Hae
Hannamaria

5 x Miksi halusin opiskelijavaihtoon

Opiskelijavaihto on ollut nyt noin puolen välin kieppeillä ja olen tässä koti-ikävän pikku hiljaa hälventyessä sekä opiskeluiden edetessä miettinyt ylipäätään syitä siihen miksi halusin opiskelijavaihtoon. Yllätin jopa itseni näiden ajatusten kanssa, hehe.

Hanna Voutilainen hannamaria

Alkuun on kerrottava, että opiskelen JAMKissa Jyväskylässä markkinointia sekä brändinhallintaa Liiketalouden linjalla. Musta tulisi valmistua siis Tradenomi jo toivotavasti jouluksi 2019 mikäli kaikki (kuten kevään harjoittelu) saadaan kursittua kasaan. Opiskelen tällä hetkellä kolmatta vuotta Suomessa, mutta täällä Englannista olen toisen vuosikurssin oppilaiden kanssa. Jos hakuprosessi sekä asuntolapaikkojen jutut kiinnostaa, kannattaa lukea tämä ”Syksy 2018 opiskelijavaihdossa Briteissä” -postaus.

Tämä syksy 2018 tulee vietettyä Englannissa, Nottinghamissa. Lähdin vaihtoon n. kuukautta myöhemmin kuin moni muu, eli saavuin tänne 22.9. ja kouluni alkoi vasta 24.9. Welcome weekillä (tervetuloviikko jolloin ei varsinaista opiskelua ole). Syksyn viimeinen koulupäivä on 14.12. mutta lennän Suomeen jo paria päivää aiemmin. Lukuvuosi jatkuu vielä yhden kurssin voimin Tammikuussa päättyen yhteen tenttiin kuun viimeisellä viikolla. Tämä minua vähän jännittää, sillä lukuvuosi Suomessa alkaa 7.1. ja minun pitäisi olla yhdellä kurssilla läsnä voidakseni siihen osallistua…

Hanna Voutilainen hannamaria

1. Se on kokemus josta oppii todella paljon. En voi tätä painottaa tarpeeksi. Täällä oppii lisää itsestä ja omasta tavasta tehdä asioita (niin hyvässä kuin pahassa) sekä muista kulttuureista ja maailmankuva avartuu ihan todella. Ja voin sanoa tämän ihan vain Englannissa olleena. Ajattelenkin usein että mitä miettisi jos olisi tullut lähdettyä esimerkiksi Hong Kongiin, Mexicoon tai jonnekin yhtä isosti eroavaan paikkaan. Olen löytänyt mm. yhden todella hyvän ystävän, chileläisen, tältä reissulta ja en voisi olla hänestä kiitollisempi.

2. Opiskelijavaihto näyttää hyvältä CV:ssä. Se nyt vaan on kova fakta, että moni työnantaja arvostaa vaihdossa käymistä. Minulla on jo tästä kokemusta sillä ammattikouluaikoina tein osan työharjoitteluani ulkomailla Espanjassa, joka auttoi saamaan loppuajalle työharjoittelua työpaikan Jyväskylästä kansainvälisestä firmasta. Olen myös kuullut monen nykyään työelämässä olevan ja mm. työharjoittelupaikan haastattelussa sanovan että ainut asia mitä opiskeluajoilta katuvat on se, ettei lähtenyt vaihtoon. Silloin kun siihen annetaan mahdollisuus niin siihen on tartuttava jos asia yhtään kutkuttaa mielessä.

Hanna Voutilainen hannamaria

3. Kaipasin maisemanvaihdosta. Puutuminen Jyväkylän maisemaan (etenkin keväällä tapahtuneen eron jälkeen) oli niin vahva että oli aivan ihanaa päästä hetkeksi pois (jopa Tampereelle tai Helsinkiin muutto olisi riittänyt) ja irtautua siitä Suomi-arjesta. Nyt Suomea (ei niin välttämättä Jyväskylää vielä) osaa arvostaa taas uudella asenteella, vaikka ei Englannissa sinänsä ole paljoakaan vikaa – tavat ja kulttuuri tehdä asioita on vain erit.

4. Olen iäisyyden ihaillut  brittien kulttuuria ja haaveillut Englannissa asumisesta. Pikkuisesta asti on kiehtonut monarkia, UK:n historia sekä tullut suurkulutettua brittiliäisiä televisio-ohjelmia sekä elokuvia. Valikoima on täällä niin paljon laajempi, ihmiset ovat välillä jopa hämmentävän ystävällisiä ihan tuntemattomillekin ja tottakai brittiaksentti hurmaa ihan jatkuvasti uudelleen ja uudelleen. Toki nyt jos saisin valita olisin mennyt joko host-perheeseen tai vuokrannut huoneen asunnosta asuntolan sijaan, jolloin kokemus olisi ollut vielä autenttisempi. Kiinnostaisiko teitä muuten postaus hyvistä ja huonoista asioista briteissä?

5. Halusin päästä kokemaan opiskelun erilaisessa ympäristössä ja ”vieraalla” kielellä. Sanon vieraalla kielellä sillä vaikka osa kursseista meillä onkin englanniksi ja materiaalit monella suomenkielisellä kurssilla on englanniksi, on jatkuvassa englanninkielisessä ympäristössä ja etenkin brittislangin ympäröimänä välillä haasteita elää ja olla (tämä ihmiseltä joka sai kielitestissä arvosanan C1 eli toisiksi paras C2 ollessa natiivipuhujan taso). Akateeminen englanti eroaa kuitenkin siitä mitä britti- tai jenkkisarjoissa tai puhekielessä kuulee ja se on tuottanut välillä haasteita. Olen lisäksi seminaariryhmissäni ainut vaihtari, joka aiheuttaa välillä minulle sellaisia ”kehtaako tätä kysyä” -hetkiä mutta olen ajatellut asian niin, että mulla jos kellä on siihen oikeus kun en ole natiivipuhuja ja haluan kuitenkin oppia lisää.

Hanna Voutilainen hannamaria Hanna Voutilainen hannamaria

Throwbackina julkaisemattomat kuvat kesältä, kuvaajana ihana Juulia Sallinen.

Semmottista! Ja tiiättekö muuten miten harmittaa etten ottanut noita housuja tänne Englantiin mukaan?! Olisi olleet ihan täydelliset kelit niitä käyttää… Onneksi niitä pääsee Suomessa sitten taas työpaikalla käyttämään. Onko teillä muuten jotakin mistä haluatte opiskeluiden puitteissa kuulla lisää, kerron toki mielelläni ja vastaan teidän kysymyksiin opiskelusta ulkomailla ihan todella mielelläni!

Onko teillä ollut harkinnassa opiskelijavaihto vai oletteko jo olleet?

 

7 x Näitä juttuja en osaa

Tuli yksi päivä mieleen sellainen, että hirveästi (varsinkin työhakemuksissa) hehkutetaan sitä mitä osaa ja missä on hyvä. Ajattelinkin itse listata asioita joissa itse en ole hyvä – osa näistä on sellaisia, joiden parissa haluaisin kehittyä jossain vaiheessa elämää.

hannamaria Hanna Voutilainen hannamaria Hanna Voutilainen

1. En osaa puhua ”syvällisiä” perheelle tai ystäville. Oon aina ollut melko yksityinen ihminen mitä tulee tunteisiin tai isoihin ja mua hiertämään jääneisiin tapahtumiin. Tästä oon saanu kuulla useemmankin kerran ja etenkin parisuhteissa mitä on ollut. En tiedä onko tässä luottamus-, haavoittuvaisuus- vai mikä ongelma, mutta en niitä syvimpiä oloja kerro juuri kellekään. Arkipäiväisiä juttuja ja tapahtuneita juttuja sun muuta kyllä, mutta en oikeasti niitä isoja juttuja. Oon parantunut tässäkin ja jaan nykyään paljon, mutta silti tahtoisin parantaa vielä enemmän. Sinänsä hassua varmaan lukijoiden tätä ajatella, koska jaan aika paljon jo sosiaaliseen mediaan välillä isojakin juttuja (mutta nekin pintapuolisesti).

2. Yhtään erikoisempi ruoanlaitto on mulle oikeasti aika hankalaa. En oo hyvä kokki ja vaikka oon koittanut parantaa, on vaan muutama ruoka jotka osaan tehdä ensinnäkin ilman ohjetta saatika toisekseen niin, ettei kaikkia aineksia ole kaapissa ja joutuisi soveltaan. Minkäänlainen luovuus puuttuu ja yleensä tykkäänkin kokata suoraan ohjeesta (jopa sen kinkkukiusauksen). Ja sitten toisaalta taas kanafileet yms. osaan paistaa melkeen täydellisen mehukkaaksi – siihen se taito sitten loppuukin.

hannamaria Hanna Voutilainenhannamaria Hanna Voutilainen

3. En pysty omaksumaan uusia rutiineja nopeasti. Rutiinihan vissiin muodostuu siinä kolmen viikon kohdalla, mutta jotenkin musta tuntuu että mulla menee aikaa aina tuplaten. Tää on sellainen missä tahtoisin kanssa kehittyä, sillä tahtoisin oikeasti saada monestakin asiasta tällä hetkellä rutiinin. Tuntuu silti että jos jotkin asiat ei kiinnosta tarpeeksi lujaa sydämestä asti, ei niistä saa itselleen rutiinia ja hommat vaan jää. Kuten vaikka salilla käynti, pahviroskien vienti (tälläkin hetkellä laatikoita ja paperipostia parvekkeen pöytä täynnä koko kesän ajalta) sekä tottuminen uuteen arkeen… Niin ja se että tajuaisin ottaa ns. ”seuraavan vuodenajan vaatteet” käyttöön tarpeeksi ajoissa.

4. En osaa enää lähteä tutustumaan uusiin urheilulajeihin tai osallistua edes urheilua vaativiin ”leikkeihin”. Nyt kun välilevynpullistuma kipuilee, kiloja on tullut, lonkan pursiitti vaivaa ja ihan perus kävely on joinain päivinä hankalaa, ei sitä tule lähdettyä uusiin urheilulajeihin tutustumaan. Tästä nautin sekä koulussa että vapaa-ajalla vielä aika paljon ennen selän rysähtämistä ja se mua harmittaa. Mua myös nyt jo pelottaa se, että jos vaihtoon lähdössä Welcome weekillä on jotain urheilullista aktiviteettia johon pitäisi osallistua ja olisinkin kaikissa aivan todella huono sekä satuttaisin itteni vielä pahemmin tän nykyisen tilanteen takia.

hannamaria Hanna Voutilainen hannamaria Hanna Voutilainen hannamaria Hanna Voutilainen

5. En tiedä miten päin olla eläinten kanssa. Tämä johtuu ihan tasan meikäläisen allergiasta ja siitä, että ei etenkään muksuna ollut mahdollisuutta olla elukoiden kanssa tuon allergian takia. Pienet koirat (alle mun polvimitan) vielä menee, samoiten jotkin kissat jotka vaan katoaa, mutta muuten vähän jännitän enkä tykkää mennä paikkoihin joissa tiedän että on eläimiä. En pelkää elukoita (muita kuin isoja koiria), mutta en pidä eläinten ympärillä olemisesta sillä en tiedä miten päin olla, en osaa niitä käsitellä enkä tykkää siitä alituisesta ”varomisen tunteesta” joka itsellä on vaikka allergialääkkeen on ottanu (tähän viimeiseen kohtaan osaa varmasti muut allergikot samaistua). Tässä ehdottomasti haluaisin parantua, mutta pienin askelin (koska ne allergiat edelleen vaivaa) enkä halua esimerkiksi isoa koiraa heti lähestyä, vaan aloittaa tutustumisen esimerkiksi pienemmästä hauvasta.

6. En osaa pitää ”pientä siivousintoa” jatkuvasti yllä. Mamma mulle aina jaksaa sanoa, että kämppä pysyisi siistimpänä kun tekisin jatkuvasti sellaista pientä siivoamista – mikä on kyllä totta. Enkä voi edes vedota sellaiseen ”hallittu kaaos” -keissiin. Asiaa helpottaisi jos veisi astiat suoraan koneeseen eikä jättäisi niitä pöydälle notkumaan, kun ne pyykit on kuivuneet niin viikkaisi ne heti kaappiin eikä roikottaisi niitä päiväkausia telineessä, veisi ne hemmetin pahvi- ja paperiroskat yhtä usein kuin muut roskat kun se roskis on kerta siinä muiden vieressä, ottaisi sen rätin ja imurin kaapista useammin kuin kerran kolmessa viikossa (koska tämmösen kämpän pölyt + imurointi vie oikeasti sen vartin). Yleensä mun siivouspäivät pitääkin sisällään sitten jonkinasteisen suursiivouksen, kun pitää viedä kaiken maailman roskat, raivata ja pyykätä liinavaatteet jajaja… Niin, äiti oli taas oikeassa. 

7. En osaa laulaa. Laulan kyllä, mutta ääni on ihan hirveä enkä pysy nuotissa. En edes osaa nuotteja eikä mulla ole minkäänlaista sävelkorvaa. Niin ja se ”laulan kyllä” rajottuu siihen että laulan festareilla, autossa sekä yksin (tai läheisen ihmisen kanssa) kotona. Sori naapurit.

Huhhuh, olipahan siinä. Mekko muuten on yhteistyömekko Lindexiltä, jonne mainoslinkki tässä! Toivottavasti tykkäsitte tästä postauksesta, sillä mun mielestä tätä oli oikeen hauska kirjoittaa ja jos rehellisiä ollaan, ei näitä kohtia ollut todellakaan ees hankala keksiä vaan jokainen tuli ihan luonnostaan!

Mitä työ ette osaa kovin hyvin ja missä haluisitte kehittyä?