Heti kun pääsin Lontoosta takaisin, on matkakuume ollut suhteellisen kova. En ole millään saanut mielestäni pois upeita kohteita kuten Amsterdamia, Pariisia, Roomaa… Tätä listaa voisi jatkaa vaikka miten pitkään. Tällä hetkellä matkustelu jää kuitenkin vain haaveiden tasolle, mutta voinen silti etsiä itselleni jo seuraavan sopivan matkakohteen. Tässä minua auttaa Momondon Trip Finder.

Budjettini olisi tällä kertaa 1500 euroa kahdelle henkilölle ja sillä pitäisi saada mieluusti niin majoitus, matkat kuin eläminenkin kohteessa. Vähintään ainakin majoitus ja matkat, shoppailu kun joskus saattaa lomalla riistäytyä käsistä! Lentomme lähtisivät Helsingistä ja pituus olisi vähintään viikonlopun ylitse.

Itselleni valikoitui Trip Finderin suosittelemana tulvaksi kohteeksi ehdottomasti Pariisi. Roomakin oli vahvoilla, mutta pariisin läheisyys, tunnelma ja arkkitehtuuri voittivat. Juuri tuossa yksi päivä katsoin uudelleen Da Vinci-koodin ja matkakuume Pariisiin nousi entistä enemmän.

(kuva), (kuva), (kuva)

Kyseisessä kaupungissa ottaisin ehdottomasti hotellin keskustan lähettyviltä, mutta kuitenkin alueelta, jossa on sitä perinteistä pariisilaista henkeä eikä kaikki pursua turisteja. Nähtävyyksinä olisi minulle tottakai Eiffel, Riemukaari ja Louvre. Nämä ovat mulle kaikki niin ikonisia paikkoja kun puhutaan Pariisista etten osaisi kuvitella reissua ilman niitä.

(kuva), (kuva), (kuva), (kuva)

Kun mainitsin tuosta hotellin sijainnista, ajattelin myös pikkuruisia puoteja, kävelymatkan päässä olevia  kahviloita ja leipomoita, hyviä ruokapaikkoja, toreja sekä sitä pariisilaista tunnelmaa, jota en osaa kiteyttää sanoiksi. Kyllähän te tiedätte mistä puhun, varsinkin jos olette katsoneet Midnight in Parisin 😉

Jos tekin unelmoitte tällä hetkellä lomamatkasta niin eipä hätiä mitiä – teillä on nimittäin mahdollisuus osallistua 1500 euron arvoisen matkalahjakortin arvontaan Momondon sponssaamana! Näin osallistut:

1. Käytä momondon Trip Finderia löytääksesi sinua kiinnostavimmat matkakohteet.

2. Kirjoita yhden Trip Finderin sinulle ehdottaman kohteen nimi tämän postauksen kommentteihin. + Muista jättää joko nimimerkkisi/nimesi ja sähköpostiosoitteesi kommentteihin jotta mahdollisen voiton osuessa sinuun saan postin perille!

Kilpailu on käynnissä 31.1.2014 klo 15.00 asti ja arvonta toteutetaan Momondon toimesta. Onnea kisaan!

 Postaus toteutettu yhteistyössä Momondon kanssa. // Post supported by Momondo.

Tiedättekö sen tunteen, kun ei vaan tunne itseään sinuiksi oman kehonsa kanssa? Ainut hetki elämässäni milloin olen ollut suhteellisen tyytyväinen kehooni ja ulkonäkööni muutenkin oli tänä syksynä juuri ennen Indiedaysin Bloggers’ Awardseja Lokakuun loppupuolella. Olin viimeinkin saanut ruokavalion sille raiteelle millä halusin sen olevan, päässyt kunnolla mukaan lentopalloon ja reenaamiseen ja elämä alkoi muutenkin hymyillä. Olin laihimmillani mitä koko ’aikuisiällä’ olen ollut. Alla naamakuvia minusta ihan silloin laihimillani.

Sitten en ole aivan varma mitä tapahtui. Tai no, nykyinen poikaystävä tuli kuvioihin jo tuolloin ID:n tapahtumien aikaan, lähdin Marraskuun alussa Lontooseen ja tämän jälkeen lentopallo jäi tuon samperin peukalon loukkaantumisen takia. Liikunta siis jäi hyvin vähälle – jäljelle jäi oikeastaan salikäynti kerran kahteen viikkoon sekä kävely töihin silloin kun keli antoi periksi. Sali oli Petäjävedellä ja uusi parisuhde ei auttanut painon kurissapysymistä – kuka sitä nyt varta vasten vaihtaa lämpöisen ja turvallisen kainalon uuden ja pelottavan salin etsimiseen ’suuresta kaupungista’? Sitähän minäkin.

Vaikka painoa ei ole tullut kuin muutama kilo lisää niin se näkyy tässä lyhyessä ja valmiiksi tanakassa varressa suhteellisen paljon. Vaatteet eivät istu niin nätisti, liikkuminen ei ole yhtä mukavaa ja helppoa kun koko ajan on maha tiellä ja olo on erittäin pönäkkä. Allaolevassa naamakuvakollaasissa näkyy hyvin mm. naaman pyöreydestä että lisäkiloja on tullut ja turvotus huonosta ruokavaliosta johtuen on omaan silmääni erittttäin paha. Ehkä se teidän silmiinne ei niin selvästi näy, mutta itselleni ero on huomattava.

Ja se olo tässä vasta paskin kohta onkin – kysyn itseltäni koko ajan että miksi? Miksi annoin painon taas nousta kun juuri Lokakuussa olin sen saanut alimmille mitä se koskaan oli ollut. En tykkää enää olla kameran edessä, piiloudun jälleen sinne taa. En ole enää rento uusien ihmisten seurassa (josta olenkin saanut hiukan moitetta uusia sukulaisia tavatessa). Olen kahdesti uskaltanut käydä puntarilla… Ei olisi pitänyt, pilasi koko päivän.

Mulla on paino aina mennyt jojoamalla – pari kiloa muuttuu paino jo ihan kuukaudenkin sisällä ja ainahan se on haitannut – jossain vaiheessa jaksan panostaa oikein kunnolla ja sitten tulee aika kun en vaan millään jaksa ja annan painon hiukan nousta. Ja tästähän korreloituu se itseinho ja haluaminen taas katsoa syömisiään hiukan. Nyt se kuitenkin on päässyt jonnekin ihan mahdottomiin, jonne vannoin ettei se koskaan enää nouse. Arvatkaa sitä ketutuksen määrää.

Pitkän tauon jälkeen Joulukuun lopussa päätin taas koettaa miten peukalo kestää lentopalloa. Kyllähän se kesti, mutta silti väärin palloon koskiessa tuli erittäin pahat vihlomiset ja kivut. Nämä kuitenkin hälveni  aina hetken jälkeen… ja nyt parin pelikerran jälkeen näyttää siltä, että pystyn taas palaamaan pelikentille ainakin loppukevään ajaksi. Palaan siis jälleen normaaliin kuntosali + lentopallo 2-3 kertaa viikossa rytmiin, jolla painon sain pidettyä kurissa ja oikealla ruokavaliolla laskemaankin.

… ja nyt meni ensimmäisissä kunnon reeneissä peukalo jälleen niin, että sain jääpalapussin käteeni. Kirjoitin tuon tekstin jo aikaa ennen virallisia treenejä ja noin olisinkin halunnut loppukevään menevän. Vihlonta oli kuitenkin taas aivan hirveää ja nyt pari päivää sattumuksen jälkeen sisäkämmenen puolelta on peukalo aivan musta. Peukalo ei liiku kunnolla, ei anna ottaa painoa päälleen paljon ollenkaan ja pienikin virheliike sattuu aivan vietävästi. Täytyy katsoa josko tästä on lääkäriin asti taas mentävä.

Nyt en millään jaksaisi kuunnella kenenkään paasausta siitä, miten näin pienet painovaihtelut ei saisi ihmiseen vaikuttaa tai miten maailmassa on isompiakin ihmisiä ja asioita joista huolehtia. Tiedän kyllä, että tämä ei keneenkään muuhun vaikuta millään tavalla enkä kerjää tällä minkäänlaista huomiota. Halusin kerrankin avata jotakin hieman arempaa aihealuetta bloginkin puolella, sillä sitä on multa toivottu. Ja ette usko miten kauan tätä panttasin, postaus ja kuvat oli valmiina mutten uskaltanut painaa Julkaise-nappia.

Toivottavasti samantyylisiä asioita pohtivat tietävät mistä puhun ja jakavat omia ajatuksiaan. Ja ne, joilla ei ole mitään (kaunista) sanottavaa tai rakentavaa kritiikkiä annettavana, menkää vauvapalstoille riehumaan 🙂