Hae
Hannamaria

Kai joskus saa mennä ”kuppi nurin” (eli vituttaa)?

Tykkään sanonnasta ”kuppi nurin”, sillä se kertoo tasan tarkkaa miltä musta tuntuu kun alkaa vituttaa. Vesilasi on pääosin puoliksi täynnä ja tällä hetkellä etenkin elämä on suhteellisen OK, mutta joskus tulee sellaisia päiviä tai ajanjaksoja joiden aikana ei ole mitään vettä enää jäljellä, vaan koko kippo on kaatunut tai heitetty parvekkeelta alas. Ja joskus se vuotaa kuiviin, mutta täyttyy puolilleen taas.

Be a lady they said

Tähän alkuun haluan linkittää tämän erittäin voimakkaan videon, jota tähdittää Cynthia Nixon (voiko olla paremmin valittua tyyppiä tähän!) ja joka on Girls Girls Girls -lehden teettämä videoversio Camille Rainvillen aikaisemmin julkaisemasta tekstistä.

Video ja teksti kuvaa hyvin sitä, millaista on olla nainen vuonna 2020. Tämä nousi viraaliksi jo parisen viikkoa sitten, mutta toivon jokaisen silti katsovan ja etenkin kuuntelevan tämän alusta loppuun. Mutta jatketaas takaisin aiheeseen.

sisältöä, kiitos

Jatkuvasti toivotaan someen aidompaa sisältöä ja sitä kaunistelematontakin arkea, samaan aikaan kun sitä itse toivoo voivansa tuottaa pääosin hyvän mielen sisältöä, joilla piristää sekä omaa että muiden harmaata arkea. Ja no, monta esimerkkiä on siitä kun sitä ”elämänmakuista” sisältöä sitten tuottaa ja kertoo esim. masennuksesta ja erosta, tulee vihakommenttia takaisin. Loppumaton noidankehä, jonka ääripäiden välillä täytyy onnistua hyppimään ja löytämään se kultainen keskitie.

Se, että haluaa tehdä omannäköistä ja välillä kepeääkin sisältöä ei todellakaan tarkoita, että kaikki olisi hemmetin täydellistä tai upeaa 24/7. Ja jos aitoudesta puhutaan, voi aito olla ihan siinä hyvänmielenkin sisällössä. Se, että vaikka stailaa, treenaa tai meikkaa itseään tai jonkun ja tuo siinä persoonasta esille niitä omia parhaita puolia joista tykkää, ei tee ihmisestä epäaitoa.

Sillä sisällöntuottajallakin on joskus paskaa elämässä, kuten alla saatte kohta kuulla. Toki kaikkialle mahtuu näitä tyyppejä joita kutsutaan nimellä ”catfish” tai ylipäätään vain vetäisevät roolin päälle astuessaan televisioon tai somen maailmaan, mutta etenkin catfishit on aivan eri svääreistä ja jätetään ne tässä kohtaa pois keskustelusta.

”Se tunne, kun…”  eli meemi-ilmeeni, jota Instagramissa jo hyödynnettiin!

välillä ottaa pattiin

Olin nuorena ja vielä muutamakin vuosi sitten jatkuvasti ärsyyntynyt, äkkipikainen ja todella helposti ärsyntyvää sorttia, mutta kuitenkin sellainen tyyppi joka ei sitä ilmaissut huutamalla. Pidin asiat sisällä, olin puhumatta ja kypsyttelin epätyytymättömyyttä. Olin aikoinaan jatkuvasti ärtynyt ja huonolla tuulella, jonka aikana resting bitch face oli todellakin bitch face. Silloin oli päällä todella stessaavaa aikaa, selkäongelmaa jo ihan ammattikoulusta asti ja tuntui ettei mikään mennyt putkeen.

Kyllä sitä nykyäänkin tulee vittuunnuttua, muttei enää jatkuvasti niin pahasti kuin aikoinaan ja ylipäätään siitä palautuu nopeammin kun on sekä mieleltään, että ylipäätään fyysisesti paremmassa tilassa elämässä. Musta on myös huvittavaa, että välillä kun hakkaan näppäimistöä sen toimimattomuuden takia ja vaikka huudan liikenteessä törttöilijöille (true road rage täällä) luulee etenkin äitini että oon vihainen! Mutta ylipäätään on ihan OK olla välillä vähän tuittupää ja vittuuntua, se on virkistävää ja vapauttavaa kunhan siihen ei jää vellomaan.

Tässäpä siis kaikille, etenkin äidille, jotka välillä kuuntelee meikän intohimoista paasaamista jostakin aiheesta, ”opettelisit ajamaan” ja ”mene ny saatana” -kommentteja tai kuulee kun hakkaan näppäimistön nappeja, en ole vittuuntunut vaan puran senhetkistä tyytymättömyyttä asiaan. Parempi purkaa se ärsytys pieninä määrinä ulos sopivassa hetkessä harmittomalla tavalla ja liikkua eteenpäin kuin vittuuntua sisäisesti ja katkeroitua.

No mut hei, ei elämä ole niin vakavaa

Tiedättekö miksi valitsin juuri tuon kuvan tähän postauksen alkuun? Koska siinä hymyilen aidosti. Kuvasin näitä Blood Lustin kuvia parvekkeella, kun luuriin kilahti yksi hauskimmista viesteistä pitkään aikaan ja sain tuon itkunaurun jälkeiset aidot hymyt ja pelleilyt ikuistettua muistikortille.

Ennen näitä kuvia ja tuota viestiä oli aamu ollut melko hankala, sillä päällä oli kova flunssa ja takana oli heikosti nukuttu yö – toisin sanoen vitutti ja olo oli alakuloinen. Niin sitä elämän pienet ilot taas voitti ja käänti tuon toisen kuvan tyylisen ”ootko vittu tosissas” -meemi-ilmeen kattoon. Ja no, ei selkäkään ole taas hetkeen ollut parhain mahdollinen mutta pienillä voitoilla eteenpäin!

*****

Ai mikä oli tämän postauksen pointti? No toimia pilke silmäkulmassa vertaistukena ihmisille, joilla menee kuppi nurin välillä ja osoittaa ettei se ole niin vakavaa saatika tuomittavaa. Paskat päivät ja hetket kuuluu elämään, mutta mitä paremmin niitä opettelee händläämään, sitä helpompaa on itsellä ja muilla ympärillä olevilla olla.

Kai teilläkin menee joskus kuppi nurin?

Tinder on ”seikkailu” & ajatuksia sinkkuudesta

Noin puolisentoista vuotta sitten päädyin jälleen sinkkumarkkinoille ja voi elämä millaista se on ollutkaan. Vaikka mullekin on kohdalle sattunut ties minkälaista veikkaan, että oon aika kaukana onnistunut pysymään vielä kuitenkin niistä oikeasti superhulluista tapauksista.

Hanna Voutilainen hannamaria

Jotta kellekään ei tule epäselvänä, on mulla ollut kaksi pidempää ja vakavaa parisuhdetta koko elämäni aikana. Molemmat ovat kestäneet noin kolmisen vuotta ja kolmen vuoden rampilla on lähdetty sitten eri teille. Rehellisesti sanottuna etenkin jälkimmäinen ero teki todella kipeää ja vasta vähän aikaa sitten on alkanut tuntumaan siltä, että oikeasti olisi valmis johonkin uuteen mikäli sellaista eteen sattuu.

Tämänhetkinen elämäntilanne tosiaan olisi siinä vaiheessa, että jollekin uudelle olisi tilaa. Olenkin tilassa, jossa olen avoin uusille mahdollisuuksille mutta jossa en etsi jatkuvasti uutta tai käy treffeillä juurikaan. Ja no, suoraan sanottuna ei eteen ole osunut sellaisia tyyppejä jotka voisin rinnalleni kuvitella vielä tämän postauksen kirjoitushetkeen mennessä, julkaisuajankohta voi toki olla eri asia.

Hanna Voutilainen hannamaria Hanna Voutilainen hannamaria

Tällä hetkellä mulla on tälläisistä treffisovelluksista tai muista käytössä ainoastaan Tinder. Sen mitä taustatutkimusta oon kyseisen sovelluksen parissa tehnyt on antanut mulle ilmi, että se on täynnä muutamaa ihmistyyppiä näin karkeasti jaoteltuna:  panokavereiden etsijiä, pelkkää ystävyyttä etisiviä, kevyttä deittailua haluavia, varattuja henkilöitä (yksittäisiä henkilöitä tai pariskuntia), tyyppejä jotka ei jaksa käyttää sovellusta vaan haluaa heti puhelinnumeron sekä tyyppejä, jotka haluaa heti parisuhteen.

Hanna Voutilainen hannamaria

Erikoisempia yksilöitä on siis osunut omallekin kohdalle Tinder:ssä. Koska en koe tarvetta ketään mustamaalata, mennään vain sillä mitä olen saanut kohdata käytöksen ja profiilien puolesta.

Yhdelle oli ongelma blogini sekä ylipäätään kiinnostukseni kosmetiikkaa kohtaan. En olisi saanut olla ylpeä somesisällöstä jota tuotan saatika käyttää aikaa mm. Netflixin parissa rentoutuen, vaan jatkuvasti olisi pitänyt olla itseä kehittämässä. Eikä siinä, itsensä kehittäminen on hyvästä, mutta balanssi pitää löytyä. Myöskään omasta päivistä kertomista ei olisi saanut harrastaa, vaan olisi pitänyt olla ”syvällisiä” puhumassa. Tästä opin sen, että en anna puhelinnumeroa lähes kellekään ellei alla ole hyvää jutustelua.

Yksi halusi puhelinnumeron heti sen jälkeen kun hän oli kertonut miten oli lähtenyt tapaamaan naista toiseen kaupunkiin, nainen feidannut ja hän joutunut menemään hotelliin yöksi. Kieltäydyin kohteliaasti sillä en tiennyt henkilöstä vielä mitään muuta ja ehdotin keskustelun jatkoa sovelluksen kautta. Hän olisi sen halunnut sillä ”viestiä tulee niin paljon että olisi halunnut minut siitä massasta erottaa” ja ilmeisesti kieltäytymiseni oli väärin, sillä minulla on pakko olla jotain salattavaa kun en numeroani halua antaa. Odotan ilmeisesti myös vain täydellistä prinssiä saapuvaksi kotiovelle. Niin ja hiustenväri piti päästä haukkumaan vielä ennenkö poisti matchin.

Pari kappaletta taas lähetti viestiä aina aamuyöllä ja yleensä viikonlopun maita kaivaten petiseuraa. Aluksi jaksoin vielä vastata kohteliaasti ei kiitos, jossain vaiheessa vastasin vähemmän kohteliaasti ja nykyään en jaksa edes vastata. Hauskaa tässä on, että yksi näistä vaikuttaa LinkedIn -profiilinsa puolesta ihan järkevälle tyypille ja on mielenkiintoisessa firmassa töissä (en tiennyt hänen sukunimeään, mutta naaman tunnistin LinkedInin ”saatat tuntea heidät” -kohdan listasta). Tuohon firmaan jos koskaan itse päätyy töihin, voi tilanne olla hänelle melko kiusallinen ainakin alkuun.

Hanna Voutilainen hannamaria

Kuvat: Minnean muruja

Näiden lisäksi moni keskustelu vain kuihtuu kiinnostuksen loppuessa ja ”elämän” tullessa eteen, välimatkan takia ei haluta edes viedä keskustelua pidemmälle, yksi oli todella innokkaana pyytelemässä kahville ja kun lopulta suostuin, match poistettiin  ja suuren osan kanssa ei keskustelu edes ala matchin jälkeen. Jokaiseen junaan löytyy siis menijää.

Tälläisiä siis on sattunut vastaan Tinder -maailmassa. Kuten sanoin, olen todennäköisemmin niiltä aivan kaikista kamalilta kokemuksilta välttynyt, mutta ei kyllä yhtään haittaa. Sinkkuna olo on kyllä ollut mielenkiintoista ja tavallaan erittäin vapauttavaa, mutta kyllä sitä jossain vaiheessa haluaa löytää kumppanin jolle keittää aamukahvit ja jonka kanssa mennä samaan aikaan nukkumaan.

Ja hei, mikäli et ole osallistunut vielä blogin 6v-synttäriarvontaan, voit käydä tekemässä sen helposti täällä! Näistä kuvista tajusin jälleen, että pitääpä varata kampaaja-aika elokuulle!

Millaisia tarinoita teillä löytyy treffimaailmasta?