Hae
Hannamaria

Tinder on ”seikkailu” & ajatuksia sinkkuudesta

Noin puolisentoista vuotta sitten päädyin jälleen sinkkumarkkinoille ja voi elämä millaista se on ollutkaan. Vaikka mullekin on kohdalle sattunut ties minkälaista veikkaan, että oon aika kaukana onnistunut pysymään vielä kuitenkin niistä oikeasti superhulluista tapauksista.

Hanna Voutilainen hannamaria

Jotta kellekään ei tule epäselvänä, on mulla ollut kaksi pidempää ja vakavaa parisuhdetta koko elämäni aikana. Molemmat ovat kestäneet noin kolmisen vuotta ja kolmen vuoden rampilla on lähdetty sitten eri teille. Rehellisesti sanottuna etenkin jälkimmäinen ero teki todella kipeää ja vasta vähän aikaa sitten on alkanut tuntumaan siltä, että oikeasti olisi valmis johonkin uuteen mikäli sellaista eteen sattuu.

Tämänhetkinen elämäntilanne tosiaan olisi siinä vaiheessa, että jollekin uudelle olisi tilaa. Olenkin tilassa, jossa olen avoin uusille mahdollisuuksille mutta jossa en etsi jatkuvasti uutta tai käy treffeillä juurikaan. Ja no, suoraan sanottuna ei eteen ole osunut sellaisia tyyppejä jotka voisin rinnalleni kuvitella vielä tämän postauksen kirjoitushetkeen mennessä, julkaisuajankohta voi toki olla eri asia.

Hanna Voutilainen hannamaria Hanna Voutilainen hannamaria

Tällä hetkellä mulla on tälläisistä treffisovelluksista tai muista käytössä ainoastaan Tinder. Sen mitä taustatutkimusta oon kyseisen sovelluksen parissa tehnyt on antanut mulle ilmi, että se on täynnä muutamaa ihmistyyppiä näin karkeasti jaoteltuna:  panokavereiden etsijiä, pelkkää ystävyyttä etisiviä, kevyttä deittailua haluavia, varattuja henkilöitä (yksittäisiä henkilöitä tai pariskuntia), tyyppejä jotka ei jaksa käyttää sovellusta vaan haluaa heti puhelinnumeron sekä tyyppejä, jotka haluaa heti parisuhteen.

Hanna Voutilainen hannamaria

Erikoisempia yksilöitä on siis osunut omallekin kohdalle Tinder:ssä. Koska en koe tarvetta ketään mustamaalata, mennään vain sillä mitä olen saanut kohdata käytöksen ja profiilien puolesta.

Yhdelle oli ongelma blogini sekä ylipäätään kiinnostukseni kosmetiikkaa kohtaan. En olisi saanut olla ylpeä somesisällöstä jota tuotan saatika käyttää aikaa mm. Netflixin parissa rentoutuen, vaan jatkuvasti olisi pitänyt olla itseä kehittämässä. Eikä siinä, itsensä kehittäminen on hyvästä, mutta balanssi pitää löytyä. Myöskään omasta päivistä kertomista ei olisi saanut harrastaa, vaan olisi pitänyt olla ”syvällisiä” puhumassa. Tästä opin sen, että en anna puhelinnumeroa lähes kellekään ellei alla ole hyvää jutustelua.

Yksi halusi puhelinnumeron heti sen jälkeen kun hän oli kertonut miten oli lähtenyt tapaamaan naista toiseen kaupunkiin, nainen feidannut ja hän joutunut menemään hotelliin yöksi. Kieltäydyin kohteliaasti sillä en tiennyt henkilöstä vielä mitään muuta ja ehdotin keskustelun jatkoa sovelluksen kautta. Hän olisi sen halunnut sillä ”viestiä tulee niin paljon että olisi halunnut minut siitä massasta erottaa” ja ilmeisesti kieltäytymiseni oli väärin, sillä minulla on pakko olla jotain salattavaa kun en numeroani halua antaa. Odotan ilmeisesti myös vain täydellistä prinssiä saapuvaksi kotiovelle. Niin ja hiustenväri piti päästä haukkumaan vielä ennenkö poisti matchin.

Pari kappaletta taas lähetti viestiä aina aamuyöllä ja yleensä viikonlopun maita kaivaten petiseuraa. Aluksi jaksoin vielä vastata kohteliaasti ei kiitos, jossain vaiheessa vastasin vähemmän kohteliaasti ja nykyään en jaksa edes vastata. Hauskaa tässä on, että yksi näistä vaikuttaa LinkedIn -profiilinsa puolesta ihan järkevälle tyypille ja on mielenkiintoisessa firmassa töissä (en tiennyt hänen sukunimeään, mutta naaman tunnistin LinkedInin ”saatat tuntea heidät” -kohdan listasta). Tuohon firmaan jos koskaan itse päätyy töihin, voi tilanne olla hänelle melko kiusallinen ainakin alkuun.

Hanna Voutilainen hannamaria

Kuvat: Minnean muruja

Näiden lisäksi moni keskustelu vain kuihtuu kiinnostuksen loppuessa ja ”elämän” tullessa eteen, välimatkan takia ei haluta edes viedä keskustelua pidemmälle, yksi oli todella innokkaana pyytelemässä kahville ja kun lopulta suostuin, match poistettiin  ja suuren osan kanssa ei keskustelu edes ala matchin jälkeen. Jokaiseen junaan löytyy siis menijää.

Tälläisiä siis on sattunut vastaan Tinder -maailmassa. Kuten sanoin, olen todennäköisemmin niiltä aivan kaikista kamalilta kokemuksilta välttynyt, mutta ei kyllä yhtään haittaa. Sinkkuna olo on kyllä ollut mielenkiintoista ja tavallaan erittäin vapauttavaa, mutta kyllä sitä jossain vaiheessa haluaa löytää kumppanin jolle keittää aamukahvit ja jonka kanssa mennä samaan aikaan nukkumaan.

Ja hei, mikäli et ole osallistunut vielä blogin 6v-synttäriarvontaan, voit käydä tekemässä sen helposti täällä! Näistä kuvista tajusin jälleen, että pitääpä varata kampaaja-aika elokuulle!

Millaisia tarinoita teillä löytyy treffimaailmasta?