Hyvää myöhästynyttä ystävänpäivää kaikille! Meillä ei erityisemmin juhlita, sillä allekirjoittaneen syntymäpäivät osuvat näihin samoihin aikoihin ja ennemmin panostetaan niihin tai jopa yhdistetään molemmat. Tänään palataankin hetkeksi mulle aika arkiseen viikkoon, eli viime viikon puolelle, josta toteutin arkikuvahaasteen! Sain tämän Arkikuvahaaste:n saman päivän aikana kahdelta eri henkilöltä Instagramin puolella mutta koska siellä olen sen jo joskus toteuttanut, ajattelin tuoda idean tänne blogin puolelle. Hypätäänpäs ihan mulle perinteiseen viikkoon, hop!

Maanantai 6.2. – päivän pituus 9.45-22. Viikon alku ei ollut mitenkään kummoinen, sillä käväisin koulussa muutamalla tunnilla ja jatkoin siitä matkaa töihin. Tottahan toki aamu alkoi melko ankeasti mutta lohduttauduin sillä, että ei tarvinnut mennä 8 kouluun vaan tunti alkoi vasta varttia vaille kymmenen. Arkikuva tuolta päivältä onkin maisema työmatkalta, jolloin keli oli niin ihana, että päätin sen kävellä bussilla kulkemisen sijaan. Ilma oli superkylmä ja olinkin syväjäässä koko työvuoron 15.50-22 sekä kotiin päästyäni vielä suihkunkin jälkeen.

Tiistai 7.2. – päivän pituus 8-22. Olipahan pitkä päivä jälleen. Iltavuorot on ihania, mutta mikäli aamu alkaa jo aamukahdeksalta, on siinä pikkaisen hermot kireällä ja asiakaspalveluhymy täytyy pakottaa mikäli vittumaiset asiakkaat päättävät yrittää pilata illan viimeiset minuutit. Aamusta koulua sekä kärki-info (eli info niistä kärjistä, jonne on mahdollista opinnoissa tulevina vuosina suuntautua. Tämä oli jo onneksi viimeinen laatuaan).

Töihin taas klo viideksi, tai no puoli viiteen jotta kerkesi haukata jotakin emmettä ennen työvuoron alkua. Kärki-infon ja töiden välissä oli kuitenkin parisen tuntia aikaa, joten en nähnyt järkeväksi lähteä kotiin vaan jäin koululle tekemään rästihommia ja päivitinkin meikäläisen portfolion muutamilla uusilla kuvilla ja graafisen töillä! Mikäli graafisen suunnittelun, valokuvauksen, somen tai muun sisällöntuotannon kanssa tarvitsee jeesiä, käy tsekkaamassa portfolio ja ota yhteyttä!

On muuten ihan parasta mennä töihin kun kahvit on keitetty ja kaapista saa ottaa vapaasti leipää, ilahduttaa kummasti kun kauppoja ei ole lähimaillakaan! Erityisesti ilahdutti myös se, että n. 500m päässä asuva työkaveri heitti meikäläisen vielä kotiin työvuoron jälkeen joten olin kotona n. 45min ennakkoon ja pääsin nukkumaan ajoissa.

Keskiviikko 8.2. – päivän pituus 8-22 muutaman tunnin ’tauon’ kera 12-16. Päivä jolloin meikäläinen oli lehdessä! Pari kolme viikkoa sitten meikäläistä käytiin haastattelemassa ja kuvaamassa täällä kotona lehtijuttuun, jossa puhuttiin bloggaajien ja somehenkilöiden luomista kulisseista omasta arjestaan. Puhuttiin siisteistä kodeista ilman pyykkitelineitä, naamoista ilman meikkiä sekä pöydälle jäävistä aamupala-astioista. Haastattelija sekä kuvaaja olivat todella ihania molemmat ja jutusta tuli omasta mielestäni melko hyvä.

Aamusta tuli taas käytyä koululla ja koska se loppui jo niin ajoissa, päätin lähteä hetkeksi kotiin. Treenaamistakin mietin, mutta jotenkin en osaa keskellä päivää käydä treenaamassa vaan sen tulisi ns. päättää mun päivä jotta pääsen kotiin suihkuun ja rentoutumaan. Tällä viikolla tosin yritän, sillä samanlaisia päiviä jossa vapaa-aika on päivän keskellä, on pari kappaletta ja treenattua kuitenkin pitäisi saada.

Torstai 9.2. – päivän pituus 8-12. Koulua oli muutama tunti aamusta ja töitä ei ollenkaan – VAPAUS! Tosin kun pääsin kotiin ja mies nukkui eikä metelöidä voinut, tein rästissä olevia kouluhommia pois sillä tiesin että viikonlopun tahdon olla melko rennosti ja miettimättä koulujuttuja. Koska päivästä ei oikein ole muuta sanottavaa (en esimerkiksi laittanut ruokaa saatika siivoillut), on siitä jaettavissa vain ihanan aurinkokuva meidän kotitalon rinteestä. Taisin torkahtaa ja nukkua univelkoja pois jossain vaiheessa päivää, muuta en siitä kouluhommien lisäksi muista. Odotus perjantaita kohtaan oli kuitenkin kova!

Perjantai 10.2. – päivän pituus 8-23. Tästä päivästä ei riitä vain yksi kuva, vaan on jaettava kaksi! Päivä alkoi ihanasti kasin aamulla yhdellä luennolla kansantaloustieteestä, jonka jälkeen nappasin auton sekä Eeron (instassa @lvhti) ja lähdettiin Lutakkoon ottamaan muutamat kuvat. Tuosta juoksujalkaa kotiin hiomaan meikki ja hiukset takaisin kuosiin ja neljäksi aikaiselle illalliselle Pöllöwaariin <3

Syötiin miehen kanssa kuusi ruokalajia viinipaketteineen Riistamenun muodossa, joka oli kyllä aika luksusta. Aikaa saatiin kulumaan reilu pari tuntia, jonka jälkeen auton nokka käännettiin kohti Paviljonkia, jossa seiskan maita aloitti Eppu Normaalin Kosketuksissa -keikka! Setistä löytyi niin tuttuja, kuin tuntemattomampiakin biisejä akustitsesti sovitettuna. Toisaalta olen iloinen etten aiempaa Mutala -kiertuettä päässyt katsomaan, joten kokemus oli ihan uusi. Eput on meikälle se, mikä pitää joka kesä nähdä ja koska en päässyt Ratinalle viime elokuussa, korvasti tämä sitä edes vähän. Tunnelmaa pilasi ainoastaan aavistuksen ~40-50v mammat jotka pääsi kerran vuoteen tuulettumaan ja päättivät latistaa tunnelmaa huutelemalla välispiikkien aikaan älyttömyyksiä. Ihana ilta silti, aikaiset synttärit oli ihan napakymppi!

Keikan jälkeen tultiin perinteisesti snägärin kanssa kotiin. Koska oli herkkupäivä, tuli haettua ruokaa mukaan ja syötyä kebuannokset vielä ennen nukkumaanmenoa. Ei kyllä maistunut enää juuri millekään nyt kun ilman on oppinut elämään, tai sitten paikka josta haettiin oli vaan erityisen huono.

Lauantai – löhöpäivä ilman aikataulua. Nukuttiin niin pitkään kuin nukutti ja vaikka haaveissa oli lähteä katsomaan rallia Laukaaseen, päätettiin olla menemättä ja sen sijaan päädyttiin käymään kirpparilla sekä ruokakaupassa ostamassa illalle pizzantekoaineet. Siinähän kävi kuuluisasti kun yritin tehdä peltipizzaa erikoisemalla taikinalla että päädyin uudelle kauppareissulle hakemaan pohjat valmiina pakastealtaasta. Ens kerralla sitten tehdään alusta asti suuremman kärsivällisyysprosentin kera – saatiintapahan hyvät naurut. Kuva on muuten napattu heti aamusta sängystä nousseena meidän partsilla, sillä keli oli aivan ihana ja piti käydä maisemia aavistus kuvaamassa.

Sunnuntai- löhöpäivä vol. 2. Eiliset pizzanjämät oli tän päivän päivällinen. Meillä molemmilla sattui yhtä aikaa vapaa viikonloppu, joten tämäkin päivä on mennyt aika rennosti. Pyykit ja tiskit on hoidettu ja kämppää aavistus raivattu, muuten aika on kulunut Netflixiä kuluttaen sekä blogihommia tehden. Aamupalaksi tehtiin toasteja ja iltapalaksi haettiin vielä jäätelöä. Päätettiin samalla (tai ainakin omalta kohdalta), että seuraavan kerran herkkuja syödään taas vasta reilu kuukauden päästä – sellaiset sokeri-/hiilariöverit tullut tänä viikonloppuna vedettyä ettei mitään rajaa.

Viikko oli melko perus pienellä extralla. Arki rullasi melko normaaliin tapaan mutta viikonloppu oli yllättävän rento, nyt kun katsoo kalenteria ei yhteistä pitkää viikonloppua meinaa löytyä seuraavaan kolmeen viikkoon (tai no, sinne asti on listat että kuka tietää milloin kokonainen viikonloppu löytyy!). Tälläistä meillä ja mun arjessa arkikuvahaaste:n muodossa, tykkään kyllä sekä koulusta että työstä tällä hetkellä. Vielä kun sen treenin saisi muussakin muodossa kuin kävelyssä mukaan niin homma olisi erittäin hyvä!

Millaiselta teidän arki tällä hetkellä näyttää?

Yhteistyössä Jyväskyläläinen Unwritten.

Noin viikko pari sitten selailin Instagramia ihan rauhassa ja fiidiin pompsahti kuva maailman ihanimmasta pikkurepusta. Rakastuminen tapahtui ensisilmäyksellä ja katsottuani kuka kuvan oli postannut, olin riemuissani – kyseessä oli paikallinen pieni lifestyle/muoti -liike, Unwritten täällä Jyväskylässä. Mutustelin reppua muutaman päivän ja sen kummitellessa mielessä päivittäin (ja kun olin jo viidennen kerran palannut katsomaan alkuperäistä kuvaa), oli pakko olla Unwritteniin yhteydessä ja kysellä reppujen tilannetta.

Katsokaa miten nöppönen se on! Onnekseni reppuja vielä löytyi ja sainkin omani napattua eräänä tiistai-iltapäivänä! Samalla käydessäni ihastelemassa tätä reppua iskin silmäni upeaan neuleeseen, jossa oli pari vetoketjuyksityiskohtaa… Budjetti miksi olet niin vajavainen. Olen tästä repusta saanu niin monet kehut, etten pysy enää edes perässä. On sanottu söpöksi ja ihasteltu sekä kysytty mistä moisen pikkuaarteen saa. Sieltä niitä vielä löytyy ainakin kappale, Unwritteniltä!

Olen aiemmin aavistuksen sillä silmällä katsonut Vuittonin pikkureppua, joka on parissa muussa blogissa vilahtanut. Kyseinen kuosi ei itselleni kuitenkaan kolahda niin laukuissa kuin missään muussakaan siinä perinteisessä värissä, mutta tämä Adidaksen perinteinen mustavalkoinen linja istuu itselleni kuin nenä päähän. Miehelle kun kehuin laukkua ja kyselin mielipidettä, oli vastauksena perinteinen ”mitä tuonne mahtuu”. Siinä sai hetken selventää että samat asiat kuin pikkulaukkuun (pieni vesipullo, lompakko, avaimet, meikin entraamiseen tarkoitetut tuotteet sekä kamera yhdellä varalinssillä – niin ja vielä kätevästi reppumuodossa, jolloin molemmat kädet jää vapaaksi eikä hartiat kipeydy!

Unwritten Jyväskylässä on ollut osa keskustan muoti- ja lifestylekauppavalikoimaa jo noin puolen vuoden ajan, vaikka itse siihen tutustuin esimmäisen kerran bloggaajaillassamme tuolla joulukuun alussa (josta nämä pari viimeistä myymäläkuvaa ovat). Tykästyin paikkaan heti, sillä vaikka valikoima onkin melko pieni, löytyy sieltä todella hyvin niin naisille kuin miehille tuotteita sekä tälläistä aavistuksen tunnetumpaa brändiä (Adidas, KnowledgeCotton Apparel, Superdry, Rains ja niin edelleen) kuin sitten suurelle yleisölle tuntemattomampia niche -brändejä sekä -tuotteita.

Yrittäjä itse on ollut muotialalla jo pitkään ja useissa eri pesteissä, kuten Vero Modalla mallistomyynnissä edustajana Helsingissä ja sen jälkeen myymäläpäällikkönä. Nykyään hän käyttää asiakaspalvelutaitojaan sekä tuntemustaan muotialalta hyväkseen pyörittäessään omaa kauppaa ja tekee sen suurella taidolla. Osa merkeistä on varmasti tuttuja vuosien takaa ja pienemmät löytyvät mm. hänen Hollannissa asuvan siskonsa kautta Amsterdamin muodin ja markkinoiden sykkeestä. Ihana valikoima juuri hänennäköistään muotia, joka iskee ainakin itseen erittäin hyvin! Harmittelen muuten vieläkin että noita KnowledgeCotton Apparelin pipoja ei enää ole, kun sellaista menin ostamaan oli kaikki menneet – ja vain muutamassa viikossa!

Voitte seurata Unwrittenia somessa @unwritten, Facebookissa heillä on oma sivu täällä.

Onko teillä juttuja, joihin ette koskaan uskoneet ihastuneenne?