Viime viikko oli tuntimäärältään hyvä edelliseen verrattuna, mutta kun katsoo päiviä niin olisi voinut liikkua hiukan enemmänkin. Yhteensä tunteja tuli n. kuusi ja puoli, kun taas edellisiniä viikkoina määrä on jäänyt hiukan alle mutta kertoja on ollut enemmän. Tämä on siis mulle hyvä, joka kulkee työmatkat autolla mutta liikkuu töissä kuitenkin hiukan. Enemmänkin voisi liikkua, mutta eiköhän se tästä kun pääsee taas lentopalloonkin mukaan.

Tuli käytä neljänä päivänä salilla, maanantaina lentopalloa hakkaamassa ja lauantaina frisbeegolffaamassa. Lentopallossa päästiin tosin pelaamaan vaan kerran kun toista vuoroa ei ollut vielä tiedossa. Oli tarkoitus lähteä pelailemaan ihan oikeisiin harkkoihin eilen, mutta väsymys oli liian kova ja päätin ottaa rennosti. Pääsinpähän edes salille ja myöhempään lentopalloon 🙂 Tällä viikolla eilen oli vuorossa sali ja lentopallo, yritän myöskin päästä salille niin monena päivänä kuin vain mahdollista. Eksyn ehkä myöskin frisbeegolfaamaan jossain vaiheessa.

Meille tuli muuten sunnuntaina hiukan kränää Misterin kanssa herkuista ja niiden syömisestä. Olisin halunnut olla yhdessä pari kuukautta täysin herkuitta, jotta saa sitten hyvällä omallatunnolla lähteä reissuun ja ottaa joulun vastaan. En voi ymmärtää sitä ajatusta, että ollaan mukamas täysin herkuitta mutta sitten halutaan syödä lauantaina parisataa grammaa karkkia. En vaan tajua! Siinähän menee koko pointti ihan retuperälle, ei silloin olla herkuitta jos lauantaina saa syödä karkkia. Correct me if I’m wrong, mutta en tajua! Mikä siinä on pointti?! Se on joko kaikki tai ei mitään, piste. Mulle ainakaan ei ole olemassa sellaista ”välimaastoa”, sillä addiktoidun sokeriin todella helposti. Syön yhtenä viikonpäivänä karkkia ja sitten meneekin pari viikkoa että syön joka päivän jotain makeaa tai ainakin tekee hirveästi mieli. Ja se jos mikä on hirveetä, ällöttävä olo jää päälle. Kertokaa oikeasti jos teidän kohdalla asia on erilailla ja auttakaa mua käsittämään tämä homma. Se ei mun mielestä vaan toimi! Ja Misterin kanssa tosiaan ei asiaan tule selkoa, jääräpäitä kun molemmat ollaan.

En tiedä hänestä, mutta itse olen ainakin meidän matkaan asti syömättä herkkuja lukuun ottamatta ensi viikon lauantaita, jolloin on kaverin synttärit. Silloinkin koitan rajoittaa. Mulla on muuten aina jotain hyvää työpäivän aikana mukana, tälläkin hetkellä Dumle-tikkari ja suklaalevy kulkee koko ajan mukana. Ja kun tietää että on jotain kivaa mukana, ei tee edes mieli. Dumle on kulkenut mukana jo kohta kuukauden, suklaalevy parisen viikkoa kun sen sain tuliaisena. Eikä ole kumpaakaan tehnyt vielä mieli, eikä ole muuten muunkaanlaista makeaa. Ja tuossa pöydälläkin on tätä kirjoittaessa niitä Lidlin Peppermint Créme-suklaita, joista kerroin. Ja jollei muut niitä syö, niin nehän pysyy siinä kannustimena. Hah!

Translation: Last week’s workout. Could have gone better, but I’m still saticfied. Got the volleyball-season started finally, though we only got to play once because we don’t know when the other ”game-day” is. Hopefully I’ll know more this week. And I also went on and on about not eating sweets etc. and I’m planning not to eat anything sweet etc. before out trip in November. Gonna win this race with Mister, we’ll see who’s jeans fit better!

Lauantaina meillä oli liuta pikkuveikan kavereita viettämässä aikaa tai juhlimassa tai jotain. Hirveä määrä ääntä niistä lähti kumminkin. Musiikki oli kyllä suurimmaksi osaksi ihan siedettävää, mutta jossain vaiheessa iltaa kun itseä alkoi väsyttää ja halusi mennä nukkumaan niin eihän siitä mitään tullut. Pääsin joskus puoli kahden aikaan sänkyyn ja seuraava herätys oli puoli neljän aikaan kun piti karjaista naapurihuoneeseen musiikin kovuudesta ja basson määrästä. Eihän siinä, pienet huudot ja takaisin nukkumaan. Sain kyllä sunnuntaina nukuttua suhteellisen myöhään, mutta vanhuus ei tule yksin – hirveä väsymys oli koko päivän. Eikä sääkään oikein piristänyt.

Oli kuitenkin ihanan raikasta ja kaunista ulkona sateesta huolimatta. Ruska-aika on todella alkanut ja on ihana nähdä keltaista ja punaista puissa ja maassa. Syksy on vaan parasta 🙂

Illemmalla tehtiin sitten Misterin kanssa hiukan sapuskaa – hän teki kirjoitussaliin eväitä, joten valmistettiin samalla hiukan perunaa ja kasviksia. Nammmmm sanon minä! Sekoitus siis sisälti sipulia, tomaattia, perunaa ja jonkun uunivihannespussin jämät. Piristi päivää edes hiukan 🙂 Noh, uuteen nousuun vaan!

Translation: I was soooo tired for the entire day yesterday because of Saturday’s house party my lilbrother threw. Didn’t manage to get into bed until half past one… And I had to wake up to yell to the guys to turn the volume down a bit at half past three. Well, at least some good food in the evening cheered me up a bit.