Käytiin eilen Misterin kanssa katsomassa uusin Nälkäpeli. Vihan liekit oli kyllä erittäin vaikuttava elokuva ja olen onnellinen etten ollut lukenut yhtäkään arvostelua siitä, en edes katsonut traileria. Yleensä luen kirjan ennen elokuvaa, tällä kertaa jätin senkin tekemättä.

Jätän tällä kertaa menemättä elokuvan tekniseen puolen, joka kyllä kiehtoo itseäni, sillä uskon että kukaan ei jaksa kuunnella pohdintoja siitä miten Katnissin mekko saatiin muuttumaan ja molempien tribuuttien asut liekehtimään. En myöskään pohdi ja avaa koko juonta sillä en halua pilata muiden iloa jos he eivät kyseistä elokuvaa vielä ole nähneet.

Aloitetaan sitä vasten nimestä. Elokuvan oikea nimihän on Catching Fire joka on käännetty Vihan liekit-muotoon. Okei, tällä kertaa käännös oli jokseenkin onnistunut. Molemmat nimet sopivat sekä elokuvan, että aivan varmasti kirjankin, sisältöön. Elokuvan näkeville (tai nähneille) nimi kyllä aukeaa, en halua pilata juonipaljastuksilla muiden iloa.

Roolien asuvalinnoissa oli onnistuttu oikein hyvin, yllätyin jopa! Etenkin jokainen Katnissin asu oli sellainen jonka olisi voinut itse pukea päälle – jos ei oteta lukuun niitä mekkoja, jotka olivat kyllä hienoja, mutta Nälkäpelin tyyliin vedetty aivan överiksi. Myöskin näyttelijöiden ehostus oli tehty todella luonnollisesti, propsit siitäkin. Etenkin Effien asut olivat aivan mahtavia, samoin kuin hänen kampauksensa. Yhtäkään en pistäisi päälleni muuten kuin naamiaisissa, mutta kauniita luomuksia ne silti olivat 🙂

Juonesta en osaa sanoa mitään kun en ole kirjaa lukenut. Yleensä pystyn edes jotenkin arvioimaan miten hyvin on alkuperäistä tekstiä seurattu mutta nyt mulla ei oikeasti ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä odottaa ja miten kaiken oikeasti olisi pitänyt mennä. Ihan vapauttavaa sinänsä, en leimannut elokuvan jotakin tiettyä kohtaa huonoksi vain kun se ei mennyt kirjan mukaan. Pitää alkaa harrastaa tätä enemmänkin. 

Sitten vielä Jennifer Lawrencesta muuten. Hänestä kyllä huomaa kehityksen ensimmäisestä osasta tähän päivään. Minusta ainakin näyttää, että häneltä on se ”lapsenpyöreys” hävinnyt kasvoista melkein kokonaan tässä uudessa elokuvassa. Jennifer vaikuttaa muutenkin paljon aikuisemmalta ja ”jykevämmältä” kuin ensimmäisessä osassa. Hänessäkin on sama taika kuin monessa muussakin naisessa – kun ikää tulee lisää niin nainen vaan kaunistuu. Olkaa samaa tai erimieltä, tämä on mun mielipide 😉

Mitäs te piditte elokuvasta? Vai oletteko edes nähneet sitä?

Translation: I saw the new Hunger Games movie yesterday with Mister. It was amazing, I really enjoyed the styling of the actors and their outfits were incredible! I didn’t know anything about the plot – usually I’ve read the book before the movie but decided to do it the other way around this time. It was a good plan, now I didn’t think badly about any scene that didn’t follow the book because I had no idea what to expect. I didn’t even watch the trailer! Luckily the movie turned out to be amazing so I can read the book and then judge them together again – maybe over here in the blog, maybe not 😉 What did YOU think about the movie? Or have you even seen it yet?

Olette varmaan jo joka tuutista kuulleet lauantaina olleista Indiedaysin awardseista ja inspiration daysta. Kidutan teitä vielä sen aikaa kuitenkin että kerron Bloggers’ Inspiration Daysta oman versioni! Kunnon kuvat päivän naamasta, tuliaisista ja syönti- & kahvilavisiiteistä saatte myöhemmin, nyt vain pikaiset kuulumiset valmiiksi kirjoitettujen postausten julkaisujen joukkoon.

Ronjan kanssa suunnattiin aamusella Jyväskylän Matkakeskukseen jotta kerittiin 7:19 junaan kohti Helsinkiä – oli helppo matka kun ei ollut vaihtoa ollenkaan, sain vaan nukkua ja olla. Meni perjantaina tosiaan hiukan myöhään tuo valvominen joten nuokuttua tuli oikein urakalla.

Päästiin kuitenkin onnellisesti perille ja pohdittiin pitäisikö käydä heti aamusta vai myöhemmin tsekkaamassa uusin Starbucks ja Ronja osasi ennakoida todella mainiosti – meniin heti aamusta ennen ID:n päivää juomaan kunnon kahvit. Iltapäivästä kun oltiin menossa syömään jono ulottui jo Akateemisen sisempien ovien luokse ja silloin ei todellakaan olisi kiinnostanut jäädä jonottamaan. Propsit Ronjalle! Ja ai että nuo joulumukit, todella söpöt! Olen itse muutaman kerran käynyt lentokentän Starbuksissa (siinä saapuvien aulassa) mutta Ronjalle tämä oli eka kerta.Vaikka Starbucks on ihana, tykkään edelleenkin tukea pieniä putiikkeja ja kahviloita joita Jyväskylässä on kyllä harmittavan vähän. Yhdestä paikasta on kuitenkin tulossa juttua kunhan maltatte odottaa!

Tästä hiukan myöhemmin oli aika suunnata kohti Bloggers’ Inspiration Day:ta. Tuolla juhlassa käytiin mm. kuvauttamassa Ronjan kanssa kuvausseinää vasten, maisteltiin todella hyviä tarjoamisia ja juotiin lasilliset viiniä. Nammh sanon minä! Pakko sen verran kuitenin sanoa että vaikka tuolla oli todella mukava käydä ja nähdä lukemiensa blogien kirjoittajia, tuntui juhla jotenkin hiukan tyhjältä. Blogitunnille olisi pitänyt ilmoittautua erikseen (missään mulle tulleissa maileissa ei kyseisestä jutusta mainittu), drinkki- ja valokuvakoulua ei jaksanut jäädä odottelemaan kun ei aikataulusta ollut mitään tietoa. Kun kaikki ständit oli kierretty (näistä lisää myöhemmin) niin lähdettiin kädet täynnä herkkuja ja vastaavaa mukavaa kohti ruokapaikkaa. Ostolakossa- Virve ja Mustaa Kajaalia-Heidi kerkesivät molemmat karata ennen kuin Ronjan kanssa kerettiin juttusille, harmitti aivan vietävästi!

Ruokapaista lisää myöhemmin, sille täytyy tehdä aivan oma ylistyspostauksensa. Paikka on mulle niin ihana etten voi hehkuttaa sitä tarpeeksi tässä muutenkin jo kilometripostauksessa. Sen verran kuitenkin että siellä on tunnelma aivan kohdillaan missä seurassa tahansa 😉 Illasta olikin sitten aika lähteä junalla takaisin, meinasi olla aivan liikaa aikaa pyöriä ympäriinsä ja käytiinkin kahvilla Fazerilla ja shoppailtiin muutenkin, jalat vaan meinasivat olla erimieltä siitä mikä kävelymäärä milläkin kengillä on sopivasti… Jalat huuti kirjaimellisesti hoosiannaa loppuillasta.

Lisää juttua sopivissa paloissa kuitenkin myöhemmin, en halua kirjoitella kilometripostauksia! Niin joo, tänään ollaan Misterin kanssa menossa katsomaan uusin Nälkäpeli, toivottavasti on positiivinen yllätys…

Translation: A little story from Saturday when it was the Bloggers’ Inspiration Day – a pit pointless yet still fun event. I’ll be dividing this story in smaller bits so you’ll hear everything again soon, don’t worry. Just basically we sat in a train, drank coffee at Starbucks, went to the event and photographed a lot, ate, went to have coffee at Fazer and then sat in the train again. And as said, more details will be coming in the near future! 😉