Hae
Hannamaria

7 x Näitä juttuja en osaa

Tuli yksi päivä mieleen sellainen, että hirveästi (varsinkin työhakemuksissa) hehkutetaan sitä mitä osaa ja missä on hyvä. Ajattelinkin itse listata asioita joissa itse en ole hyvä – osa näistä on sellaisia, joiden parissa haluaisin kehittyä jossain vaiheessa elämää.

hannamaria Hanna Voutilainen hannamaria Hanna Voutilainen

1. En osaa puhua ”syvällisiä” perheelle tai ystäville. Oon aina ollut melko yksityinen ihminen mitä tulee tunteisiin tai isoihin ja mua hiertämään jääneisiin tapahtumiin. Tästä oon saanu kuulla useemmankin kerran ja etenkin parisuhteissa mitä on ollut. En tiedä onko tässä luottamus-, haavoittuvaisuus- vai mikä ongelma, mutta en niitä syvimpiä oloja kerro juuri kellekään. Arkipäiväisiä juttuja ja tapahtuneita juttuja sun muuta kyllä, mutta en oikeasti niitä isoja juttuja. Oon parantunut tässäkin ja jaan nykyään paljon, mutta silti tahtoisin parantaa vielä enemmän. Sinänsä hassua varmaan lukijoiden tätä ajatella, koska jaan aika paljon jo sosiaaliseen mediaan välillä isojakin juttuja (mutta nekin pintapuolisesti).

2. Yhtään erikoisempi ruoanlaitto on mulle oikeasti aika hankalaa. En oo hyvä kokki ja vaikka oon koittanut parantaa, on vaan muutama ruoka jotka osaan tehdä ensinnäkin ilman ohjetta saatika toisekseen niin, ettei kaikkia aineksia ole kaapissa ja joutuisi soveltaan. Minkäänlainen luovuus puuttuu ja yleensä tykkäänkin kokata suoraan ohjeesta (jopa sen kinkkukiusauksen). Ja sitten toisaalta taas kanafileet yms. osaan paistaa melkeen täydellisen mehukkaaksi – siihen se taito sitten loppuukin.

hannamaria Hanna Voutilainenhannamaria Hanna Voutilainen

3. En pysty omaksumaan uusia rutiineja nopeasti. Rutiinihan vissiin muodostuu siinä kolmen viikon kohdalla, mutta jotenkin musta tuntuu että mulla menee aikaa aina tuplaten. Tää on sellainen missä tahtoisin kanssa kehittyä, sillä tahtoisin oikeasti saada monestakin asiasta tällä hetkellä rutiinin. Tuntuu silti että jos jotkin asiat ei kiinnosta tarpeeksi lujaa sydämestä asti, ei niistä saa itselleen rutiinia ja hommat vaan jää. Kuten vaikka salilla käynti, pahviroskien vienti (tälläkin hetkellä laatikoita ja paperipostia parvekkeen pöytä täynnä koko kesän ajalta) sekä tottuminen uuteen arkeen… Niin ja se että tajuaisin ottaa ns. ”seuraavan vuodenajan vaatteet” käyttöön tarpeeksi ajoissa.

4. En osaa enää lähteä tutustumaan uusiin urheilulajeihin tai osallistua edes urheilua vaativiin ”leikkeihin”. Nyt kun välilevynpullistuma kipuilee, kiloja on tullut, lonkan pursiitti vaivaa ja ihan perus kävely on joinain päivinä hankalaa, ei sitä tule lähdettyä uusiin urheilulajeihin tutustumaan. Tästä nautin sekä koulussa että vapaa-ajalla vielä aika paljon ennen selän rysähtämistä ja se mua harmittaa. Mua myös nyt jo pelottaa se, että jos vaihtoon lähdössä Welcome weekillä on jotain urheilullista aktiviteettia johon pitäisi osallistua ja olisinkin kaikissa aivan todella huono sekä satuttaisin itteni vielä pahemmin tän nykyisen tilanteen takia.

hannamaria Hanna Voutilainen hannamaria Hanna Voutilainen hannamaria Hanna Voutilainen

5. En tiedä miten päin olla eläinten kanssa. Tämä johtuu ihan tasan meikäläisen allergiasta ja siitä, että ei etenkään muksuna ollut mahdollisuutta olla elukoiden kanssa tuon allergian takia. Pienet koirat (alle mun polvimitan) vielä menee, samoiten jotkin kissat jotka vaan katoaa, mutta muuten vähän jännitän enkä tykkää mennä paikkoihin joissa tiedän että on eläimiä. En pelkää elukoita (muita kuin isoja koiria), mutta en pidä eläinten ympärillä olemisesta sillä en tiedä miten päin olla, en osaa niitä käsitellä enkä tykkää siitä alituisesta ”varomisen tunteesta” joka itsellä on vaikka allergialääkkeen on ottanu (tähän viimeiseen kohtaan osaa varmasti muut allergikot samaistua). Tässä ehdottomasti haluaisin parantua, mutta pienin askelin (koska ne allergiat edelleen vaivaa) enkä halua esimerkiksi isoa koiraa heti lähestyä, vaan aloittaa tutustumisen esimerkiksi pienemmästä hauvasta.

6. En osaa pitää ”pientä siivousintoa” jatkuvasti yllä. Mamma mulle aina jaksaa sanoa, että kämppä pysyisi siistimpänä kun tekisin jatkuvasti sellaista pientä siivoamista – mikä on kyllä totta. Enkä voi edes vedota sellaiseen ”hallittu kaaos” -keissiin. Asiaa helpottaisi jos veisi astiat suoraan koneeseen eikä jättäisi niitä pöydälle notkumaan, kun ne pyykit on kuivuneet niin viikkaisi ne heti kaappiin eikä roikottaisi niitä päiväkausia telineessä, veisi ne hemmetin pahvi- ja paperiroskat yhtä usein kuin muut roskat kun se roskis on kerta siinä muiden vieressä, ottaisi sen rätin ja imurin kaapista useammin kuin kerran kolmessa viikossa (koska tämmösen kämpän pölyt + imurointi vie oikeasti sen vartin). Yleensä mun siivouspäivät pitääkin sisällään sitten jonkinasteisen suursiivouksen, kun pitää viedä kaiken maailman roskat, raivata ja pyykätä liinavaatteet jajaja… Niin, äiti oli taas oikeassa. 

7. En osaa laulaa. Laulan kyllä, mutta ääni on ihan hirveä enkä pysy nuotissa. En edes osaa nuotteja eikä mulla ole minkäänlaista sävelkorvaa. Niin ja se ”laulan kyllä” rajottuu siihen että laulan festareilla, autossa sekä yksin (tai läheisen ihmisen kanssa) kotona. Sori naapurit.

Huhhuh, olipahan siinä. Mekko muuten on yhteistyömekko Lindexiltä, jonne mainoslinkki tässä! Toivottavasti tykkäsitte tästä postauksesta, sillä mun mielestä tätä oli oikeen hauska kirjoittaa ja jos rehellisiä ollaan, ei näitä kohtia ollut todellakaan ees hankala keksiä vaan jokainen tuli ihan luonnostaan!

Mitä työ ette osaa kovin hyvin ja missä haluisitte kehittyä?

12 kommenttia

  1. Emppi kirjoitti:

    Tervetuloa meille tutustumaan tuohon meidän töppöjalka-koiraan ja puhumaan syvällisiä ? Ennen kans pelkäsin elukoita, mutta kun otin ekan oman pelko hävisi. Samoten tuo syvällisten puhuminen oli ennen hankalaa, nykyään ehkä jaan semmosiakin asioita mitä kukaan ei haluais edes kuulla ?

    • hannamaria kirjoitti:

      Haha kiitos kutsusta, teidän töppöjalka on kyllä sieltä söpöimmästä ja helpoimmin lähestyttävästä päästä! 😀 Tuota avautumistavotetta kohden mennään!

  2. NelliL kirjoitti:

    Ihan ensin on pakko sanoa, että tuo mekko väreineen pukee sua todella hyvin. Väri korostaa sun ihoa kauniisti. Ihan nappi valinta tuo mekko.
    Sinulla oli listassa paljon asioita, jotka kehittyy pakostakin pikku hiljaa kun ikää tulee ja elämäntilanne muuttuu. Minulle aikanaan oli myös kokkailu valtavan suuri ongelma, en vaan osannut. Poltin keitetyt kananmunatkin pohjaan…Mutta nyt mummelina ruoka on yksi asia mikä kiinnostaa ja se on nautinto, niin sitä myös jaksaa opetella ja kokeilla. Ja välttämättä kokkaustaitoa ei edes tule tarvitsemaan. Ei sekään väärin ole. Hyvin olet jäsentänyt kaikki kohdat ja toivottavasti ajan myötä nuokin tuosta muuttuu suuntaan tai toiseen 🙂

    • hannamaria kirjoitti:

      Kiitos, tykkään itsekin ihan sikana tästä mekosta! Ja kiitos muutenkin kommentista, veikkaan kanssa että etenkin tuohon ruoka- ja puhumisasiaan vaikuttaa ikä melko paljon 🙂

  3. Anna kirjoitti:

    Ihanat kuvat!

  4. Henna kirjoitti:

    Niin ihania kuvia tässä postauksessa! 🙂 Sekä tosi kiva tää idea, pitääkin itsekin harkita tällaista postausta! 🙂

  5. Hanna-Mari / life with Hanna-Mari kirjoitti:

    Sun hiukset, vau <3 Ja ihania kuvia! Voin niin samaistua tuohon jatkuvan siivousinnon puutteeseen! Olen sellaista tyyppiä, että en osaa korjata jälkiä samantien pois, vaan asioita kertyy ja sotkua syntyy. Sitten teen suursiivouksen. Vaatekaappini on hyvä esimerkki. Se pitää siivota parin viikon välein perusteellisesti, sillä en osaa pitää sitä jatkuvasti siistinä… 😀 Meillä mies taas on ihan päin vastainen 😀

    http://lifewithhannamari.blogspot.com/

  6. Marianne / STAY FRESH kirjoitti:

    Hauska postausidea! Ja upeesti pukee sua mekko ja värit! ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *