Mikään ei parasta niin kuin jo viikon loma ja siihen sisältynyt vapaus. En tiedä teistä, mutta mulle tuli kyllä tämä suhteellisen pitkä lomakausi (pari päivää töitä jouluviikolla, toinen pari päivää ennen uutta vuotta) todella tarpeeseen ja jaksan taas lähteä innolla työpöydän ääreen.

Viime lauantaina käytiin extempore tyttöjen kanssa syömässä Rossossa. Mieheke oli töissä (propsit sinne kun jaksoi pakertaa viikonloppuna pitkiä päiviä 🙂 ) joten aikaa riitti käväistä hiukan höpöttelemässä ja nauttimassa hyvästä seurasta. Kyllä olikin kiva pitkästä aikaa päästä kunnolla ruoan ääreen heittämään huonoa huulta ja nauramaan ihan kaikelle.

Sunnuntaina käväisin pienellä kävelyllä tutuissa maisemissa Wanhalla Woimalalla tässä Vaajakoskella. En harmikseni ollu osannut varustautua oikein (pelkät collarit jalassa, hur!), joten lenkki piti jättää harvinaisen lyhyeksi jäätävän viiman takia. Sainpahan ainakin pienimuotoisen happihyppelyn tehtyä.

Ainut asia lomaa varjostamaan ilmaantui taas maanantaina. Kuten aiemmin kerroin, paskoin peukaloni viime marraskuussa lentopalloreeneissä. Uskalsin viimein jouluviikolla lähteä taas kokeilemaan miten käy ja silloinhan peukalo kesti todella hyvin – aina nyt maanataihin saakka. Kerkesin kolmesti käydä pelaamassa höntsäporukan kanssa ja nyt oikeissa reeneissä sain jääpussin taas käteeni.

Peukalo on ollut aivan samperin kipeä maanantaista lähtien ja harmikseni kiukkusin siitä eilen poikkikselle ihan turhaan – hänellä oli kyllä muutakin mietittävää tuohon aikaan. Harmittaa vaan niin suunnattomasti että ainakaan pariin viikkoon ei taas reeneihin ole asiaa (saatika nyt lauantaina olevaan peliin), saa nähdä kestääkö peukalo enää kunnon lentopallonpeluuta ikinä. Jos mitään hyvää tästä voi etsiä niin ainakin kipukynnys kasvaa ainaisen loukkaantumisen ja kivun kanssa… Täytyy luultavasti etsiä uusi yhtä rakas harrastus, se vaan ei ole helppoa kun on yli kymmenen vuotta viettänyt kyseisen pelin parissa.

Eilenhän oli vimeinen lomapv ja vietinkin suurimman osan ajasta järkkäillen kamoja täällä asunnolla – ja hiukan äkkäillen huonosta ajankäytöstä. Siinä lomassa lukaisin postilaatikosta tipahtaneen uusimman Trendin ja illasta selailin blogeja. Pari banneriakin piti blogeihin tehdä, mutta asiakkaat olivat muuttaneet mielensä hintapyynnön kuullessaan.

Noniin, vuosikatsauksen toinen osa on ulkona! Ensimmäisessä katsauksessahan päästiin vassta alkukesään ja kertomus loppuvuodesta tuleepi tässä ja on pakko todeta, että kyllä loppuvuosi taitaa viedä voiton.

LOPPUKESÄSTÄ hiukseni olivat jo suhteellisen hyvässä mitassa ja aloin jälleen tykkäämään niistä. Vierailin Porvoossa ja etenkin sen Vanhassa kaupungissa, samalla pyörähtäen (viimeinkin!) Herttanen design &  delissä Pernajassa. Heinäkuussa järkättiin myös SuomiPop-festarit täällä Jyväskylässä, jonne oli tottakai päästä kuuntelemaan mm. Eppuja ja Kolmatta naista.

ALKUSYKSYLLÄ kirjoitin jälleen kerran aknepäivityksen kuvineen päivineen ja jaoin samalla oman meikkipussini senhetkisen sisällön. Järkkäilin myöskin arvonnan Herttaselle, kävin Jyväskylän Ravintolapäivässä syömässä erittäin hyvät ruoat ja ostin viimeinkin kauan kaivatun työpöydän. Elokuun lopussa myöskin erosin ja ai että sitä helpotuksen määrää! Toinen osapuoli yritti vielä pyydellä anteeksi ja halusi luultavasti palata yhteen, mutten enää jaksanut olla tulevaisuudettomassa parisuhteessa – ei se ole oikein ettei toisen kanssa näe mitään tulevaisuutta ja pelkkä toisen läsnäolo saa itsensä hulluuden ja raivon partaalle.

 

MYÖHEMMIN SYKSYLLÄ  kävin jälleen kampaajalla ja otin ensimmäiset askeleet kohti punaruskeaa tukkaa. Samalla kerroin Roacuttan-kuurin huonoista puolista, jaoin vinkit kuivan ja herkän ihon kuorintaan sekä kosteutukseen, yhteen aikaan selkäni oli todella kipeä ja Lokakuun lopussa oli ensimmäiset rehvit itse ihanuuden kanssa. Kävin niin Indiedaysin Bloggers’ Inspiration Dayssa kuin Bloggers’ Awardseissa.

ALKUTALVESTA (joka ei kelien puolesta kyllä ollut talvea nähnytkään) toteutin pitkäaikaisen unelmani ja lomailin viikon verran Lontoossa pikkuveljeni kanssa, paskoin peukaloni lentopalloreeneissä (josta alkoi muutaman viikon täysi treenaamattomuus), ihastuin ja rakastuin entistä enemmän, aloin seurustella ja saamaan nallen viereeni melkein joka ikinen ilta. Lontoon kanssa samoihin aikoihin loppui myös Roacutta-kuurini.

LOPPUVUODESTA vietin myöskin viikon Suomeen vierailulle tulleiden työkavereideni kanssa pikkujoulujen kera, en ottanut ressiä joululahjoista vaan hoidin homman himaan ja vietin maailman parhaan uuden vuoden perheeni ja poikkikseni kanssa syöden hyvin ja nähden kauneimmat ilotulitukset tähän mennessä Jyväskylässä. Niin ja rakastuin hiuksiini entistä enemmän kampaajakäynnin myötä.

VUOSI 2014 kokonaisuudessaan opetti paljon ja aukaisi silmät aika monessakin asiassa. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan vaan tehdä töitä sitä tavoitetta kohti, jonka haluaa toteutuvan samalla kuitenkaan unohtamatta läheisiään. Pitää päästää irti jotta voi saada tilalle jotain parempaa, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin.