Olen joskus sivunnutkin erinäisten postauksien alalaidassa täällä blogissa selkäongelmista, joita tässä muutaman viimeisen vuoden aikana on tasaisen tappavaan tahtiin riittänyt. On ollut SI-nivelten probleemaa, skolioosin aiheuttamia vaivoja ja nyt viimeisimpänä kivuliain, eli iskias ja melkein iskenyt välilevyn pullistuma. En tällä postauksella aio leikkiä lääkäriä tai muuta vastaavaa, kerron vain yksinkertaisesti mitä minulle on kerrottu ja millainen on ’selkäni tarina’. Toivotaan että joku pystyy samaistumaan ja joku voi löytää ohjeita miten päästä näistäkin vaivoista jollain tavalla eteenpäin.

Pohjustuksena tälle postaukselle; meillä kulkee selkäoireita vahvasti suvussa. Isällä on välilevyn pullistuma leikattu kahdesti (minun ja veljeni syntymien jälkeen), mummolla oli osteoporoosia, sedällä on tasaiseen tahtiin välilevynpullistumaa joka vetää täysin sohvan pohjalle. Äidilläni on muistaakseni ainakin kerran ollut pullistuma ja tietääkseni hänellä on todettu myös välilevyjen rappeutumista.

Itselläni hommahan lähti ilmeisesti siitä, että pienenä mulla oli havaittu skolioosia ja harkinnassa oli ns. tukiliivi korjaamaan selkärangan asentoa. Vinoutuminen oli kuitenkin niin pientä, että liiviä ei katsottu tarpeelliseksi ja asia jäi niille sijoilleen. Skolioosi luokiteltiinkin lieväksi ja se ei ilmoitellut itsestään vuosiin.

Ensimmäisen kerran, kun itse muistan, selkäongelmia alkoi tulla ammattikoulun ensimmäisellä luokalla. Tällöin säännöllinen 2-4km päivittäinen kävely muuttui 45 minuutin bussimatkaan suuntaansa, joten bussissa tuli istumista yhteensä 90 minuuttia päivän aikana ja koulutuksen muodon sekä määrän takia penkkiä tuli päivän aikana kulutettua vähintään se 5-8 tuntia. Alaselän ja lantion suuntaan liittyvä kipu, etenkin tuolla vasemmalla puolella, oli tällöin suurin ongelma. Haluan siis painottaa, että liikunta loppui  kuin seinään harvinaisia salikertoja lukuunottamatta. Lentopallokin oli tällöin pienellä tauolla selkäkipujen takia.

Tuolloin todettiin, että SI-niveleni olivat löystyneet ja että minulla on yliliikkuvat nivelet. Yliliikkuvista nivelistä olinkin jo tiennyt ja aavistellut, mutta oli hyvä saada varmistus. SI -nivelten yliliikkuvuudella tarkoitetaan sitä, että tämän alueen nivelsiteet ovat löystyneet ja pehmenneet, joka aiheuttaa suuren yliliikkuvuuden lannerangan alueella ja näin aiheuttaa viiltävää kipua alaselkään sekä pakaran yläosaan. Itselläni tämä sijoittui täysin vasemmalle puolelle ja oli todella kivuliasta.

Hoitomuotona tarjottiin syvien vatsalihasten vahvistamista, joita teinkin useamman kuukauden päivittäin diagnoosin saamisen jälkeen. Alkuun annettiin myös lääkekuuri, joka oli vatsaystävällisempi ja pitkävaikutteisempi kuin perinteinen Buranakuuri. Muistan jossain välissä käyneeni hieronnassa ennen näiden ohjeiden antoa ja sen vain pahentaneen kipua. Painoa myös kertyi tämän ongelman aikana jonkin verran lyhyen ajan sisään, joka ei tietenkään parantumista edistänyt.

SI-nivelten ongelmasta meni hetki, kun ongelmia ei ollut. Tällöin kerkesin käymään salilla ja olin Espanjassa vaihdossa reilu kuukauden päivät, jonka aikana kävelyä tuli lähemmäs kymmenen kilometriä päivittäin ja pari patikointiretkeäkin tuli heitettyä. Paino tippuikin n. 10 kiloa tällä reissulla ja pysyi samassa pitkään. Reissun jälkeen sain ajokortin sekä käyttööni auton, jolla kuljin kodin, koulun ja työpaikan väliä. En muista erityisesti harrastaneeni muuta liikuntaa kuin salilla käyntiä sekä satunnaisia kävelylenkkejä.

N. vuosi eteenpäin ja lentopalloa pelatessa muistan viiltävän kivun keskellä selkärankaa. Samanlaista kipua ei ollut aiemmin esiintynyt ja ihmettelinkin että mistä on kyse. Lentopallon aloituksen jälkeen selkä oli toki ollut aavistuksen jumissa, mutta sali + lentopallokombo oli harvinaisen ok eikä SI-nivelten alueella esiintynyt enää ongelmia. Lääkärikäynnin jälkeen selvisi, että kohta jossa ns. ’yläselkäranka’ sekä ’alaselkäranka’ yhdistyvät, oli mm. löystyneiden nivelten takia liikkunut pikkuisen yli ja jämähtänyt. Kipukohta oli siis keskellä selkää, joka saattaa kaareutua lentopalloa pelatessa etenkin yläkautta syöttäessä.

Kävin useamman kerran yksityisellä fysioterapeutilla, joka aukaisi selän nikamia sekä lapoja ja antoi kotihoito-ohjeet näiden toteuttamiseen. Sain ohjeita myös muuten selkärangan liikkuvuuden parantamiseen ja ongelma hälvenikin joksikin aikaa. Nykyään kun muistaa pyörityksiä ja kunnon lämmittelyn tehdä, ei tämän ongelman kanssa enää tarvitse painia.

Viimeisimpänä on viime keväänä ilmennyt iskiasvaiva. Ennen tätä ei selän kanssa huomattavia ongelmia taas vuoteen tai puoleentoista kerennyt olla, ongelma oli ennen tätä vuosi sitten venähtänyt oikean käden peukalo. Tuosta en näköjään en suurempaa postausta ole tehnyt, mutta se ei nyt tähän kuulu – ainoa huomion arvoinen juttu siitä on, että painoa pääsi kertymään huomattava määrä tuonakin aikana kiinnostuksen ja melko rajoittuneen toiminnan vuoksi.

Alkuvuodesta 2016 kesken iskulyönnistä laskeutumisen tuntui järkyttävä kipu vasemman puolen alaselässä. Uskoin ensimmäisen minuutin sen olevan ’walk it off’ -tyylinen kipu ja häviävän hetkessä, mutta kun vasen jalka ei meinannut enää kantaa ja oli pakkoa painua ulos kentältä. Muistan tuolloin hakeutuneeni lääkäriin seuraavana päivänä, joka totesi kivun olevan hetkellistä ja passitti kotiin buranakuurin kera.

Kipu ei kuitenkaan mennyt ohi ja raahauduin viikonlopun kärvistelyjen jälkeen takaisin päivystykseen, jossa selkä tutkittiin ja lääkäri taisi ottaa asian aavistuksen vakavammin, sillä sain muutaman päivän saikun, piikin ronkkaan sekä vahvoja kipulääkkeitä. Lepääminen auttoi aavistuksen ja kävely alkoi pikku hiljaa sujua viikon edetessä. Fysioterapeutilta sain myöhemmin ohjeet joilla tukea alaselän aluetta ja auttaa tuon alueen kanssa eloa muutenkin.

Selkäkivut ei kuitenkaan ole jättäneet sen jälkeen rauhaan, vaan ovat tulleet ja menneet tässä vuoden mittaan. Joskus on kuukausia, kun ei selkä muistuta olemassaolollaan, mutta sitten on vastaavasti viikkoja kun kipua on järkyttävästi. Kun selkäkivut nostaa päätään, pyrin tekemään fysioterapeutin antamia ohjeita aktiivisemmin. Tämä kuitenkaan ei yksinään auta, vaan painon tulisi tippua ja noita liikkeitä tehdä silloinkin, kun kipua ei ole. Myös istuma- ja seisoma-asentojen oikeellisuudesta täytyy pitää huoli.

Nyt viime viikolla kävin viimein magneettikuvissa. Porukat yritti jo lähes vuoden tästä sanoa että menemenemene, mutta jotenkin itsepäisesti en halunnut käydä tutkimassa selkää tarkemmin vaan odottelin että ongelma häviäisi. Selkäkipujen kuitenkin palattua oli pakko suostua operaatioon. Kirjoitan tästä reissusta, tuloksista ja tulevaisuudesta vielä paremmin mutta nyt näyttää siltä, että selkä ei ihan fine vielä ole. Fiilikset on aavistuksen sekavat, mutta eiköhän se tästä taas selkene!

Onko teillä joitakin ongelmia/kiputiloja, jotka tulee ja menee?

1. En aiemmin voinut sietää avokadoa. Tämä pitää laittaa listaan ihan ensimmäisenä. Vieläkään en pidä sitä parhaimpana herkkuna mitä maa päällään kantaa, mutta olen opetellut sitä syömään guacamolen lisäksi mm. leivän päällä. Sehän on muuten tämän kuun Satokausituote, kuten tuossa hetki sitten kirjoittelin.

2. Värit pukeutumisessa. Vielä pari-kolme vuotta sitten kaiken piti olla joko mustaa tai tumman sinistä. Punaisten hiuksien myötä olen tuonut lisää väriä muutenkin vaatekaappiin ja yhdistänyt sitä vihreän, sinisen, oranssin sekä etenkin violetin kanssa. Kuvissa näkyvä violetti talvitakki on hyvä esimerkki tästä muutoksesta – pari vuotta sitten ei olisi tullut kuuloonkaan.

3. Lautapelien pelaaminen normaalina ajanviettona. Olen oppinut siihen ihan vasta muutaman vuoden aikana (nuorena kiehtoi tietokonepelit sekä palapelit) ja vaikka en niitä aiemmin vihannutkaan, ei ne olleet ajanviettolistalla kovin korkealla. Sitten tuli Julli ja useat illat Lucky’ssä lautapelien äärellä ja nyt niitä onkin tullut pelattua kotona vapaa-ajallakin. Monopoli on silti suosikki ikuisesti.

Takki – H&M+ / Huivi – Z.I.P Jeans / Housut – Primark / Kengät – By me

4. En tykännyt olla kuvattavana ollenkaan. Ei se vieläkään ole herkkua ja en hyppää kameran eteen vapaaehtoisesti joka käänteessä, mutta jotenkin näin iän sekä painon muuttumisen (ja sitä kautta itsensä suuremman hyväksymisen) kautta ei kameran toinen puoli enää pelota yhtä paljon kuin ennen. Nykyään osaan olla jopa tiettyinä hetkinä suhteellisen rennosti ja kokeilla eri juttuja soimaamatta itseäni liikoja.

5. Ruokakaupassa käynti oli aiemmin suurtakin pakkopullaa. Se oli se pakollinen paha, kuten muutkin asunnonlaittohommat, kuten siisteyden ylläpito tai raivaaminen. Nykyään nautin siitä että saan tutkia mitä kaikkea uutta kauppaan on tullut ja koska Jullista on tullut avoimempi kokeilemaan erilaisia ruokia (ja syömään kanaa!) on taas into shoppailla ruokakaupassa herännyt.

6. Nolostuminen pienistä asioista. Ei kukaan nyt nolostumisesta nauti, mutta ennen vihasin yli kaiken edes pientä nolostumista tai väärässä olemista. Olisin esimerkiksi vielä kolmisen vuotta sitten hävennyt silmät päästäni ja ottanut itseeni oikein kunnolla jos olisin huomannut että lähdin ihmisten ilmoille puolikkaassa meikissä, jolloin vain toinen kulma oli tehty sekä vain toisessa silmässä olisi ollut luomarit ja ripsarit (oli muuten tän Power of Makeup -haasteen peruja!). Nyt vaan nauratti ja tyynen viileesti nappasin eroa vähän tasasemmaksi salin vessassa paperin ja veden avulla. No biggie.

7. Uusien televisiosarjojen katsominen. Tästä sain kuulla monet, monet kerrat. Olen ihminen, joka voi katsoa elokuvat ja sarjat monta kertaa putkeen eikä kyllästy ollenkaan. En pysy enää laskuissa monesti olen kahlannut Sinkkuelämät, Frendit ja HIMYMit läpi kerta toisensa jälkeen. Nyt viimeisen muutaman kuukauden aikana olenkin etsinyt koko ajan uutta katsottavaa kun edellinen on loppunut. Suosittelen samaa kaikille, virkistää kummasti mieltä!

8. Suomileffat oli asia, joita en voinut sietää vielä kolmisen vuotta sitten. Nykyään suomileffojen taso on mielestäni noussut tai ainakin aiheet ovat olleet itseäni kiinnostavampia. Viimeaikaisia suosikkeja Onnenonkija (ns. ’suomen bloggaajaleffa’), Napapiirin Sankarit 2, Mielensäpahoittaja, 21 tapaa pilata avioliitto sekä Big Game.

9. Olut silloin tällöin. En nykyäänkään juo näitä ihan perus kusikaljoja vaan jos jotakin esimerkiksi ruoan tai saunan ohessa nautin, tulee sen olla esimerkiksi jonkin pienpanimon oikeasti maistuva olut. Esimerkiksi Tallinnassa join Kochi Aidad -olutravintolan omaa olutta ruoan kanssa, oli aika nam! Myöskin kuivemmat siiderit on nykyään enemmän mieleen äklömakeiden sijaan.

10. Olematta laittamatta hiuksia. Ennen, etenkin lyhyiden hiusten kanssa, en voinut sietää jos hiuksia ei ollut laitettu jotenkin päivittäin. Yleensä kampaus oli melko perinteinen suoristusraudalla muotoilu joka vei viitisen minuuttia, nykyään tämä kuontalo vie paljon enemmän aikaa mikäli kunnon kampauksen aikoo tehdä. Suoristuskin vie sellaisen 10-15 minuuttia johon ei arkiaamuina meinaa olla aikaa, joten perus harjaus ja öljy on nykyään aika tuttu näky ponnareiden tai nutturan ohella!

Tässäpä nämä! Jotenkin oli todella hankalaa löytää tuo viimeinen, sillä jo useamman vuoden olen useista jutuista tykännyt ja maku on muuttunut vain muutamassa jutussa. Toki asioita on varmasti enemmän, mutta useampaa ei nyt tule mieleen tai niitä ei itse vain enää huomaa. Voisin tehdä tälläisiä spesifoidumpia 10x -juttuja enemmänkin, sillä aiheita on valtavasti!

Missä asoissa teillä on maku muuttunut?