Noin puolisentoista vuotta sitten päädyin jälleen sinkkumarkkinoille ja voi elämä millaista se on ollutkaan. Vaikka mullekin on kohdalle sattunut ties minkälaista veikkaan, että oon aika kaukana onnistunut pysymään vielä kuitenkin niistä oikeasti superhulluista tapauksista.

Jotta kellekään ei tule epäselvänä, on mulla ollut kaksi pidempää ja vakavaa parisuhdetta koko elämäni aikana. Molemmat ovat kestäneet noin kolmisen vuotta ja kolmen vuoden rampilla on lähdetty sitten eri teille. Rehellisesti sanottuna etenkin jälkimmäinen ero teki todella kipeää ja vasta vähän aikaa sitten on alkanut tuntumaan siltä, että oikeasti olisi valmis johonkin uuteen mikäli sellaista eteen sattuu.

Tämänhetkinen elämäntilanne tosiaan olisi siinä vaiheessa, että jollekin uudelle olisi tilaa. Olenkin tilassa, jossa olen avoin uusille mahdollisuuksille mutta jossa en etsi jatkuvasti uutta tai käy treffeillä juurikaan. Ja no, suoraan sanottuna ei eteen ole osunut sellaisia tyyppejä jotka voisin rinnalleni kuvitella vielä tämän postauksen kirjoitushetkeen mennessä, julkaisuajankohta voi toki olla eri asia.

Tällä hetkellä mulla on tälläisistä treffisovelluksista tai muista käytössä ainoastaan Tinder. Sen mitä taustatutkimusta oon kyseisen sovelluksen parissa tehnyt on antanut mulle ilmi, että se on täynnä muutamaa ihmistyyppiä näin karkeasti jaoteltuna:  panokavereiden etsijiä, pelkkää ystävyyttä etisiviä, kevyttä deittailua haluavia, varattuja henkilöitä (yksittäisiä henkilöitä tai pariskuntia), tyyppejä jotka ei jaksa käyttää sovellusta vaan haluaa heti puhelinnumeron sekä tyyppejä, jotka haluaa heti parisuhteen.

Erikoisempia yksilöitä on siis osunut omallekin kohdalle Tinder:ssä. Koska en koe tarvetta ketään mustamaalata, mennään vain sillä mitä olen saanut kohdata käytöksen ja profiilien puolesta.

Yhdelle oli ongelma blogini sekä ylipäätään kiinnostukseni kosmetiikkaa kohtaan. En olisi saanut olla ylpeä somesisällöstä jota tuotan saatika käyttää aikaa mm. Netflixin parissa rentoutuen, vaan jatkuvasti olisi pitänyt olla itseä kehittämässä. Eikä siinä, itsensä kehittäminen on hyvästä, mutta balanssi pitää löytyä. Myöskään omasta päivistä kertomista ei olisi saanut harrastaa, vaan olisi pitänyt olla ”syvällisiä” puhumassa. Tästä opin sen, että en anna puhelinnumeroa lähes kellekään ellei alla ole hyvää jutustelua.

Yksi halusi puhelinnumeron heti sen jälkeen kun hän oli kertonut miten oli lähtenyt tapaamaan naista toiseen kaupunkiin, nainen feidannut ja hän joutunut menemään hotelliin yöksi. Kieltäydyin kohteliaasti sillä en tiennyt henkilöstä vielä mitään muuta ja ehdotin keskustelun jatkoa sovelluksen kautta. Hän olisi sen halunnut sillä ”viestiä tulee niin paljon että olisi halunnut minut siitä massasta erottaa” ja ilmeisesti kieltäytymiseni oli väärin, sillä minulla on pakko olla jotain salattavaa kun en numeroani halua antaa. Odotan ilmeisesti myös vain täydellistä prinssiä saapuvaksi kotiovelle. Niin ja hiustenväri piti päästä haukkumaan vielä ennenkö poisti matchin.

Pari kappaletta taas lähetti viestiä aina aamuyöllä ja yleensä viikonlopun maita kaivaten petiseuraa. Aluksi jaksoin vielä vastata kohteliaasti ei kiitos, jossain vaiheessa vastasin vähemmän kohteliaasti ja nykyään en jaksa edes vastata. Hauskaa tässä on, että yksi näistä vaikuttaa LinkedIn -profiilinsa puolesta ihan järkevälle tyypille ja on mielenkiintoisessa firmassa töissä (en tiennyt hänen sukunimeään, mutta naaman tunnistin LinkedInin ”saatat tuntea heidät” -kohdan listasta). Tuohon firmaan jos koskaan itse päätyy töihin, voi tilanne olla hänelle melko kiusallinen ainakin alkuun.

Kuvat: Minnean muruja

Näiden lisäksi moni keskustelu vain kuihtuu kiinnostuksen loppuessa ja ”elämän” tullessa eteen, välimatkan takia ei haluta edes viedä keskustelua pidemmälle, yksi oli todella innokkaana pyytelemässä kahville ja kun lopulta suostuin, match poistettiin  ja suuren osan kanssa ei keskustelu edes ala matchin jälkeen. Jokaiseen junaan löytyy siis menijää.

Tälläisiä siis on sattunut vastaan Tinder -maailmassa. Kuten sanoin, olen todennäköisemmin niiltä aivan kaikista kamalilta kokemuksilta välttynyt, mutta ei kyllä yhtään haittaa. Sinkkuna olo on kyllä ollut mielenkiintoista ja tavallaan erittäin vapauttavaa, mutta kyllä sitä jossain vaiheessa haluaa löytää kumppanin jolle keittää aamukahvit ja jonka kanssa mennä samaan aikaan nukkumaan.

Ja hei, mikäli et ole osallistunut vielä blogin 6v-synttäriarvontaan, voit käydä tekemässä sen helposti täällä! Näistä kuvista tajusin jälleen, että pitääpä varata kampaaja-aika elokuulle!

Millaisia tarinoita teillä löytyy treffimaailmasta?

Helou pitkästä aikaa. Tuntuu siltä, että pieni life update olisi paikallaan sillä elämä on kokenut pienen kuperkeikan tässä parin viime viikon aikana ja jos itsekään ei meinaa pysyä perässä, voi olla melko hankala kenenkään muunkaan pysyä. Tässä postauksessa ajatukset tulee varmasti virtaamaan ihan ristiin rastiin, sillä niin ristiin rastiin ne menee tällä hetkellä meikäläisen päässäkin.

Ero

Tämä otti (ja ottaa) aika koville. Mieliala menee ihan miten sattuu, sillä joinain päivinä on ihan ok ja jopa hyvä fiilis uuteen kotiin muutosta ja tietynlaisesta vapaudesta, jonka jälkeen sitten iskeekin (etenkin vielä nykyiseen kotiin laatikkomereen mennessä) alakulo, joka joskus muuttuu jopa itkuksi. Päivä päivältä vähemmän tulee enää kuitenkaan itkettyä, vaikka pahan olon hetkiä vielä onkin. Jokainen eronnut tietää mistä puhun.

Kerettiin kuitenkin reilu kolme vuotta olla yhdessä, mutta arki ja ihmisinä toimimisen erilaisuudet vaan vei eri teilleen. Ero tuli kuitenkin hyvissä väleissä, ollaan yhdessä pakkailtu ja kamoja jaettu sekä varmaan osa kamoista mun uuteen kämppään muutetaankin yhdessä (painavimmat lipastot yms). Saas nyt nähdä, mutta helpompaa kaikki ainakin on kun ollaan väleissä.

Muutto

Ja no niin, ero yleensä tarkoittaa muuttoa. Muuttoasiat tulee varmasti näkymään myös blogissa, sillä kävin jo huonekaluostoksilla (kiitos mamma tuesta kaikilla osa-alueilla!) ja into päästä sisustamaan on kova. Silti hieman harmittaa tuosta nykyisestä lähteä, mutta yksinään siinä asuminen olisi sekä henkisesti, että lompakolle liian vaikeeta.

Opiskelut ja vaihto

Tällä hetkellä moti opiskelua kohtaan on ihan nollissa. Markkinointiviestinnän tentin jätin suoraan uusintaan ja luojan kiitos mitään suurempaa rapsaa ei tässä lähiakoina ole palautettavaksi. Hirveä määrä vain projekteja, jotka pitäisi saada eteenpäin…

Jokin sentään motivoi: ensi syksyn melko todennäköiseltä vaikuttava vaihtoreissu Hollantiin! JAMKin puolesta vaihtoon lähtö näyttää vihreää, mutta vielä kouluun itsessään pitää hakea ja sinne sisään päästä. Toivon todella että tulen pääsemään tuohon kouluun, sillä siitä on hyvin lyhyt matka Saksan puolelle kaverin luo ja muutenkin reissaaminen Keski-Euroopassa on ihanaa lyhyiden välimatkojen takia.

Kesätyöt

Kesätöitä ei ole mailla halmeilla. Olen tämän kesän kiinni nyt muuton takia Jyväskylässä, mutta toivon täältä löytäväni vielä jotakin oman alan hommaa. Markkinoinnin parissa meinaa vain kesätyöt olla kiven alla, sillä asiakasyrityksetkin jäävät lomille ja töitä ei oikeasti vain meinaa olla – saatika ketään opettamassa kesätyöntekijää.

Useamman hakemuksen olen pistänyt, mutta katsotaan mitä kesätyötilanne tuo tullessaan! Jos tiedätte hyviä avoimia paikkoja markkinoinnin ja/tai graafisen suunnittelun kentällä, niin saa heittää kommentteihin!

Blogi

Tosiaan, blogi ja muu some on ollut nyt melkein parisen viikkoa pienoisella tauolla. Pari päivitystä olen jaksanut tehdä, mutta aika on muuten mennyt ihan ollessa, töissä sekä asioita hoidellessa. Mulla on yksi video varastossa, jonka kuvasin jo varmaan tammikuussa mutta jota en ole kerennyt editoida. Se olisi aika kiva saada nyt jossain vaiheessa ulos, sillä tuotteen on siinä uusia (teema on Full Face of First Impressions) ja tahtosin ne päästä teillä näyttään – osa on nimittäin Lontoosta ja nykyään ihan vakkarikäytössä!

Palaan blogin ja somen pariin tarkemmin kun muutto on tehty ja kaikki paikoillaan. Sitä ennen toivon, että jaksatte pysyä linjoilla sillä tulen uudella puhdilla jälleen takaisin!

——–

Helmikuu oli siis kokonaisuudessaan sekä ihana, että vaikea. Maaliskuu on alkanut nyt hiukan paremmin, mutta sekalaisissa tunnelmissa. Toivon että tästä kuusta tulisi kuitenkin ihan OK ja että pikku hiljaa piristyisin, sekä saisin elämän takaisin raiteilleen liikunnan, työn ja opiskeluiden tasapainoillessa mukana.

Millainen teidän viime kuukausi on ollut?