Tänään on se päivä kun musta tulee parikymppinen. Ei tunnu oikeastaan yhtään erikoiselta, sillä se ei muuta mitään – muuta kuin että Alkosta voi nyt hakea hiukan vahvempiakin juomia. Muistan sen kyllä miten 18 vuotta oli aikamoinen rajapyykki – kukaan kavereista ei ollut baari-ikäinen, joten ekaa baarikeikkaa tuli odoteltua sinne syksyyn asti. Paitsi ei, huijasin – tuona keväänähän lähdin sinne Espanjaa vaihtoon ja siellä tuli kerran käytyä biljardibaarissa kaverin kanssa. Mutta asiasta kukkaruukkuun, hypätään siihen millä mua lahjottiin eilen Sunnuntaina kun juotiin hyvin pienimuotoiset kahvit porukoiden ja lähisuvun kanssa.

Porukoilta sain tämän pienemmän version Kalevalan Kuutar-riipuksesta pronssisena versiona. Olin muutaman kerran tainnut mammalle kehua tuota riipusta, varsinkin siihen aikaan kun Colour me! -blogin ia teki tästä riipuksesta yhteistyöpostauksen. Tosin hänen versionsa on tämän isosisko, mutta omaan käyttööni tämä pienempi sopii paremmin – uskallan käyttää tätä jopa töissä pienen kokonsa vuoksi 🙂 Iso kiitos!

Papaltani sain ikioman Moccamaster-keittimen! Olen itse asiassa valmistelemassa pienimoutoista postausta näistä mun haaveista -joihin ei ole varaa – omaa asuntoa varten ja tämä löytyi sieltä listan kärjestä. Nyt voin sen ruksia yli, sillä olen ylpeä Moccamasterin omistaja. Omani on värissä Polished Silver ja on se kaikista perinteisin malli. Olen tähän aivan täydellisen tyytyväinen, nyt kun ajattelee niin olisin violettiin tai punaiseen kyllästynyt hyvinkin nopeasti. Parasta tässä on se, että kun käy netissä rekisteröimässä oman keittimensä, pitenee takuuaika viidestä vuodesta suoraan kymmeneen. Voisin vaan tuulettaa oikein kunnolla tämän keittimen puolesta!

Ja rakas pikkuveljenikin oli hankkinut isosiskolleen oikein urakalla lahjoja – paketista nimittäin kuoriutui paketti mustia nippusiteitä, jesaria ja mikrokuituliina. 😀 Tämä taitaa hiukan viitata siihen erääseen epäonniseen lauantaihin, jonka takia pääsin autoilemaan omalla autolla vasta jälleen tällä viikolla. Kiitos muuten isukille joka teki temppunsa auton kanssa ja sai sen kuntoon! 🙂 Ja kiitos pikkuveikka, saat sen viskipullon sitten kun täytät 18 Elokuussa!

Hyvää maanantaina, toivotaan että tästä tulee hyvä ja (suhteellisen) stressivapaa viikko!

Ps. Hyvää syntymäpäivää Maajo! 😉

Today is finally my 20th birthday! It’s actually nothing special, just one more year gone by with school and work. The only new thing is that I finally can go to a bar which age limit is 20 (wohoo!) and that I can finally purchase some stronger liquors from Alko (a Finnish liquor store). 😀 I really didn’t have anything special happening (at least this weekend) except that me and my closest relatives had a few cups of coffee and that they had gotten me something – which I didn’t really ask for, but it’s always nice when someone remembers 🙂

My parents got me a new neckalce from Kalevala – it’s called ”Kuutar”, which is something like ”The Lady of the Moon” or something.. I really don’t have a clue 😀 But I think it’s very beautiful and it’s just the right length so I can wear it for example to work and just in my everyday life. And though I usually prefer silver jewellery, this one really has to be bronze – it doesn’t look as good in silver as it does in bronze 🙂 

My grandpa got me the most amazing thing of all – my very own Moccamaster! This is something I was planning to put on one of my posts I’m currently working on which is all about ”the things I can’t afford to buy for my first appartment” –  and now I can cross this off since I own one in Polished Silver! This is their most basic one of their coffee makers and I love it – I really don’t need anything fancy, this basic one is the one I’d always want. And since it has a 10 year guarantee I  see this as an investment! So thank you grandpa, this was amazing!

Oh and of course, my sweet little brother. When he said he had gotten me something I was like ”oh man, this can’t be anything good…” and actually this was! He got me a bag of cable ties, some duct tape and a microfibre cloth. I guess he ment these to be placed in my car referring to this one acidental Saturday a couple of weeks back… 😀 But thank him too, I might need these some day!

Have a good Monday and hopefully we both will have a (slightly) stress-free week!

Tällä hetkellä pää lyö aika lailla tyhjää. Viime viikko oli hektinen ja vei kaikki mehut. Kuntoportin jäsenyys aktivoitiin viime viikon maanantaina, mutta mikään päivä en sinne kerennyt. Myöskin lentopalloon en vielä ranteeni kanssa uskaltautunut, joten heiaheian tilastot näyttävät kahta salikertaa, yhtä ”retkeilykertaa” ja yhtä shoppailukertaa. Perjantaiksi en saanut kirjoitettua ja julkaista muutama viikko sitten alkanutta Youtube-sarjan uusinta postausta, mutta annan sen tällä kertaa itselleni anteeksi. Kiitos ja anteeksi muuten huonolaatuisista ja heilahtaneista kuvista, annetaan sekin tällä kertaa anteeksi. Jookosta?

It was a crazy week. Indubitably. Last week was really hectic and drained me down. My new gym membership started last week, though I didn’t manage to make it to that gym at all. Also volleyball wasn’t part of my schedule because of my wrist.  My excersises fell to the minimum, made it only twice to the gym, once I went ”camping” and once shopping with my colleague. I didn’t have time to make a new post to the Youtube-series I’ve been writing, but I’ll forgive myself this once. Also, I’m sorry about the blurry pics this time, I’ll allow it this once. Right?

Meillä oli töissä tosissaan tiistaista perjantaihin kaikki ulkomaan myyjät paikalla täällä Suomen toimistolla. Hulinaa riitti ja sain pitkästä aikaa taas käyttää englantia kunnolla. Torstaina pidettiin työpaikan virskistyspäivä, saatatte saada kunnon kuvia siitä myöhemmin tällä viikolla. Yllä olevasta kuvasta voi suhteellisen hyvin arvata jo mitä osa päivästä tehtiin, tosin kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan.

So yes, from Tuesday to Friday we had all of our Account Managers at the office. It was intense and hectic, but fun. And finally I got to speak English – I Skype with the others in English all the time, but talking them face-to-face was awesome. On Thursday we had our ”refreshment day” and you can see some of the activities from that on the upper picture. Though it this part of the day didn’t go exactly as planned – you’ll hear and see more about it during this week.

Perjantaina oli Voicen Winter Pop Festival Peurunka Areenalla. Lord Est ja JVG olisivat saaneet jäädä kokonaan pois, mutta Cheeck oli kyllä todella hyvä. Ihan hirveästi en Cheeckin musiikille yleensä syty, mutta viime aikoina hänenkin musiikkiaan on alkanut löytyä mun soittolistoilta. Ja tällä ei ole mitään tekemistä Vain Elämää-ohjelman kanssa, vaan hänen yhteistyöbiisinsä ja tyylin kehittyminen ovat olleet ne relevantit tekijät. Oli aika myöskin hyvästellä myyjät taas ainakin Toukokuuhun asti jolloin heitä pääsee taas oikeasti halaamaan ja puhumaan kasvotusten.

On Friday there was The Voice Winter Pop Festival at Peurunka Arena, though two out of the tree performances could have been skipped. But the last one, a very popular finnish rapper called Cheek was great. I haven’t been a big fan of his music that long, but his collab songs and developed style have made me a sort-of-a-fan. I still don’t like all of his songs, but overall the music is basically fine. And as you know, a live performance is always a life performance, this said as a positive thing.

Lauantai. Voi lauantai minkä teit. Niinhän sitä sanotaan että ne pienetkin onnettomuudet sattuu sillä tutulla reitillä. No nyt kävi niin. Auto lähti luisumaan turvalliselta ajoradaltaan ja vetäsin vastaantulevien kaistalle aitaan lauantai-aamuna. Onneksi olin kerennyt jarruttaa ja vauhtia oli liiroon lähdössäkin vain kaupunkinopeuksien verran, mutta teki se silti pahaa jälkeä autolle. Nyt vanhan mummon sanonta – olkaa ihmiset varovaisia, siellä on liukasta! Voi Fiiat parkaa…

Then came Saturday. Oh Saturday… So they say, the smallest accidents happen it the most familiar roads. Well, this time it happened to me. I was just driving to a friend’s place using the same road I had driven on Thursday and on Friday without any problems, and now it snowed like hell during Friday night and Saturday morning and I lost the control of the car. Luckily I didn’t have too much speed while pumping into the fence, but still it made quite a damage. I was okay, but my poor Fiat was not. Damn I’m sad about that car.

Ja nyt olen myöskin vapaa ihminen, lauantaista lähtien. En ole enää kenellekään vastuussa tekemisistäni eikä tarvitse selittää miksi kavereiden kanssa menikin hiukan odotettua pidempään. Ei tarvitse syödä yksin jos sattuu kokous venähtämään. Ei tarvitse tuntea itseään vähäpätöisemmäksi tapojensa takia tai taitojaan hyväksikäytetyksi. Saa käyttää viikonlopun täsmälleen siihen mihin tahtoo, eikä tarvitse odotella. Vapauttavaa.

And from Saturday on, I have been a free person. I’m not responsible for anyone anymore about my doings and now I don’t every time have to explain why the evening got a bit longer with the girls. I don’t need to eat alone if a meeting at work lasts a bit longer. No more I need to feal less important about me and my habits or feel like my work and skills have not been appreciated enough. Now I can spend my weekends exactly the way I want to use them and there’s no need to wait around for things to happen. It’s freeing and quite amazing.

Myöskin toinen iso asia varmistui viime viikolla. Jään Jyväskylään vielä ainakin vuodeksi nykyiseen työpaikkaani, jos he minut vaan haluavat pitää – ja tällä hetkellä ainakin lupaavasti näyttää siltä. And this being said, myöskin muutto kaupunkiin tulee olemaan tänä keväänä edessä. Haen aivan normaalistisi jatkokoulutukseen, mutta jos satun paikan saamaan niin laitan sen yhdeksi lukukaudeksi pitoon. Jos en, niin ensi keväänä uudestaan. Ja kuka tietää mihin ensi keväänä sitten hakisin vai hakisinko minnekään.

And another important thing was also decided last week – actually on Friday evening after I left work. I’m going to stay at Jyväskylä and work at the company I’m currently working if they want to have me. And as for now, it looks like it. And this being said, I’m now also during this spring moving to the city. I’m trying to get an appartment close to our office, hope it turns out OK. I’ll still apply to schools this spring but if I’m lucky enough to get a place at the shcool, I’m going to put it on hold for a year. And if I don’t get into a school, then I’ll apply somewhere next spring. Who knows.

Hyvää maanantaita ihmiset, koittakaa selvitä hengissä. Have a happy Monday people, try to survive.