Tuntuu, että tällä hetkellä odottelen paljon kaikenlaista. Olen niin kypsä tämänhetkiseen tilanteeseen etenkin opiskelujen suhteen, että maalailen mielessäni kuvia jo tulevasta kesästä ja loppuvuodesta jolloin odottelen etenkin niitä parempia juttuja. Muutaman viikon sisään on useampi asia ruennut ottamaan kupoliin ihan urakalla joten on keskityttävä välillä näihin innostaviin, pääosin positiivisiin juttuihin. Odotan tällä hetkellä siis…

… autoprojektin valmistumista kuin hullu puuroa. Jullilla on meneillään vanhan armaan Opel Kadett D:n kunnostus ja odottelen jo innolla että päästään kyseinen auto puunaamaan, kuvaamaan ja päästään kunnolla Vappucruisinkiin mukaan tänä vuonna! Vielä pitäisi viimeiset jutut kasailla paikoilleen ja katsastuksesta selvitä lävitse, muuten meillä onkin jo ihana kesäauto tiedossa! Autoduden kanssa muuten lyötiin hynttyyt yhteen, joten tulette kuulemaan vähän miehen ääntä täällä blogissa tuon auton osalta heken verran. En muuten ole varma tiedättekö, mutta rakastan auto-ohjelmia ja vanhempia autoja ja ihmettelen miten ne ei ole vielä tänne blogiin suuremmin päätyneet. Top Gear for life. 

… Lontoon reissua, vaikka siihen on vielä usea kuukausi aikaa. Buukattiin meille tosiaan Lontoon reissu tulevalle uudelle vuodelle ja pikku hiljaa aion tuoda tänne blogiinkin mahdollisia reissujuttuja, sillä todellakin tahdon saada siitä kaiken tällä kertaa irti! Nyki vaihtui Lontooseen ja en malta odottaa että pääsen tuonne rakkaaseen kaupunkiin jälleen!

… Opiskelujen loppumista. Viimeisimmät muutava viikko on ollut erityisen raastavaa ja vaikka alkuvuosi menikin ihan hyvin, nyt tälläinen tyhjältä tuntuvan opiskeleminen rupeaa rasittamaan. Varsinkin kun joka ikisellä kurssilla on ryhmätyötä toisensa perään ja vaikka toiminkin ryhmässä hyvin, on siinä aina omat haasteensa etenkin aikataulujen osalta. Useampi tentti sekä loppukirjoitelma pitää vielä tehdä jotta homma on paketissa, mutta tähän tietoon 11.5. on viimeinen koulupäivä.

… Suomipop -festivaalia ja niitä kolmea päivää, kun aion vaan rokkailla menemään. Viime vuonna en poppeillut ollenkaan vaan säästin energiat Kemuihin, mutta tänä vuonna kun jokaiselle päivälle on useampi hyvä esiintyjä päätin pistää ranttaliksi ja ostaa kolmen päivän lipun Jyväskylän satamassa pidettäville festareille!

… Keväisempiä ja lämpöisempiä säitä, jotta uskallan lähteä taas fillaroimaan. Pyörä pitäisi vielä ennen tätä käyttää huollossa ja vähän näyttää siltä, että uusin bussikortin vielä kertaalleen kuukauden satsilla ennenkö luovun siitä hetkeksi kokonaan. Reppu on nykyään niin painava, että aiheuttaa selkäongelmia ja pyöräily sen kanssa (ehjälläkin pyörällä) olisi tuskaa.

… Paluuta salille ja etenkin selän kuntouttamise pariin. Kuten jo kerroin aiemmassa postauksessa, on inhottavaa etten kerkeä salille kuin maksimissaan kerran tai kaksi viikossa ja nyt ylimalkaisen väsymyksen takia nuokin kerrat on vähentyneet maksimissaan siihen yhteen. Liikunta on viimeinen asia mistä saisi tinkiä, mutta silloin kun on ollut vapaata, ei ole tullut mieleenkään raahautua salille. Kun vikat tentit ja muu opiskeluhomma väistyy, aion raahata itseni niskaperseotteella salille ja ottaa painonpudotuksen jo ihan tuon selän kunnonkin takia taas tosissani. Ne viisi kiloa mitä tämän kevään aikana vasemmalla kädellä tehtynä ovat tippuneet eivät oikein riitä selän kondiksessa pysymiseen.

Mitä te odotatte tällä hetkellä?

Inspiraatio kirjoittaa tästä aiheesta tuli itselle melko puskista, vaikka ajankohtainen aihe onkin. Itseäni vaivaa tällä hetkellä lähes koko ajan fiilis, että jostakin on tingittävä – ja nimen omaan ajankäytön suhteen. Ollaan opintojen kansatalouden tunneilla opiskeltu vaihtoehtoiskustannuksista joka periaatteessa tarkoittaa sitä, että jostakin on lähes aina tingittävä eikä kaikkea voi saada ja tuo ajatus on pyörinyt mielessä nyt melko paljon ja pitkään. Tässä yksi ilta myös puhuttiin tyttöjen kanssa ajankäytöstä ja siitä, miten vaikutan saavan paljon aikaan ja joku ihmetteli miten langat pysyy käsissä ja järki vielä päässä, kun tekemistä vaikuttaa olevan niin paljon.

Rupesinkin miettimään, että itselläni vaihtoehtoiskustannukset näkyvät ajankäytössä ja siinä, miten käytän aikani. Termi vaikuttaa ehkä vähän kaukaa haetulta ulkopuolisen silmin, mutta itselläni se jotenkin tuntui ajankäyttöön kolahtavan.

En nykyään enää osaa ottaa suurtakaan stressiä asioista vaan menen sillä fiiliksellä ja uskomuksella, että kaikki järjestyy kyllä aikanaan. 

Silti nykyään tuntuu siltä, että extempore -juttut ja niiden tekeminen on jäänyt melko kokonaan väliin ja elämä on todella suunniteltua. Tällä hetkellä lautasella on opiskelut, osa-aikatyöt, freelancerhommat, blogi ja treenaamaankin pitäisi keretä. Paperille laitettuna ei vaikuta kovin suurelta määrältä, mutta jos päivät venyvät 7.30-22 -mittaisiksi jolloin puoli kahdeksan lähdet kotoa, pääset kympiltä töistä ja saavut kotiin yhdeltätoista vain toistaaksesi saman uudelleen huomenna, on se melko hektistä.

Rakastan tällä hetkellä erittäin paljon niitä juttuja mitä teen ja en tahtoisi jättää mitään pois. Koska en stressaa nykyään juuri mistään, en ole jaksanut vaivata päätäni mm. vain neljän postauksen viikkotahdilla vaikka kuvamateriaalia on kuukaudeksi eteenpäin (en vain kerkeä kirjoittaa tarpeeksi usein ja tarpeeksi paljon) saatika sillä, että kerkeän salille nykyään hyvällä tuurilla kerran tai kaksi viikossa. Julkaisutahti on osoittautunut itselle sellaiseksi jonka voi händlätä, mutta salilla käynnin vähyys painostaa etenkin kun selkää pitäisi kuntouttaa.

Vaikka tykkäänkin arjestani suuresti tällä hetkellä niin on pakko myöntää, että odotan tulevaa kesää ja sitä, että opinnot jäävät hetkeksi tauolle. Toimeentulokaan ei tällä hetkellä jaksa kesän ajalta huolettaa, sillä meistä toinen on tällä hetkellä kokopäivätöissä ja minulla on ovet vielä auki joko 2-3kk kokoaikaiseen sijaisuuteen eräässä firmassa tai jatkaa osa-aikaisena ja kesälomatuuraajana nykyisessä näiden blogi- sekä freelancertulojen. Tulemme pärjäämään kesän varmasti todella hyvin aivan sama kummin käy.

Toivon kuitenkin vieväni vielä tämän ensimmäisen vuoden opinnot kunnialla loppuun tentteineen kaikkineen. Meillä on myös edessä kärkihaut, joihin täytyy valmistautua jo parisen viikkoa etukäteen hakemuksien lähettämisen kera sillä sinä viikkona kun niiden viimeinen jättöpäivä on, käytän aikana varmasti melko tehokkaasti entisten työkavereiden vierailun parissa täällä Jyväskylässä vain hengaillen illat.888

Vaikka nuo aiemmin mainitsemani extempore -jutut ovat jääneet vähemmälle tykkään kuitenkin siitä, että osaan suunnitella arkeni ja sen takia käytänkin lähes joka ikisen hetken vapaa-aikaa hyväksi tehden jotakin hyödyllistä. Nytkin kirjoitushetkellä olen tullut jo töistä viettämään rauhallista perjantai-iltaa mutta koska en osaa rauhoittua, muokkaan kuvia tulevia postauksia varten ja kirjoitan mahdollisimman paljon varastoon. Laitoin saunan päälle ja kohta suuntaan saunasiiderin kanssa lämmittelemään ja rentoutumaan hetkeksi, sillä täytyy muistaa pitää tasapainoa yllä. Ja koska alkaneet Tempation Island -jaksot jäivät näkemättä ja olen aivan out ellen niitä katso, saunan jälkeen pakotan laittamaan koneen pois ja keskittymään ihan johonkin muuhun.

Varsinaista ideaa tälle postaukselle ei ollut, sillä puhdasta valituspostausta en todellakaan halua kirjoittaa mutten tahdo myöskään ylistää arkeani. Tälläistä se nyt kuitenkin on, melkein yhtä järjesteltyä kaaosta kuin itse kirjoittajakin!

Millaisia ajatuksia teissä heräsi vai heräsikö mitään?