Hae
Hannamaria

280 – Viikonlopun menovinkki Jyväskylään!

Tällä kertaa mennään pääsiäisaiheisissa tunnelmissa, sillä perinteiseen tapaan Toivolan Vanha Piha järjestää tänäkin vuonna perinteisen Pääsiäispihan. Voisin raahautua paikalle jo pelkästään noiden munkkien perässä… 😉

(kuva)

Te, jotka ette tiedä mitä Toivolan Vanha Piha täällä Jyväskylässä on, tässä teille pieni briiffi: ”1800-luvun lopun käsityöläispiha Jyväskylän keskustassa on herännyt uuteen loistoonsa tunnelmallisen kahvilan, käsityöläispuotien, museotoiminnan ja yrittäjien myötä.”
 
Pidemmän tarinan Pihan historiasta, sen rakennuksista ja nykykäytöstä pääset lukemaan suoraan Pihan omalta tarinasivulta. Mulle osa noista faktoista tuli yllätyksenä, vaikka Pihalla olen moneen otteeseen vieraillutkin.

Pääsiäispihalta löytyy tänä vuonna taas paljon kaikkea! Yläpihan mökeistä löytyy koruja, laukkuja sekä mm. Ahvenanmaan perinneherkkuja (NAM!), Herkkukellarin tuotteisiin kuuluu niin kalatuotteita, jauhoja kuin keksejäkin, Pihan teltoista löytyy lähituotteita mm. Keuruun Perinneleipureilta sekä Jyväs-Pakarilta ja Makasiineista löytyy kaikkea koruista, koriste-esineistä toffeeseen ja tee-laatuihin.

Tapahtuman Facebook-sivuille pääset tästä, sieltä löytyy mm. lista kaikista myyjistä. Pääsiäispiha on auki 27.3. – 29.3., Perjantaina ja Lauantaina 10-18, Sunnuntaina 10-16.

Hyvää viikonloppua!

246 – Mun 2014 2/2

Noniin, vuosikatsauksen toinen osa on ulkona! Ensimmäisessä katsauksessahan päästiin vassta alkukesään ja kertomus loppuvuodesta tuleepi tässä ja on pakko todeta, että kyllä loppuvuosi taitaa viedä voiton.


LOPPUKESÄSTÄ hiukseni olivat jo suhteellisen hyvässä mitassa ja aloin jälleen tykkäämään niistä. Vierailin Porvoossa ja etenkin sen Vanhassa kaupungissa, samalla pyörähtäen (viimeinkin!) Herttanen design &  delissä Pernajassa. Heinäkuussa järkättiin myös SuomiPop-festarit täällä Jyväskylässä, jonne oli tottakai päästä kuuntelemaan mm. Eppuja ja Kolmatta naista.

ALKUSYKSYLLÄ kirjoitin jälleen kerran aknepäivityksen kuvineen päivineen ja jaoin samalla oman meikkipussini senhetkisen sisällön. Järkkäilin myöskin arvonnan Herttaselle, kävin Jyväskylän Ravintolapäivässä syömässä erittäin hyvät ruoat ja ostin viimeinkin kauan kaivatun työpöydän. Elokuun lopussa myöskin erosin ja ai että sitä helpotuksen määrää! Toinen osapuoli yritti vielä pyydellä anteeksi ja halusi luultavasti palata yhteen, mutten enää jaksanut olla tulevaisuudettomassa parisuhteessa – ei se ole oikein ettei toisen kanssa näe mitään tulevaisuutta ja pelkkä toisen läsnäolo saa itsensä hulluuden ja raivon partaalle.

 

MYÖHEMMIN SYKSYLLÄ  kävin jälleen kampaajalla ja otin ensimmäiset askeleet kohti punaruskeaa tukkaa. Samalla kerroin Roacuttan-kuurin huonoista puolista, jaoin vinkit kuivan ja herkän ihon kuorintaan sekä kosteutukseen, yhteen aikaan selkäni oli todella kipeä ja Lokakuun lopussa oli ensimmäiset rehvit itse ihanuuden kanssa. Kävin niin Indiedaysin Bloggers’ Inspiration Dayssa kuin Bloggers’ Awardseissa.

ALKUTALVESTA (joka ei kelien puolesta kyllä ollut talvea nähnytkään) toteutin pitkäaikaisen unelmani ja lomailin viikon verran Lontoossa pikkuveljeni kanssa, paskoin peukaloni lentopalloreeneissä (josta alkoi muutaman viikon täysi treenaamattomuus), ihastuin ja rakastuin entistä enemmän, aloin seurustella ja saamaan nallen viereeni melkein joka ikinen ilta. Lontoon kanssa samoihin aikoihin loppui myös Roacutta-kuurini.

LOPPUVUODESTA vietin myöskin viikon Suomeen vierailulle tulleiden työkavereideni kanssa pikkujoulujen kera, en ottanut ressiä joululahjoista vaan hoidin homman himaan ja vietin maailman parhaan uuden vuoden perheeni ja poikkikseni kanssa syöden hyvin ja nähden kauneimmat ilotulitukset tähän mennessä Jyväskylässä. Niin ja rakastuin hiuksiini entistä enemmän kampaajakäynnin myötä.

VUOSI 2014 kokonaisuudessaan opetti paljon ja aukaisi silmät aika monessakin asiassa. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan vaan tehdä töitä sitä tavoitetta kohti, jonka haluaa toteutuvan samalla kuitenkaan unohtamatta läheisiään. Pitää päästää irti jotta voi saada tilalle jotain parempaa, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin.

Toivottavasti olette matkassa myös ensi vuonna!