Kun sain tiedon kyseisen mukin myyntiintulosta en voinut muuta kuin kiljahtaa! Ja jos joku ei tiennyt, niin Muumimukit saa mut aina heltymään ja niitä jokunen kaapista kyllä löytyykin. Muumitalo-muki on julkaistu Muumien juhlavuoden kunniaksi –  Tove Janssonin ensimmäinen Muumi-kirja kun julkaistiin jo vuonna 1945!

Parasta tässä on ehdottomasti Muumitalo-värityksensä lisäksi se, että yksityiskohtiin on panostettu – ikkunoista kurkkii niin Niiskuneitiä, Muumipeikkoa kuin pari harvemminkin nähtyä hahmoa. Ja tottakai Arabian 0,3l perusmukeja ollessaan, käy se erittäin hyvin käteen ja kestää uunin, mikron, konepesun kuin pakkasenkin.

Ja mukana tulee todella söpö katto kruunaamaan Muumitalon!

Parahiksi juuri syntymäpäiväni kunniaksi (onnea minä!) on ilo pyöräyttää käyntiin arvonta, jossa kolme onnekasta voittaa itselleen Muumitalo-mukin kattoineen! Säännöt ovat melko simppelit:

1. Vastaa kommentissa kysymykseen ’Kuinka monta vuotta Muumit täyttävät tänä vuonna?’ (vinkkiä löytyy ensimmäisestä kappaleesta sekä Iittalan sivuilta ;))

2. Jätä samassa kommentissa sähköpostiosoitteesi.

Aikaa vastata on 1.3.2015 klo 21:00 asti!

Viimeinkin! Eihän sitä olekaan kuin melkein vuoden verran odotettu… En olisi vieläkään millään tätä halunnut tehdä, sillä keittiönpöytä tuoleineen on edelleenkin porukoiden peruja, joten varsinkaan nuo tuolit ei tällä hetkellä istu sisustukseen ollenkaan. Mutta anyways, täällä asun minä (+ tätä nykyä mieheke). Toisin sanoen tervetuloa meille!

Asunnossahan on vaan tosissaan se 37 neliötä, mutta se on käytetty erittäin hyvin. Tässä meillä on eteinen, josta vasemmalla olevasta ovesta pääsee itse asuntoon sisälle. Tai no pääsee tuolta edessäpäin näkyvästä ovestakin, mutta sen takana mulla on työnurkkaus joten se ei ole koskaan auki ja siitä ei ole kulkua. Ja seksikkäästi pyykkiteline ja käsimatkatavaralaukku siellä perällä.

Tuossa oikealla on eteisen ainut naulakko ja sen takaa löytyy oikealta vaatekaapit. Taaimmaisessa on vaatteita, tässä lähempänä olevassa on kirjoja jne. Nyt kun ajattelen en nää järkeä miksi ne on näin päin… Mieluummin olis laittanut kirjat taakse ja vaatteet eteen kun niitä kuitenkin käytetään enemmän 😀

Näkymä tullessa itse asuntoon. Niin ja tuo yläpuolella oleva ovi on se mistä juuri tultiin sisälle. Tämä tosissaan on sen yhden huoneen kokoinen asunto, joka vielä tässä vaiheessa riittää ihan hyvin. Toki huono puoli on se että toinen ei voi valvoa jos toisella on aikainen herätys, sillä omaa rauhaa täällä ei juurikaan ole varsinkaan kun herra Äänekäs ei osaa lähteä tai olla hiljaa yksinään. Kuten varmaan huomaa niin keittiön tuolit ei oikein mätsää tähän asuntoon, syystä että ne on vieläkin porukoilta lainasa ja kunnollisia omia tuoleja ei ole kävellyt vastaan. Ehkä vielä joskus… Niin ja lipastonhan te olettekin jo nähneet.

Heti sisälle astuttua käännyttäessä vasemmalle on vessa joka on kooltaan noin yhden neliömetrin. No ei oikeasti, mutta siltä se tuntuu. Minä pystyn tämän kanssa vielä elämään, mutta tuolla harteikkaammalla osapuolella on ongelmia mahtua esim. pesemään käsiä tähän pikkuvessaan. Tässähän ei ennen remonttia ollut suihkua ollenkaan (talo itse on rakennettu vuonna 1925) joten se lisättiin nyt remontin yhteydessä joka teki vessasta niin ahtaan.

Vasemmalla on ’makuuhuone’. Sänky on ihan perintenen parisänky Sotkasta, täytyy sanoa ettei kovinkaan tukeva. Samassa kuvassa näkyvä ovi pitää sisällään mun hengarivaatteet, villapaidat sekä oloasuhousut. Kaappi itsessään on noin metrin syvä ja jatkuu tuonne oikealle aika pitkän matkaa vielä. Siellä säilötään siivousvälineet. Laukut roikkuu nätisti hengarivaatteiden vieressä.

Sänkyä vastapäätä on työnurkkaus, jonka kesällä jo esittelinkin. Toki se on hiukan päivittynyt (ja viereen on tullut vaaka!), mutta muuta uutta ei tässä ole.

Sängyltä ikkunalle katsottaessa näkyy moneen kertaa esitelty tv-taso, iso ikkuna leveän ikkunalaudan kanssa (parhautta!) ja maailman kaunein sohva. Mieheke ei osaa arvostaa tätä kun se ei ole mallia ’löhöän ja lahoan tähän kiinni’, mutta mulle se on erittäin mieleinen.

Ja viimeisenä näkymä sängyltä keittiöön päin. Ylipäätään tää kämppä on todella avara korkeutensa ja vaaleiden pintojensa takia. Silti tässä on sitä jotakin, joka tekee tästä mulle kodin. Onhan tää pieni, mutta tähän hetkeen ihan sopiva 🙂 Ensi kerralla voitaisiin mennä yksityiskohtiin, tässä kämpässä niitä riittää! Muut sisustusjutut löytyy Kotijuttuja -tagin alta!