Vuonna 2014 muutin, vuoden 2015 keväänä muutin ja taas muutan. Tai itse asiassa viime vuonna me muutettiin ja nyt muutetaan taas. Kuten kerroin, on tämä asunto nykyään yksi unelmien ja inspiraation hautuumaa ja en voisi enempää odottaa muuttoa uuteen, pienempään ja valoisampaan kaksioon uudella, tietyövapaalla asuinalueella. Ensi viikon keskiviikkona koittaa se päivä, kun sanotaan tälle asunnolle (huom. asunnolle, ei kodille) heipat ja päästään rakentamaan kotia muualle. Ollaan molemmat Jullin kanssa odotettu tätä hetkeä kuin kuuta nousevaa jo reilu kuukauden päivät ja on ihanaa että muutto odottaa nurkan takana.

Kuvituksena kuvia miltä asunnossa näyttää nyt. Mitään ei ole kaunisteltu ja edes tyynyjä en jaksanut laittaa ojennukseen kuvia varten. Huohpyh, ihan turhaa tälläisessä kaaoksessa. Vielä on parit kirpparikamat ja roskalavakamat jälellä, mutta niistä hankkiudutaan viimeistään alkuviikon aikan eroon tavalla taikka toisella. Osan saan toivottavasti vielä myytyä ja osan joudun luultavasti heittämään kierrätykseen. Ja viikonlopun aikana pääsen viimeinkin pakkaamaan loput kamat kuten käyttöastiat, Jullin ollessa damissa poissa jaloista 😉

Tässä teille mun ’en aio tämän jälkeen hetkeen muuttaa’ -ilme. Jaoin muuten jo viime muuton yhteydessä parhaat muuttovinkit ja niistä on ollut apua suuresti itsellekin tämän muuton yhteydessä. Voisin pari juttua kuitenkin lisätä kyseisen postauksen listaan:

• Siivoa ’vanha’ asunto edes pintapuolisesti ennen muuttoa. Ei ole uusien asukkaiden mukava tulla asuntoon, joka täytyy hinkata lattiasta kattoon muuttopäivänä (niinkuin meille kävi tämän asunnon kanssa, hyi että). Hyvä on siivota ainakin uuni, jääkaappi, näkyviin jäävät pinnat ja imuroida pintapuolisesti.
• Käy tavaroita läpi niin paljon kuin pystyt pakkaamisen yhteydessä. Muutto on hyvää aikaa käydä kaappeihin hautautuneita papereita ja vaatekaappia lävitse samalla heittäen pois ne, mitä ei enää tarvitse. Kiertoon laitto esimerkiksi Facebook-ryhmien kautta on melko helppoa.
• Yritä muuttaa yhden päivän aikana. Joillekin tämä ei tietenkään ole mahdollista, etenkään kaupungista toiseen muuttaessa, mutta helpottaa huomattavasti stressiä kun etenkin saman kaupungin sisällä muutto onnistuu päivässä. Tässäkin auttaa hyvä porukka, ruoka ja kunnon kuljetusvälineet.

Onko teillä muuttoa edessä?

Tänään piti tulla kiva postaus Saksan kosmetiikkaostoksista, mutta säästetään se huomiselle ja pohditaan tänään hiukan sitä miksi oma arki ei inspiroi ja mitä sen eteen voisi tehdä (tai on tapahtumassa) jotta elämä maistuisi kivemmalta.

. . . En löydä tästä asunnosta enää mitään kivaa. Nyt kun muutto sen kuin lähenee (JES!), alkaa tämä nykyinen kämppä ottaa niin suuresti aivoon. Niin ja pakkaaminen, sitä tuntuu vieläkin olevan vaikka paljon onkin jo pakattu. Noh, viimeinen viikko menee varmasti tiiviisti sen parissa. Tykkään ennemmin suurimman osan pakata itse jotta tiedän missä on mitäkin, kuin että edes yrittäisin Jullin kanssa pakata juttuja puoliksi (saa hoitaa liinavaatekaapin ja omien vaatteidensa kannon, niin ja kantohommat sitten muuttopäivänä).

. . . Päivätyö loppuu n. 2,5 viikon päästä. Se onneksi inspiroi suuresti, sillä vaikka töissä onkin hyviä päiviä (ja joskus jopa viikkoja, ’Perfect week’ ellei jopa sanoisi) on suurin osa niitä huonoja – eli tätä nykyä normaaleja. Päivät koostuu hetkistä, joina olo on neutraali ja työt sujuu ihan omalla painollaan tai vaihtoehtoisesti hetkistä, kun duunit ärsyttää. Päivän kohokohta on lounastauko, kun saa katsoa puolisen tuntia Netflixiä ja syödä rauhassa toimistossa – tai vaihtoehtoisesti käydä pihalla lounaalla. Elämää on parantanut kuitenkin uusi palkattu assari, joka ottaa mun paikan elokuun loppupuolella. Aamen tälle muutokselle, saa opettaa uutta tyyppiä joka on persoonana todella ihana.

. . . Selkä on alkanut taas kettuilla. Pääsin taas lomalta paluun jälkeen aloittamaan pyöräilyn töihin ja takaisin eli liikuntaa on edes jonkin verran, mutta toisaalta istun nykyään todella paljon enemmän kuin lomalla vaikka välillä koitan seisoen tehdä töitä. Täytyy muistaa vaan kotiin tullessa pitää selkää lepoasennossa ja varmaan jatkaa taas noita ympäröivien lihaksien vahvistamista vähän aktiivisemmin. Paluu salillekin pyörii joka päivä mielessä, mutta kotiin tullessa olo on vaan niin väsynyt ettei sinne asti ole vielä jaksanut raahautua. Joku päivä vielä.

Kuvituksena supervanhoja kuvia aikaisemmin keväältä. Eiköhän tämä arkikin ala tästä taas maistua viimeistään kuun lopussa  kun muutto uuteen kotiin on edessä, päivät vaihtuu koulun penkin kuluttamiseen ja pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin. Ressiä varmasti on sielläkin, mutta toivon että se on sitä positiivista stressiä. Tälläinen pieni lama on nähtävissä tässä postaustahdissakin, joka toivottavasti kohenee kun arki taas alkaa maistua muultakin kuin puulta. Ajattelin myös lopettaa postausten numeroinnin tuonne viiteensataan – hauskaahan se on ollut, mutta pidemmän päälle hiukan ärsyttävää mm. yhteistyöpostausten kanssa. Viisisataa olisi näppärä tasaluku.

Tuleeko teillekin tälläisiä ’suvantovaiheita’ arjen kanssa?