Hae
Hannamaria

121 – old(er)-ish

Tänään on se päivä kun musta tulee parikymppinen. Ei tunnu oikeastaan yhtään erikoiselta, sillä se ei muuta mitään – muuta kuin että Alkosta voi nyt hakea hiukan vahvempiakin juomia. Muistan sen kyllä miten 18 vuotta oli aikamoinen rajapyykki – kukaan kavereista ei ollut baari-ikäinen, joten ekaa baarikeikkaa tuli odoteltua sinne syksyyn asti. Paitsi ei, huijasin – tuona keväänähän lähdin sinne Espanjaa vaihtoon ja siellä tuli kerran käytyä biljardibaarissa kaverin kanssa. Mutta asiasta kukkaruukkuun, hypätään siihen millä mua lahjottiin eilen Sunnuntaina kun juotiin hyvin pienimuotoiset kahvit porukoiden ja lähisuvun kanssa.

Porukoilta sain tämän pienemmän version Kalevalan Kuutar-riipuksesta pronssisena versiona. Olin muutaman kerran tainnut mammalle kehua tuota riipusta, varsinkin siihen aikaan kun Colour me! -blogin ia teki tästä riipuksesta yhteistyöpostauksen. Tosin hänen versionsa on tämän isosisko, mutta omaan käyttööni tämä pienempi sopii paremmin – uskallan käyttää tätä jopa töissä pienen kokonsa vuoksi 🙂 Iso kiitos!

Papaltani sain ikioman Moccamaster-keittimen! Olen itse asiassa valmistelemassa pienimoutoista postausta näistä mun haaveista -joihin ei ole varaa – omaa asuntoa varten ja tämä löytyi sieltä listan kärjestä. Nyt voin sen ruksia yli, sillä olen ylpeä Moccamasterin omistaja. Omani on värissä Polished Silver ja on se kaikista perinteisin malli. Olen tähän aivan täydellisen tyytyväinen, nyt kun ajattelee niin olisin violettiin tai punaiseen kyllästynyt hyvinkin nopeasti. Parasta tässä on se, että kun käy netissä rekisteröimässä oman keittimensä, pitenee takuuaika viidestä vuodesta suoraan kymmeneen. Voisin vaan tuulettaa oikein kunnolla tämän keittimen puolesta!

Ja rakas pikkuveljenikin oli hankkinut isosiskolleen oikein urakalla lahjoja – paketista nimittäin kuoriutui paketti mustia nippusiteitä, jesaria ja mikrokuituliina. 😀 Tämä taitaa hiukan viitata siihen erääseen epäonniseen lauantaihin, jonka takia pääsin autoilemaan omalla autolla vasta jälleen tällä viikolla. Kiitos muuten isukille joka teki temppunsa auton kanssa ja sai sen kuntoon! 🙂 Ja kiitos pikkuveikka, saat sen viskipullon sitten kun täytät 18 Elokuussa!

Hyvää maanantaina, toivotaan että tästä tulee hyvä ja (suhteellisen) stressivapaa viikko!

Ps. Hyvää syntymäpäivää Maajo! 😉

Today is finally my 20th birthday! It’s actually nothing special, just one more year gone by with school and work. The only new thing is that I finally can go to a bar which age limit is 20 (wohoo!) and that I can finally purchase some stronger liquors from Alko (a Finnish liquor store). 😀 I really didn’t have anything special happening (at least this weekend) except that me and my closest relatives had a few cups of coffee and that they had gotten me something – which I didn’t really ask for, but it’s always nice when someone remembers 🙂

My parents got me a new neckalce from Kalevala – it’s called ”Kuutar”, which is something like ”The Lady of the Moon” or something.. I really don’t have a clue 😀 But I think it’s very beautiful and it’s just the right length so I can wear it for example to work and just in my everyday life. And though I usually prefer silver jewellery, this one really has to be bronze – it doesn’t look as good in silver as it does in bronze 🙂 

My grandpa got me the most amazing thing of all – my very own Moccamaster! This is something I was planning to put on one of my posts I’m currently working on which is all about ”the things I can’t afford to buy for my first appartment” –  and now I can cross this off since I own one in Polished Silver! This is their most basic one of their coffee makers and I love it – I really don’t need anything fancy, this basic one is the one I’d always want. And since it has a 10 year guarantee I  see this as an investment! So thank you grandpa, this was amazing!

Oh and of course, my sweet little brother. When he said he had gotten me something I was like ”oh man, this can’t be anything good…” and actually this was! He got me a bag of cable ties, some duct tape and a microfibre cloth. I guess he ment these to be placed in my car referring to this one acidental Saturday a couple of weeks back… 😀 But thank him too, I might need these some day!

Have a good Monday and hopefully we both will have a (slightly) stress-free week!

120 – viikon jumitus

Tämän viikon ehdoton jumitus on eräs kappale. Kappale, joka saa mulla aina jollain kierolla tavalla hymyn huulille ja erittäin hämärällä tavalla mut iloiseksi, vaikkei millään tavalla iloinen kappale olekaan. Juuri tälläisestä musiikista minä pidän – se herättää tunteita, tuo mieleen muistoja ja on muuten vain todella kaunis.

En tajunnut ensikuulemalla että tämä on uusimman Hobitti-leffan tunnaribiisi – mietin vain että miten voi olla jotain näin kaunista. Toisen kerran kuunneltuani sanoja tarkemmin tajusin, että ei herranjumala siinähän lauletaan Smaugista ja Dorinin jälkeläisistä, kääpiöistä. Myöskin Warner Bros.:in tuottama musiikkivideo on todella kaunis – mustavalkoista, pätkiä elokuvasta ja making-of-materiaalia. Ja se, että Ed Sheeran itse soitti melkein joka ikisen soittiminen raidan lukuunottamatta selloa. !!!

Tämä on myöskin sinänsä harvinainen kappaletta, että se saa mut melkein aina laulamaan mukana. Kotona, autossa ja joskus kun olen varma että kukaan ei kuule niin laulan töissäkin mukana. Aamuisin varsinkin kun oma toimisto ja naapuritoimisto on tyhjä, soitatan tätä oikein kunnolla ja lauleskelen mukana. Ja ne jotka mut oikeasti tuntee, tietää etten koskaan laula joten tämä on mun kohdalta todella paljon sanottu!

Kiitos Warner Bros., kiitos Ed Sheeran. Ja kiitos kaikki jotka olivat kappaleen ja elokuvan tekemisessä mukana, ei voi muuta sanoa kuin että vau. Mitä mieltä te muuten olette tästä kappaleesta tai koko elokuvasta?

Wow… Just wow. I’ve been loving I See Fire by Ed Sheeran this whole week. If I had my way, I would be listening to it all the time. This song is also the ”official” song to the newest Hobbit-movie, which I didn’t realise before. The second time I listened to it I realised that they were singin about Dorin’s sons and desolations so I had to check the lyrics out and boom, there it was – The Hobbit: The Desolation of Smaug. This is also a bit unique song because every time I hear it I feel the urge to sing along – and the people who know me that is reaaally weird. This because I really can’t sing and hate singing 😀 I just hope you enjoy it as much as I do and will not punish me for finding it so late since the movie came out last year already! Let me know what you think about it.