Hae
Hannamaria

139 – ikuisuusprojekti: akne part. 2.

Eka osa kyseisestä ’aknekoulusta’ löytyy tästä. Käyn hiukan läpi tämän nassun historiaa ja aikaisempia lääkekuureja ja vaiheita miten tähän tilanteeseen päädyttiin. Tällä kertaa lupasin esitellä ne ennen kuuria otetut lähtökuvat ja kertoa hiukan kuurin ensimmäisistä vaiheista. Tosissaan, nämä kuvat otettiin ennen kuurin aloitusta eli Helmikuun lopussa. Tällä hetkellä kuuria on takana parisen kuukautta, eikä matkasta ole selvitty täysin ongelmitta. Mutta ensin niihin kuviin ja lähtötilanteeseen. Niinjoo, ja nämä kuvat saattaa traumatisoida herkimpiä lukijoita, joten omalla vastuulla eteenpäin 😉

Itse asiassa kuvanottohetkellä naama oli suhteellisen OK-kunnossa, eli kaikki suurimmat paukamat olivat kaikonneet ja ainoastaan pieniä (mutta silti kipeitä) finnejä oli jäljellä. Ja taisi tuohon aikaan olla pari isompaa ihonalaistakin kasvoilla. Tähän voisi hyvin heittää #nomakeup, siinä meitin naama meikittä vielä Helmikuun lopussa, tadaa!

Venytin ja venytin lääkäriin menoa tuohon aikaan vaikka kuinka – olin kuullut ja lukenut paljon tästä ”roacuttan”-kuurista ja olin hiukan skeptinen sen aloituksen suhteen. Päätin kuitenkin, että haluan kokeilla tämäkin vaihtoehdon läpi sillä olin kyllästynyt olemaan koko ajan kettuuntunut ihon kunnosta ja halusin – ja haluan edelleenkin – hyväkuntoisen ihon.

Eli lääkekuuri, jonka aloitin Helmikuun lopussa pitkällisen veivaamisen jälkeen on nimeltään Isotretinoin Actavis (linkki Terveyskirjaston sivuille mikäli jotakuta kiinnostaa). Tätä tulee mun syödä puolisen vuotta, jonka aikana täytyy ainakin kerran käydä lääkärin vastaanotolla ja pari kertaa verikokeissa. Ensimmäiset kaksi viikkoa mulla aloitettiin yhdellä kapselilla päivässä, joka tuli ottaa aamuisin aamupalan yhteydessä. Toki sen sai ottaa mihin aikaan vaan päivästä – kunhan otti ruoan kanssa! – mutta itse mielsin sen helpoimmaksi ottaa aamupalan yhteydessä.

Itse syön 20mg kapselia joka toinen päivä yhden kapselin ja joka toinen päivä kaksi. Kuten sanoin, alkuun aloitin yhdellä kapselilla päivässä, jota mentiin parisen viikkoa jonka jälkeen annostus nostettiin kahteen päivässä. Mun kroppa ei sitä kuitenkaan ainakaan vielä silloin kestänyt tätä määrää (eli 40mg päivittäin), joten laskettiin tuohon joka toinen pv-satsiin. Haittavaikutuksista ja vastaavista tulee ihan oma postauksensa.

Ensimmäinen verikoe tuli käydä ottamassa viikon sisällä kuurin aloituksesta jotta pystyttäisiin tarkistamaan että mm. maksa-arvot ja vastaavat olisivat OK ennen kuuria ja niitä pystyttäisiin sitten kuurin puolivälissä otettaviin arvoihin vertaamaan. Mulla kaikki oli kunnossa, mutta aina sitä on silti pieni pelko persiissä onko kaikki hyvin. Ja voi miten piikkikammonen ihminen olinkaan – mulla tuppas aina verisuonet karkaamaan ja jouduttiin pistämään monta kertaa piikki ennen kuin saatiin verta. Joko rouva oli todella taidokas Vaajakosken tk:ssa tai en jännittäny liikoja – veikkaan kuitenkin ensimmäistä vaihtoehtoa.

Tällä hetkellä olo on ihan OK, haittavaikutuksien ja rajoituksien kanssa on oppinut elämään eikä niitä oikeastaan enää edes tiedosta – muuta kuin tuon saatanallisen ihon kuivumisen niin kasvoissa, käsissä kuin muuallakin kropassa. Kyllä tuli lääkärin määräämä Aqualan Duo hyvään käyttöön! Niin ja jos joku tietää erittäin hyvän meikkivoiteen, joka peittää kunnolla muttei tuo kuivia kohtia nassussa esiin, saa vinkkiä heittää tänne päin. Mulla on tällä hetkellä käytössä Max Factorin 3-in-1 -meikkivoide, joka on osoittautunut suhteellisen hyväksi (peittää tarpeeksi). Myöskin erityisesti naamalle suunnattuja (varsinkin meikin alla toimivia) aurinkorasvoja saa ehdotella, kuurin aikana nassu täytyy erityisen hyvin suojata UV-säteiltä.

Kertokaa ihmeessä mitä haluatte kuulla aiheesta – ainakin haittavaikutuksista voisin kertoa, samoin uudet prosessikuvat on tulossa. Olisitteko kiinnostuneet kuulemaan mm. kuurin kustannuksista? Kertokaa ihmeessä 🙂

138 – ulkoasuhistoria

Kun aloitin tämän blogin viime Heinäkuussa, ei ollut vielä kovin selvää millaiseksi haluaisin sen ulkoasultaan muokata. Tein siihen aikaan parhaalta tuntuneen, hyvin yksinkertaisen bannerin parhaaksi katsomallani fontilla – fontilla, jolla olin tehnyt julkean määrän koulutöitä. Sitä jaksoin sen muutaman kuukauden, jonka jälkeen päivitin uudenlaisen fontin, hiukan erilaisemman kuin mihin olin tottunut. Jotenkin tämäkin alkoi tökkiä vuodenvaihteessa, syynä varmaankin se, että fontti oli suhteellisen iso ja paksu, hiukan tunkkainenkin. Väri sinänsä oli tuohon vuodenaikaan nähden hyvä. Näiden kahden ulkoasun välillä ei ulkoasu muuten juurikaan muuttunut, fontit ja sivun asettelu pysyi samana, pelkästään värimaailma muuttui hiukan.

Viime Tammikuussa päivitin ulkoasun nykyiseen muotoonsa, mutta tuolloin hallitsevana värinä oli purppura/violetti värimaailma. Samalla muuttui blogin sivupalkin ulkoasu leveämmäksi ja selkeämmäksi. Myöskin otsikoiden fontti sai kokea pienen muutoksen muututtuaan Georgiaan.

Nykyisellään blogi sai päivityksen värimaailmansa osalta, samalla header koki pienen muutoksen. Entinen header oli jotenkin tunkkainen, vaikka fontti oli erittäin kevyt. Tunkkaisuus johtui varmasti fontin koosta  jotenkin se alun alkaen tuntui hiukan liian isolta nykyiseen pohjaan. Katsotaan miten nyt käy hiukan pienemmän kanssa! Värimaailma pysyy nyt ainakin kesän samana, turkoosi on kesään erittäin sopiva väri. Syksyn tullessa värimaailma muuttuu varmasti, mutta tällä hetkellä turkoosi on erittäin kiehtova väri. Nyt pitäisi vain omakuva saada päivitettyä…

Mitä mieltä olette, onko päivitetty parempi kuin entinen?

What do you think, is the current layout better than the previous ones?