Kuka vannoi ettei hommaa joulujuttuja kämppäänsä? No minä. Mamma sai mut silti ylipuhuttua ja suostuteltua ottamaan pari vanhempaa kynttelikköä omille ikkunalaudoilleni. Vasta toinen on päässyt esille ja määrä jääkin varmaan vain tähän yhteen – en luultavasti saa aikaiseksi hommata jatkoroikkaa tuolle toiselle ennen joulua… 

Kyntteliköt on ollu mulle aina sellanen riesa – aina muistuteltiin laittaa ne päälle kotiin tullessa ja sammuttaa ennen nukkumaanmenoa. Nyt oon omassa kodissa kyllä tykästyny näihin, mamma varmaan nauraa mulle päin naamaa tämän lukiessaan ja muistaessaan sen kaiken valituksen!

Tähän se jää, enempää joulujuttuja ei tule! Tai no yksi mamman tekemä kananverkko-sydän saattaisi päätyä ikkunalle kunhan tuo toinen osapuoli saisi aikaiseksi laitettua sen nätisti kiinni – itse kun en ylty ja olen liian laiska ottamaan jakkaran. + Eihän sitä voi itse samaan aikaan mittailla oikeaa kohtaa ja koittaa kiinnittää sitä! Ei vaan voi.

My italian colleague said one day that he doesn’t understand the idea behind these candelabras. Well neither did I before I moved to my own apartment. Now they really make a nice twist to the flat and of course they look nice for the people walking by. This special one is from my mother and if I’m not mistaken it belonged to my grandma who passed away a few years ago. This is the only Christmas thing I’ll have in my apartment even though I just a few weeks back stated that I won’t have that much stuff for Christmas here. Well this still isn’t much, but you get the point. Now I want to know how much Christmas decorations have in your flats!

Tänään ois taas aika istua Sannan tuoliin Kampaamo Lumossa, ai että sitä onkin odotettu! Viime kerrasta tosiaan on aikaa ja tällä hetkellä hiusten kohtalo on hiukan auki. Tai no värin kohtalo. Malli pysyy samana, hiukan vain siistitään ja muuten annetaan kasvaa.

(kuva), (kuva), (kuva), (kuva), (kuva)

Ajatukset on sinkoilleet niin tumman kuin hiukan vaaleammankin kuontalon välillä. Toisaalta tekisi mieli värjätä tuollainen ylläolevan tyyppinen hiukan tummanruskea kuontalo ja ottaa etuhiuksiin ehkä pari raitaa. Tässä olisi turvallinen ja tuttu olo, mutta kyllästynkö liian nopeasti?

Toisaalta voisi koittaa päästä taas kohti sitä omaa vaaleata sävyä, josta näkyy maistiaisia tässä postauksessa. Se on ehkä hiukan liian pitkä tie tälle hetkelle, katsellaan sitten kun hiukset on hiukan pidemmät 🙂 Toisaalta Nallelta tuli kommenttia, että ne Syyskuussa vallinneet värit, eli tuollaista tummanpunertavaa ruskeaa mikä tässä keskellä näkyy, olis aika jees. Myöskin tuollaisen tummemman pohjan + parin kirkkaan raidan kannalla oltiin vahvasti.

Katsellaan millaisen kuontalon kanssa tulen takaisin, hyvä siitä varmasti tulee kun Sannan huomaan pääsen 🙂