Tätä kampaajakäyntiä on odotettu suurella innolla – siitä on melkein kaksi kuukautta kun viimeksi pääsin istumaan Lumon tuoliin ja Sannan käsittelyyn. Juurikasvua on sen verran ja väri on sen verran haalistunut että pitkän välin kyllä huomaa. Nyt on hyvä kuitenkin juuri ennen 21-vuotiaaksi siirtymistä freesata itsensä ja inspiraatiota keräsinkin taas Pinterestin syövereistä.

(kuva), (kuva), (kuva), (kuva)

Pikkuhiljaa olen lämmennyt ajatukselle punaisista hiuksista. Silti en liian kirkkaaksi halua mennä, vaan pysytellä hiukan täällä tummemmalla puolella. Esimerkiksi tuo vasen yläkulma saattaisi olla jo hiukan liian kirkas, mutta muuten näistä jokainen on sellainen jonka voisin itselleni kuvitella. Mieheke on ihan ehdottomasti tämän kannalla, siitä olen varma.

(kuva), (kuva), (kuva)

Silti musta tuntuu, että tälläinen hiukan luumuisempi ja violetimpi saattaisi sopia mulle paremmin. Käytän suurimmaksi osaksi violetteja, mustia, harmaita tai sinisiä vaatteita ja punaisten hiusten kanssa niistä saattaisi omassa mielessäni tulla ongelma tai vähintään Amerikka-vibat. Etenkin tämä alin vasen ja oikea näistä on suuresti mun mieleen.

Viimeinkin! Eihän sitä olekaan kuin melkein vuoden verran odotettu… En olisi vieläkään millään tätä halunnut tehdä, sillä keittiönpöytä tuoleineen on edelleenkin porukoiden peruja, joten varsinkaan nuo tuolit ei tällä hetkellä istu sisustukseen ollenkaan. Mutta anyways, täällä asun minä (+ tätä nykyä mieheke). Toisin sanoen tervetuloa meille!

Asunnossahan on vaan tosissaan se 37 neliötä, mutta se on käytetty erittäin hyvin. Tässä meillä on eteinen, josta vasemmalla olevasta ovesta pääsee itse asuntoon sisälle. Tai no pääsee tuolta edessäpäin näkyvästä ovestakin, mutta sen takana mulla on työnurkkaus joten se ei ole koskaan auki ja siitä ei ole kulkua. Ja seksikkäästi pyykkiteline ja käsimatkatavaralaukku siellä perällä.

Tuossa oikealla on eteisen ainut naulakko ja sen takaa löytyy oikealta vaatekaapit. Taaimmaisessa on vaatteita, tässä lähempänä olevassa on kirjoja jne. Nyt kun ajattelen en nää järkeä miksi ne on näin päin… Mieluummin olis laittanut kirjat taakse ja vaatteet eteen kun niitä kuitenkin käytetään enemmän 😀

Näkymä tullessa itse asuntoon. Niin ja tuo yläpuolella oleva ovi on se mistä juuri tultiin sisälle. Tämä tosissaan on sen yhden huoneen kokoinen asunto, joka vielä tässä vaiheessa riittää ihan hyvin. Toki huono puoli on se että toinen ei voi valvoa jos toisella on aikainen herätys, sillä omaa rauhaa täällä ei juurikaan ole varsinkaan kun herra Äänekäs ei osaa lähteä tai olla hiljaa yksinään. Kuten varmaan huomaa niin keittiön tuolit ei oikein mätsää tähän asuntoon, syystä että ne on vieläkin porukoilta lainasa ja kunnollisia omia tuoleja ei ole kävellyt vastaan. Ehkä vielä joskus… Niin ja lipastonhan te olettekin jo nähneet.

Heti sisälle astuttua käännyttäessä vasemmalle on vessa joka on kooltaan noin yhden neliömetrin. No ei oikeasti, mutta siltä se tuntuu. Minä pystyn tämän kanssa vielä elämään, mutta tuolla harteikkaammalla osapuolella on ongelmia mahtua esim. pesemään käsiä tähän pikkuvessaan. Tässähän ei ennen remonttia ollut suihkua ollenkaan (talo itse on rakennettu vuonna 1925) joten se lisättiin nyt remontin yhteydessä joka teki vessasta niin ahtaan.

Vasemmalla on ’makuuhuone’. Sänky on ihan perintenen parisänky Sotkasta, täytyy sanoa ettei kovinkaan tukeva. Samassa kuvassa näkyvä ovi pitää sisällään mun hengarivaatteet, villapaidat sekä oloasuhousut. Kaappi itsessään on noin metrin syvä ja jatkuu tuonne oikealle aika pitkän matkaa vielä. Siellä säilötään siivousvälineet. Laukut roikkuu nätisti hengarivaatteiden vieressä.

Sänkyä vastapäätä on työnurkkaus, jonka kesällä jo esittelinkin. Toki se on hiukan päivittynyt (ja viereen on tullut vaaka!), mutta muuta uutta ei tässä ole.

Sängyltä ikkunalle katsottaessa näkyy moneen kertaa esitelty tv-taso, iso ikkuna leveän ikkunalaudan kanssa (parhautta!) ja maailman kaunein sohva. Mieheke ei osaa arvostaa tätä kun se ei ole mallia ’löhöän ja lahoan tähän kiinni’, mutta mulle se on erittäin mieleinen.

Ja viimeisenä näkymä sängyltä keittiöön päin. Ylipäätään tää kämppä on todella avara korkeutensa ja vaaleiden pintojensa takia. Silti tässä on sitä jotakin, joka tekee tästä mulle kodin. Onhan tää pieni, mutta tähän hetkeen ihan sopiva 🙂 Ensi kerralla voitaisiin mennä yksityiskohtiin, tässä kämpässä niitä riittää! Muut sisustusjutut löytyy Kotijuttuja -tagin alta!