Sheet mask / kangasnaamio – Suomeen rantautunut ihonhoitotrendi
16Postaus sisältää affiliate -linkkejä.
Meikän yksi lemppari-ihonhoito-steppi, eli sheet mask, suomeksi kangasnaamio, on pikku hiljaa vaikuttanut tulevan entistä arkipäiväisemmäksi asiaksi myös Suomessa käyttönsä sekä löydettävyytensä puolesta. Muistan jo ikuisuuden erilaisia kangasnaamioita käyttäneeni on-off ja yleensä ne olivatkin ulkomaiden tuliaisia, sillä Suomessa valikoima on ollut melko suppeaa.
No mikä se sheet mask / kangasnaamio sitten on?
Trendi on lähtöisin Aasiasta oleva, kasvoille aseteltava ”liina”, joka valmistetaan mm. puuvillasta, bambusta tai muusta samantyyppisestä aineesta. Tuohon kankaaseen on leikattu valmistusvaiheessa halkioita nenän, suun ja silmien kohtien lisäksi myös liinan reunoihin, jotta tuote on helppo asetella kasvoille. Sheet mask / kangasnaamio on lähes aina yksittäispakattuna pussissa jotta kangas pysyy kosteana.
Mukana tuleva neste (essence, seerumi) itsessään on täynnä milloin mitäkin hoitavia, rauhoittavia ja kirkastavia ainesosia riippuen aina tuotteesta. Kangasnaamioiden hinta on yleensä alle viiden euron luokkaa etenkin korealaisissa brändeissä, mutta esimerkiksi KICKS:stä saatavat Starskin -naamiot maksavat reilun kympin naamiolta.
Holika Holika Lemon / Green Tea / Cucumber
Olen nykyään monen muun bloggaajan tai korealaista kosmetiikkaa käyttävän tavoin hurahtanut käyttämään kangasnaamioita. Ne ovat mieleeni niin paljon kätevämpiä ja hygieenisempiä kuin perinteiset naamiot, jotka täytyy käytön jälkeen huuhdella tai muutoin poistaa kasvoilta ja jotka saattavat ajan saatossa mennä vanhaksi, ellei ole kovin suuri naamioihminen kuten minä (toisin sanoen käytän naamiota ehkä kerran kahteen viikkoon niiden työläyden takia). Itse kuitenkin tykkään käyttää mutanaamioiden sijaan pääosin kuorintoja ja ikäväkseni käytänkin esimerkiksi melko suuresti aikanaan hypetettyä L’Oreal Pure Clay -naamiota ihan liian vähän…
Sain eleven.fi -verkkokaupalta muutaman korealaisen Holika Holika -brändin sheet maskin testiin ja osan ostin itse kauneusbloggaajien Tallinna -reissulta. Nämä kaikki ovat tyyliltään joko kosteuttavia, kirkastavia tai muuta vastaavaa eikä seassa ole yhtään puhdistavaa, jollaisia sheet maskeja myös on (kuten Skin79 mutanaamio). Lempparein ei-korealainen kangasnaamio löytyy tällä hetkellä Garnierilta ja on nimeltään Skin Active Moisture Bomb (joka on muuten ”huimassa” alessa Sokkarilla ;D)
Kuitenkin, kangasnaamio -trendi on ihan valloillaan ja tykkäänkin siitä, että niitä saa nykyään suomenkielisistäkin verkkokaupoista erittäin hyvin ja vielä hyvään hintaan. Musta onkin tullut näiden suurkuluttaja ja olisin vararikossa mikäli maksaisin per naamio yli viittä euroa – näitä nimittäin kuluu vähintään yksi viikossa. Siksi nämä Holika Holikat (2,50€ hintaan eleven.fi:ltä) ovat niin hyviä, samoin Bearelilta saatava sheetmask-kokoelma on pelastanut meikäläisen. Heillä on kokonainen kategoria ainostaan sheet maskeja varten.
Erikseen en ajatellut jokaista näistä Holika Holikankin naamiosta teille esitellä, mutta koontipostausta mun lemppari sheet maskeista on tulossa, samoin myös laajempi esittely Holika Holikan tuotteista ja brändistä. Parit paikat joista Suomesta sheet maskeja saa linkkasinkin jo, mutta näiden lisäksi esimerkiksi Biodelly.fi:stä löytyy hiukan arvokkaampia Orgaid:n tuotteita ja mainitsemani Garnierin naamio löytyy Sokoksen verkkokaupasta (jossa muuten on yllättävän hyvä valikoima kangasnaamioita!)
Oletteko te sheet mask / kangasnaamio -faneja?
10 x Suomipop Festivaali 2017 -fiiliksiä
Hitsi mitkä festarit! Viime viikolla oli vuoro Suomipop Festivaali 2017 -juttujen, joista kokosinkin nyt kymmenen päällimmäistä ajatusta kuvitusten kera. Akkreditoiduin kyseisille festareille ja sain kolmen päivän rannekkeen, jolla pääsin normaalin festarikansan tapaan jorailemaan ja pitämään hauskaa puhelimellani kuvaillen.
1. Jalat on POIKKI. Olin jokaisena päivän lähes koko festariajan sekä paikalla, että jaloillani ja tälläiselle istumatyötä tekevälle se on todella paljon. Kenkinä oli vaihtelevasti Converset sekä jo useissa kuvissa näkyneet Loafer -tyyliset ihanuudet, joten kenkien laadusta ei jalkapohjat ja jalat kipeytyneet – seisominen sekä jorailu teki todellakin tehtävänsä.
2. Tulin, näin ja koin kaiken jota lähdin näiltä festareilta hakemaan. Tajusin, että näinkin lyhyt voi mennä ihan lavan eteen katsomaan ja kuuntelemaan kun etsii sopivan kohdan ja valtaa oman tilansa. Paras oivallus tänä vuonna. Tuo oivallus tulee pelastamaan niin monet keikat ja festarit ettei nimeksikään niskajumeineen kaikkineen.
3. Väkeä oli ihan järkyttävän paljon. Olen ennenkin käynyt Suomipop -festareilla ja en koskaan ole nähnyt Lutakonaukiolla näin paljon porukkaa kuin tänä vuonna. Torstaina meno oli vielä ihan ok ja väkeä ei ollut ihan pipoksi asti, mutta perjantai ja lauantai oli ihan tupaten täynnä! Popin virallisten kanavien mukaan 31 000 ihmistä valloitti tuon aukion ja sen kyllä huomasi, mutta pääosin positiivisella tavalla.
4. Väsynyt ja pääosin onnellinen on ollut viikonlopun kantava teema. Vaikka lauantai loppuikin festarien osalta lyhyeen lähdettyäni kesken Dingon händläämään rikkoutunutta pyörätilannetta ja joutumaan vaivaamaan erittäin avuliasta pariskuntaa Kadettin virransaannin kanssa, olivat festarit onnistuneet. Toisin sanoen Robin ja Profeetat jäi näkemättä josta enemmän haittasi Robin, sillä en kyseistä nuorta miestä ole koskaan nähnyt esiintymässä.
5. Bajamajat olivat yllättävän siistejä, samoin koko muu alue. Toki tölkki- ja pulloroskaa tulee suhteellisen paljon, mutta oksennuksia tai muita eritteitä ei niille kuulumattomilla alueilla nähty. Myöskin roskien keruu pelasi hyvin ja roskiksia, sekä bajamajoja, oli tarpeeksi. Tästä alueesta tykkään siksi, että alue on pääosin asfalttia joten kengätkin pysyvät suhteellisen siistinä (ellei joku teinityttö hypi varpaille…)
6. Artistikattaus oli ihan jotain omaa luokkaansa; jokaiselle päivälle löytyi useampi artisi, joita mielelläni katsoi ja kuunteli. Vaikka jokaisena päivänä osan skippasinkin, ei tullut sellainen ”pakko katsoa ja harmittaa kun jäi välistä” -morkkis, vaan sain niin kaivatun lepotauon kuin juttutuokion kaverinkin kanssa sujautettua noihin väleihin. Sellaisetkin artistit kuin Jenni Vartiainen ja Lauri Tähkä olivat ihan jees, kun taas Dingo ja Popeda olivat vähän pettymyksiä vaikka molempien esityksien ympärille oli kerrytetty lihaa ja perunaa ja biisit olivat hyviä ikivihreitä – fiilis vain oli hukuksissa. Ainut jonka missaaminen oikeasti harmittaa on Suvi Teräsniska.
7. Lemppariesiintyjien TOP 5 menee näin; Eppu Normaali (aina best), Juha Tapio, Teflon Brothers, Antti Tuisku ja Arttu Wiskari (vaikka olikin flunssassa). Itselleni yllättäjänä oli kyllä Teflon Brothers joilta luulin tietäväni vain biisin tai kaksi, mutta joka nousikin ihan mitalisijoille esiintyjälistassa heti kahden ikilempparin perään – heidän esiintymisensä oli mukaansatempaavan vaivatonta ja huomasin etten heidänkään keikalla ollut ainut, joka osaa melkein kaikkien biisien sanat.
8. Mukavampaa olisi ollut, jos olisi ollut seuraa festareilla. Tiedän tuttuja olleen samoilla hoodeilla reilustikin, mutten tuntenut että kehtaisin mennä joko pariskuntien, tai jo valmiiden kaveriporukoiden mukaan sekoittamaan pakkaa. Vaikka viihdyn paljon yksin ja nytkään itsekseen meno ja jorailu ei ollut ongelma, on näidenkin juttujen jakaminen toisen kanssa aina vaan niin paljon parempaa.
9. Otan toisen kohdan ylistääkseni Eppu Normaalia sekä Juha Tapiota. Molemmat jos mitkä on mun ehdottomia suosikkeja, joista eput silti kyllä vie voiton – niiden biisien parissa on kasvettu, sillä muistan lapsuudesta 80-luvun rockin, Eput sekä Popedan kaikista kirkkaimmin. Eput ovat biiseineen jotenkin päässeet juurtumaan syvälle ytimeen ja olin ihan haltioissani kun nyt pääsin toiseen riviin näitä katsomaan ja aiemmin keväällä synttäreiden aikaan käytiin Jullin kanssa katsomassa Kosketuksissa -konserttisalikeikkaa Paviljongilla – nyt Suomipop Festivaali 2017 -keikka oli kuitenkin ihan jotain muuta. Juha Tapio sen sijaan säilyttää toisen sijan lemppariartisin virassa meikä sydämmessä vuodesta toiseen biiseillään sekä live-esiintymisellään. #kyynel kun Ohikiitävää soi.
10. Onnekseni huomasin, että jokainen sai olla sitä mitä oli. En törmännyt kertaakaan syyttäviin, arvosteleviin tai koppaviin katseisiin vaan meininki oli rentoa, tuntemattomienkin kanssa pystyi naureskelemaan samoille jutuille ja vaikka viina muilla virtasikin, mukaan vahtui vain pari erittäin ärsyttävää tapausta joiden takia ei kannattanut kyllä malttiaan edes menettää. All and all, Suomipop Festivaali 2017 kohteli minua hyvin ja oli kiva kokemus!