Hae
Hannamaria

Selkäleikkauksesta toipuminen on alkanut

Kyllä vain, selkäleikkauksesta toipuminen on alkanut. Viime keskiviikkona meikäläisen selkä räjäytettiin auki ja homma hoidettiin pois alta. Siitä asti oon parannellut selkää ja ollut saikulla, joka jatkuu vielä hyvän tovin. Jos selän historia on mennyt ohi, allaolevan kategorian sekä tämän ”Mulla on huomenna selkäleikkaus!” -postauksen kautta pääset paremmin jyvälle.

Löydät kaikki selkänongelmiin liittyvät postaukset Selkäongelmat -tagin alta.

selkäleikkaus Leikkauksesta toipuminen

Leikkauspäivä meni äkkiä

Mun piti olla sairaalalla klo 10 aamulla vastaanotossa. Jätin kaikki kamppeet niille tarkoitettuun lokeroon silmälaseja myöden (joita ilmeisesti olisin saanut pitää, kukaan ei vain muistanut sanoa), vaihdoin päälle sairaalavaatteet ja istahdin odottelemaan. Olin edellisenä iltana käynyt poistattamassa lävistykset ja jätin muut korvakorut kotiin, joten niistä ei onneksi tarttenut huolehtia. Kynnet sain ihme kyllä pitää, onneksi!

Pääsin hoitajan haastatteluun joskus yhdentoista aikaan ja hän sanoi prosessin olevan pikkuisen myöhässä. Tämä ei minua siinä vaiheessa enää haitannut, sillä mitäpä sitä tuossa tilanteessa tekee muuta kuin odottelee. Leikkaukseen pääsin vasta joskus puoli kahden-kahden maissa, joten kyllä sitä sai hetken odotella. Onneksi en jännittänyt ilman lääkkeitä ja hoitajalta saatujen lääkkeiden kanssa vielä vähemmän, kivut olivat ärsyttävämmät kuin jännitys.

Heräilin leikkauksen jälkeen joskus neljän ja viiden välillä. Muistan jonkun kysyneen kelloa viiden jälkeen ja olin siihen mennessä ollut pikkuisen pökerryksissä jo. Heräsin selälläni ja ensimmäinen paniikkifiilis iski että ”mun pitäisi olla lepoasennossa kyljeltään!”. Sen jälkeen muistin että niin, nyt siellä ei ole enää hermo puristuksissa ja selällään oleminen on OK.

Jaloilleen jo samana iltana

Heräämöstä mut siirrettiin päiväkirurgian(?) puolelle viettämään yö. Sain onneksi sieltä jääpalapussin arpikohdan päällä pidettäväksi, jotta särky hiukan hellitti. Muuten kipuja ei juuri ollutkaan, paikat olivat vain todella turtana – ja toki mulla oli tossa vaiheessa vielä kovia kipulääkkeitä veressä.

Ensimmäisen kerran mut pistettiin kävelemään jo samana iltana about klo 22 aikaan. Sängyn reunalle pääsy meinasi olla todella vaikeaa ja jaloilleen nousu vielä heikompi suoritus. Hoitajan kanssa kuitenkin käpöteltiin menemään kohti WC:tä, mutta puolimatkassa tuon n. 20m matkalla piti toisen hoitajan tulla tukemaan toisesta kädestä – vasen jalka oli melko hutera ja kävelin vanhan tottumuksen mukaan vasen lonkka ulos työnnettynä.

Toisen kerran mut herätettiin käymään WC:ssä n. klo 2-3 välillä yöllä, joten unta ei tullut juuri nimeksikään. Tuolloin kävely sujui jo hiukan paremmin sillä lonkka ei työntynyt niin paljon vasemmalle, mutta silti todella heikosti ja hoitajan tuella. Siitä sitten taas unille ja heräsin joskus seitsemän tai kahdeksan aikaan aamulla jolloin mut siirrettiin sängyn kera vielä aulaan odottelemaan kotiuttamista.

Kotiin pääsin torstaina n. klo 10 aikaan aamulla isän hakemana. Hän käytti mua vielä apteekissa jotta saatiin haettua lääkkeet, jonka jälkeen tultiin tähän kotiin ja hän jäi vielä yöksi lähtien perjantaina kotikotiin. Yty Voutilainen kyllä hemmotteli ja haki sushia sekä paisteli muikkuja meille torstai-illalle, parasta!

selkäleikkaus Leikkauksesta toipuminen

Seuraavaksi lepoa ja kuntoutumista

Selkäleikkauksesta toipuminen alkaa sillä, että katsoo vihkosesta ohjeita kuinka toimia. Käytiin fyssarin kanssa tietyt liikkeet ja venytykset läpi joita alan tekemään heti kun pystyn, mielellään vähintään parin päivän sisään aina kasvattaen määriä joita tehdä.

Selkä kaipaa tällä hetkellä suuresti lepoa, mutta samaan aikaan ei saa jäädä laakereilleen lepäämään jotta kroppa ei jäykisty. Oonkin nyt elänyt rytmiä aamulääkkeet, aamujumpat, välikuolema maaten, päivälääkkeet ja päiväjumpat, välikuolema ja jos illalla vielä jaksaa niin jumppaan lisää. Päivän kolmannen lääkesetin otan hiukan ennenkö menen nukkumaan.

selkäleikkaus Leikkauksesta toipuminen

Kävely vanhin voitehista

Jotkut eivät tarvitse keppejä elääkseen selkäleikkauksen jälkeen, mutta itse koen ne tärkeänä henkisenä turvana. On ollut ihana huomata itsestä se, että kropan kanssa olo helpottuu päivä päivältä. Keskikropan voimattomuus ja ”turtana” olo hälvenee päivä päivältä (vaikkakin on suuresti läsnä vielä näin kuudentena päivänä leukkauksen jälkeen) ja kävely alkaa pikku hiljaa sujua paremmin ja paremmin.

Nyt pystyn kotona hoitamaan köpöttelyn jo ilman sauvoja, sillä tässä yksiössä on aina jotain mihin nojautua jos tarve vaatii. Kun lähden asunnosta ulos, kuten maanantaina käymään postissa Mamma Voutilaisen kanssa, en todellakaan lähde ilman keppejä minnekään. Kävelin niin pitkään vinossa ja heikolla jalalla, että henkinenkään puoli ei ihan tuosta noin vaan luota vieläkin heikkoon ja turvoksissa olevaan jalkaan.

Täällä siis ollaan ja elellään. Edelleen väsyn aivan tuhottoman nopeasti ja  pienet arkiset arjen askareet saa aikaan loppupäivän voimattoman olon. Osaltaan lääkkeet aiheuttavat väsymystä, mutta isoin osa tulee varmasti kropan omasta tarpeesta.

Varasin ompleiden poistoajan ensi viikon maanantaille 28.9. päivä, samoin lääkärin tapaamisen. Olin yllättynyt miten nopeaan ompeleet jo poistetaan, sillä kuvittelin niille olevan tarvetta pidempään. Lääkärin kanssa katsotaan tarvitseeko saikkua jatkaa, sillä nyt se kestää vain kaksi viikkoa leikkauspäivästä alkaen – keskussairaalan fyssari sanoi että näin suuren leikkausmäärän jälkeen 2vko ei riitä, mutta oman kunnon mukaan mennään täysin.

Mulla on onneksi suht hyvin sisältöä valmiina blogia varten ja joitakin videoita tehtynä IG:tä varten, joten niistä ei tarvitse ressailla. Oon onneksi päässyt myös irti työjutuista ihan OK, vaikka heti viime torstaina kävinkin hiukan juttelemassa Teamsissa. HUPS! Mutta muuten oon päässyt hyvin irti, lupaan!

Jaan enemmän päivittäisiä tuntemuksia ja mm. lääkemääriä sekä niiden vähentämistä yms Instagramin puolella @hannamariaw joten seuraa mua siellä. Tallennan kaikki tähän yhteen kohokohtaan talteen.

Sun parhaat vinkit leikkauksesta toipumiseen?

3 kommenttia

  1. Iina / MouMou kirjoitti:

    Voi paljon paranemisia sinne! ? Omista leikkauksista suurin on ollut aikanaan umppari eli en tiedä aiheesta mitään.

    http://moumou.fi

  2. Laila kirjoitti:

    Kiva lukea kokemuksistasi. Odotan selkäleikkausta joka on parin viikon päästä.

    • hannamaria kirjoitti:

      Hienoa että löysit näiden vertaistukitekstien pariin! Tsemppiä suuresti leikkaukseen <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *