KonMaritus on nyt ollut muodissa hetkisen aikaa ja luettuani siitä, sekä vielä vasta vähän aikaa sitten tämän erään postauksen liiallisesta KonMarittamisesta, halusin tulla jakamaan oman keinoni olla hävittämättä niitä tärkeimpiä juttuja. Minulla on muistojen laatikko, tai itse asiassa useampikin, jonne menee ne tärkeät muistot joita en tahdo KonMarittaa ja jotka tahdon säilyttää. Vaikka itsekin etenkin muutossa tuli KonMaritusta tehtyä ihan huomaamatta, tahdon säilyttää ne kaikista tärkeimmät kunnolla turvassa liialliselta siivousvimmalta.

KonMarituksen ideanahan on Marie Kondon kirja, jossa pääosin putsaillaan asuntoa kaikesta turhasta ylimääräisestä pitäen tavaraa kädessä ja pohtien tuoko se sinulle iloa vai ei. Tämän perusteella tavarat sitten kierrätetään joko eteenpäin ihmisille tai roskiksen kautta kaatopaikalle. Itse pidän tätä sekä hyvänä että huonona asiana, joista huono etenkin on Konmarituksen vieminen siihen pisteeseen, että joitakin tärkeitä ja ihania muistoesineitä lähdetään karsimaan.

Mulla on pienestä asti ollut pieni hamstraajan vika sellaisen pienen sälän suhteen, joka ei muille ehkä merkitse mitään mutta on mulle itselleni välillä tärkeääkin. Näissä kahdessa ensimmäisessä kuvassa näkyvät tavarat ovatkin omasta muistojen laatikostani, jonka kävin kellarista kaivamassa. Olen tähän koonnut jo ala-asteikäisestä tärkeitä juttuja, joita läpi käydessä hiukan tunteet nousivat pintaan.

Laatikosta löytyi mm. jo edemenneen mummoni kirjoittama kirje, joka käsittääkseni kirjoitettiin vastauksena yhteen ala-asteen kyselyyn ja piti sisällään ajatuksia, joilla on nykyään suurempi tunnearvo kuin olisi koskaan ajatellut. Sisältä löytyi myös ikivanhoja leffalippuja, pinssejä, vihkoja, kaikki Pokemon -kortit jotka oli in ala-asteikäisenä, vanhoja kortteja, postimerkkejä, markkoja sekä kaikkea muuta enemmän tai vähemmän tärkeää.

Jos tuota laatikkoa ei olisi ollut, en tiedä missä nuo pienet tärkeät jutut nyt olisi. Käydessäni tätä läpi lisäilin sinne muutamia juttuja joilla ei ole paikkaa ollut, kuten piirroksia, lisää leffalippuja viimeisen viiden vuoden takaa sekä lisää markkoja. Tämä on mun oma muistojen laatikko jonka toivon säilyvän mukana vielä pitkään enkä vimmoissani heitä sitä koskaan menemään.

Punainen laatikko meidän TV-tason keskiosasta täyttyy koko ajan mun ja Jullin yhteisistä jutuista. Sieltä löytyy mm. 2015 Iskelmäfestareiden esite jonne Julli voitto meille liput ja jossa käytiin yhdessä, viime kesän Olutsataman lasinaluset, yksi lista jonka tein Jullille kotitöistä ja jonka kotiin tullessa löysin jääkaapin ovesta ”Fuck the Police” -tekstin sekä ison ruksin kera. Viimeisimpänä lisäyksenä laatikosta löytyy matkalippuja sekä kuitteja meidän Viron reissulta viime marraskuulta.

Näistä meidän yhteisistä jutuista oli tarkoitus alkaa kokoamaan scrapbookkia, mutta se idea on melkein kokonaan jäänyt. Jos jollakulla onkin vinkkejä miten pistää homma alulleen, saa jakaa! Uskon kuitenkin, että tämä laatikko tulee täyttymään vielä monista jutuista meidän huumorintajun sekä nostalgisuuden huomioon ottaen. Itselleni tälläiset laatikot ovat tärkeitä, sillä tahdon muistaa ne pienetkin jutut ja liput sekä laput esimerkiksi ensimmäisestä yhteisestä ulkomaanreissusta on mulle tärkeitä.

Osa ei varmasti ymmärrä tälläistä pikkujuttujen säilyttämistä, mutta itselleni etenkin nämä parisuhteesta säilytetyt jutut on tärkeitä. Vaikka säilytän näitä pikkujuttuja, on meilläkin tapahtunut pientä KonMarittamista jo ennenkö se oli juttu – en ole hullu tuhlaaja vaan ostan ennemmin kerralla hyvää (kulutusvaatteet ovat poikkeus pääosin) ja mietin kahdesti ennenkö teen isompia ostoksia.

Onko teillä muistolaatikkoja ja/tai oletteko KonMarittaneet kovinkin tehokkaasti?

Kuu oli aikamoinen, sillä löysin paljon uusia suosikkeja mutta en oikeastaan inhokkeja juuri ollenkaan. Suurinta osaa tuotteista jotka minulle saapui ja joita ostin en edes päässyt käyttämään tarpeeksi useasti että voisin sanoa niitä inhoavani. Siltikin, löysin yhden jutun josta tein inhokin tälle kuulle! Löydät edellisten kuukausien postaukset tagin Hit & Miss -alta.

Hit – Suosikit

Urban Decay Naked Ultimate Basics -paletti on pakko mainita ensimmäiseksi! Olen käyttänyt kyseistä palettia lähes joka päivä kun olen meikkaillut (eli n. 26/31 kuun päivästä) ja olen ihan rakastunut. Sillä saa vaikka ja minkälaisen meikin, kuten jo aiemmassa postauksessa totesin ja kuten olen nyt arjessa päätynyt toteamaan useamman kerran. Saa hentoa, vahvaa sekä vaikka minkä sävyistä ja oloista. Puhdasta rakkautta!

Sigman siveltimet, F30 Pencil Brush sekä E25 Blending Brush, ovat osoittautuneet käytössä todella herkullisiksi! Ostin tuotteet pienen alennuksen kanssa kosmetologikauppa.fi:ltä, joka on Suomen virallinen jälleenmyyjä Sigman siveltimille ja tuotteille. Teen näistä vielä laajemman postauksen jossa esittelen muitakin lempparisiveltimiäni, mutta nämä kaksi ovat kyllä silmämeikin teossa nousseet vahvasti RT:n parin siveltimen rinnalle ja kuten näkyy, on niitä tullut käytettyä useasti!

Nivea MEN After Shave Balm Sensitive tuli Maaliskuun Bette Boxista, joka oli samalla tämän vuoden ensimmäinen bloggaajaboxi (voit käydä lukemassa tarkemman postaukseni täältä). Olin kuullut tästä miesten aftershavesta jo ikuisuus sitten miten hyvä se on meikinpohjustukseen ja miten iho pystyy lähes mattaisena koko päivän ja joudun liittymään samaan kerhoon. Teen tuotteesta vielä laajemman postauksen, mutta voin kertoa että näin halpaa ja hyvää pohjustusuotetta saa kyllä etsiä kissojen ja koirien kanssa! Vanhat drag -kikat kunniaan!

Models Own Flawless Color Correcting Concealer sävyssä Yellow oli pieni yllättäjä itsellenikin. Kärsin tummista silmänalusista, joille olen käyttänyt sekä Maybellinen FIT Me -peiteainetta sekä NYXin Dark Circle -peiteainetta sekaisin, mutta en ole kokenut tehon riittävän. Nykyään, kun laitan tätä sormilla kevyen kerroksen ennen meikkivoidetta sekä itse peitevoidetta, saan tummat silmänaluset melko hyvin piiloon ja ero on silminnähtävissä! Teinkin Models Ownin tuotteista pienen First Impression -postauksen, jossa mm. muita väriä korjaavia tuotteita oli esillä!

Miss – Inhokit

Ainainen kiire menee inhokkien puolelle. Kun juuri kirjoittelin postauksen ”Jostain on aina tingittävä”, on samanlainen ajanpuutteen tunne vallannut kehon melkein kokonaan. Odottelen jo innolla koulujen loppumista tältä keväältä jotta voin viimeinkin keskittyä itseeni, parisuhteeseen, blogiin töihin sekä kaikkeen muuhun pikkaisen enemmän. Odottelen myös, että pääsisin viimeinkin syksyllä opiskelemaan niitä juttuja, joiden takia kouluun uudelleen lähdin.

Oliko joukossa tuotteita tai juttuja, joista tunnetta samalla tavalla?