Aivan helvetillisen rankan työviikon jälkeen on ihana viettää Perjantai-ilta lentopalloharjoitusten, hyvän ruoan ja elokuvien parissa. Samaa rataa kun jatkuu viikonloppu, niin ei voi olla kuin iloinen. Tosin maanantaina väsytti ja olo oli jotenkin fyysisesti heikko muutenkin, polvet tuusan nuuskana (Perjantainen kaatuminen aiheutti hiukan tuskaa) ja päätäkin meinasi hiukan särkeä päiväsaikaan.

Mutta se viikonloppu. Lauantaina oli sukulaisen hääkahvitukset, itse toimitus tosin tapahtui jo Perjantaina maistraatissa. Siitä huolimatta kerkesin kuitenkin ressata asusta, tajusin nimittäin Torstai-iltapäivänä että hemmetti, mullahan ei ole mitään päälle pantavaa kyseisiin juhliin – olin justiinsa pääsiäisviikonloppuna käynyt vaatekaapin lävitse ja heittänyt liian isot ja turhat vaatteet pois. Ei sillä että niistä mistään olisi kunnon juhla-asuksi ollut, muttei niistä varmasti haittaakaan olisi ollut. Löysin kuitenkin H&M:ltä mekon (!!!) ja pääsin ulkoiluttamaan kenkiäni. Katsotaan jos löydän julkaisukelpoista materiaalia juhlan yksinkertaisesta asusta.

Keli suosi kyllä todella hyvin koko viikonlopun ajan. Vielä sunnuntaina Vapaalla 2014 -messujen jälkeen oli sen verran hyvä keli, että päätettiin lähteä käymään Viherlandiassa Iittalan tehtaanmyymälässä sekä tutkimassa josko uuden kesän kukat jo kukkisivat ja olisivatko papukaijaystävät vielä hengissä. Molempia lyödettiin, papukaijat söpösti häkissään ja Orvokit nätisti rivissä. Yllä olevassa kuvassa on mun lempiväri /-lajikkeen Orvokki, muutenkin näistä ’istutettavista’ kukista Orvokki on mun suosikki. Ja nyt puhuu ihminen jolle ei ole sitä viherpeukaloa suotu ja joka saa kaktuksenkin tapettua…!

Jos haluaa hiukan tiheämpään tahtiin näitä perinteisiä kuulumisia, niin kannattaa tosissaan seurata meitin Instagram-tiliä @hannamariaw. Tällä viikolla lupaan hiukan tiheämmän postaustahdin, kuten jo alussa mainitsin oli viime viikko töissä helvetillisen kiireinen, joten panen päivittämättömyyden täysin sen piikkiin. Tällä viikolla uuteen nousuun! Ajattelin myöskin kirjoittaa hiukan postauksia ovelasti varastoon, joten jos tulee samanlaisia viikkoja ette joudu olemaan täysin ilman luettavaa 🙂

Kuis teillä menee? Niin ja jos keskustella haluaa niin aina saa mut Twitteristä kiinni @hannamariavv

Eka osa kyseisestä ’aknekoulusta’ löytyy tästä. Käyn hiukan läpi tämän nassun historiaa ja aikaisempia lääkekuureja ja vaiheita miten tähän tilanteeseen päädyttiin. Tällä kertaa lupasin esitellä ne ennen kuuria otetut lähtökuvat ja kertoa hiukan kuurin ensimmäisistä vaiheista. Tosissaan, nämä kuvat otettiin ennen kuurin aloitusta eli Helmikuun lopussa. Tällä hetkellä kuuria on takana parisen kuukautta, eikä matkasta ole selvitty täysin ongelmitta. Mutta ensin niihin kuviin ja lähtötilanteeseen. Niinjoo, ja nämä kuvat saattaa traumatisoida herkimpiä lukijoita, joten omalla vastuulla eteenpäin 😉

Itse asiassa kuvanottohetkellä naama oli suhteellisen OK-kunnossa, eli kaikki suurimmat paukamat olivat kaikonneet ja ainoastaan pieniä (mutta silti kipeitä) finnejä oli jäljellä. Ja taisi tuohon aikaan olla pari isompaa ihonalaistakin kasvoilla. Tähän voisi hyvin heittää #nomakeup, siinä meitin naama meikittä vielä Helmikuun lopussa, tadaa!

Venytin ja venytin lääkäriin menoa tuohon aikaan vaikka kuinka – olin kuullut ja lukenut paljon tästä ”roacuttan”-kuurista ja olin hiukan skeptinen sen aloituksen suhteen. Päätin kuitenkin, että haluan kokeilla tämäkin vaihtoehdon läpi sillä olin kyllästynyt olemaan koko ajan kettuuntunut ihon kunnosta ja halusin – ja haluan edelleenkin – hyväkuntoisen ihon.

Eli lääkekuuri, jonka aloitin Helmikuun lopussa pitkällisen veivaamisen jälkeen on nimeltään Isotretinoin Actavis (linkki Terveyskirjaston sivuille mikäli jotakuta kiinnostaa). Tätä tulee mun syödä puolisen vuotta, jonka aikana täytyy ainakin kerran käydä lääkärin vastaanotolla ja pari kertaa verikokeissa. Ensimmäiset kaksi viikkoa mulla aloitettiin yhdellä kapselilla päivässä, joka tuli ottaa aamuisin aamupalan yhteydessä. Toki sen sai ottaa mihin aikaan vaan päivästä – kunhan otti ruoan kanssa! – mutta itse mielsin sen helpoimmaksi ottaa aamupalan yhteydessä.

Itse syön 20mg kapselia joka toinen päivä yhden kapselin ja joka toinen päivä kaksi. Kuten sanoin, alkuun aloitin yhdellä kapselilla päivässä, jota mentiin parisen viikkoa jonka jälkeen annostus nostettiin kahteen päivässä. Mun kroppa ei sitä kuitenkaan ainakaan vielä silloin kestänyt tätä määrää (eli 40mg päivittäin), joten laskettiin tuohon joka toinen pv-satsiin. Haittavaikutuksista ja vastaavista tulee ihan oma postauksensa.

Ensimmäinen verikoe tuli käydä ottamassa viikon sisällä kuurin aloituksesta jotta pystyttäisiin tarkistamaan että mm. maksa-arvot ja vastaavat olisivat OK ennen kuuria ja niitä pystyttäisiin sitten kuurin puolivälissä otettaviin arvoihin vertaamaan. Mulla kaikki oli kunnossa, mutta aina sitä on silti pieni pelko persiissä onko kaikki hyvin. Ja voi miten piikkikammonen ihminen olinkaan – mulla tuppas aina verisuonet karkaamaan ja jouduttiin pistämään monta kertaa piikki ennen kuin saatiin verta. Joko rouva oli todella taidokas Vaajakosken tk:ssa tai en jännittäny liikoja – veikkaan kuitenkin ensimmäistä vaihtoehtoa.

Tällä hetkellä olo on ihan OK, haittavaikutuksien ja rajoituksien kanssa on oppinut elämään eikä niitä oikeastaan enää edes tiedosta – muuta kuin tuon saatanallisen ihon kuivumisen niin kasvoissa, käsissä kuin muuallakin kropassa. Kyllä tuli lääkärin määräämä Aqualan Duo hyvään käyttöön! Niin ja jos joku tietää erittäin hyvän meikkivoiteen, joka peittää kunnolla muttei tuo kuivia kohtia nassussa esiin, saa vinkkiä heittää tänne päin. Mulla on tällä hetkellä käytössä Max Factorin 3-in-1 -meikkivoide, joka on osoittautunut suhteellisen hyväksi (peittää tarpeeksi). Myöskin erityisesti naamalle suunnattuja (varsinkin meikin alla toimivia) aurinkorasvoja saa ehdotella, kuurin aikana nassu täytyy erityisen hyvin suojata UV-säteiltä.

Kertokaa ihmeessä mitä haluatte kuulla aiheesta – ainakin haittavaikutuksista voisin kertoa, samoin uudet prosessikuvat on tulossa. Olisitteko kiinnostuneet kuulemaan mm. kuurin kustannuksista? Kertokaa ihmeessä 🙂