Mitä menin taas tekemään… Olette viimeaikoina nähneet edistyskuvia mun hiuksista joten tiedätte hiukan millaisessa kuosissa se on tällä hetkellä. Noh, nohevana tyttönä ajattelin jälleen kerran hiustenpesun yhteydessä normaaliin tapaani sävyttää hiuksia hiukan pyyhekuivaan tukkaan levitettävällä naamiolla, jotta väri hiukan kirkastuisi eikä olisi näin haalea mitä se nyt on.

Luojan kiitos sävytin hiukseni vain KC Professionalin Color Maskilla eli mistään pysyvästä ei ole kyse. AINA ennen olen maskeja käyttäessäni jaksanut nähdä vaivan kuivata hiukset pyyhekuivaksi ennen sävyn levitystä sekä harjata ne ennen, että jälkeen sävyn levityksen harvapiikkisellä kammalla. Näin naamio on levittynyt tasaisesti ja kaikkialle. Mites kävikään kun koitat hiukan oikaista, hups! Sain tuollaisen ihanan keskeltä hiusta menevän raidan aikaiseksi…

Tilanne on syväpuhistavan ja uuden levityskierroksen kanssa pelastettavissa, mutta onhan siinä työ hinkata tämä sävy pois tukasta (tarrasi muuten ihan mahdottoman lujaa). Sen lisäksi että oikaisin, vaihdon käyttööni KC Professionalin aidon ja alkuperäisen Color Maskin vanhan tutun  Biozellin sijaan ja siinä olikin hiukan enemmän pigmenttiä kuin osasin odottaa… Homma on jo nyt kuitenkin jonkinlaisessa kondiksessa ja hiuksia kehtaa pitää taas auki.

Ja nyt kun ollaan synninpäästön äärellä, miksei päästettäisi muutama muukin totuus ilmoille…

• Saatan venyttää hiustenpesuväliäni ihan luonnottoman pitkään. Joskus olen niin laiska näiden pitkien hiusten kanssa, että pesen hiukseni vain kerran viikossa (sellaisena viikkona kun en urheile). Fiilis rupeaa vikana iltana olemaan jo melko inhottava, mutta monesti laiskuus vie voiton sillä hiukset eivät rasvotu niin pahasti.
• Tökin silmääni lähes viikottain silmämeikkikynällä. Tämä yleensä silloin, kun laitan sisäkajalia aamupöppörössä. Auts kuuluu nykyään mun aamujen sanavarastoon.
• Laiminlyön aurinkovoiteen käyttöä kropallani erittäin pahasti. Kasvojen ja kaulan ihon muistan pääosin suojata (ja olen siinäkin tsempannut erittäin paljon tänä kesänä!) mutta koska ihotyyppini on sellainen joka ei pala vaan ruskettuu, jaksan muistuttaa muita aurinkosuojasta ja itse jätän sen levittämättä. Pahe sieltä pahimmasta päästä.
• Otin ripsipidennykset, vaikka periaatteessa tiesin allergisoituvani. Kyllä, silloin viimeisen kerran kun ne olen ottanut kesällä 2014 Suomipoppeja varten, tiesin että jo edellisellä kerralla allergisoiduin hiukan luultavasti alla käytettävien lappujen liimalle, joka on käsittääkseni yleisin allergisoiva tekijä. Tuon jälkeen olen jättänyt ripset muille vaikka ne niin ihanasti ilmettä piristääkin.
• Lepsuilen käsien ja kynsinauhojen rasvaamisessa. Oon aika tunnettu siitä, että mun kynsinauha on aina saharat vaikka miten muistaisin niitä kosteuttaa. Talvella yleensä muistan panostaa, mutta etenkin näin kesällä jätän ihan liian useasti rasvaamatta kädet ja etenkin rystyset ja ne kynsinauhat vetää todella kipeästi liian kuivaksi. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Tässä todisteita, ettei me kauneusbloggaajatkaan aina onnistuta. Olen melko monta pahetta onnistunut etenkin viimeisen parin vuoden aikana paikkaamaan, mutta vieläkin on suuresti matkaa. Jotkut näistä teen ihan tahattomasti ja jotkin ovat tahattomia keissejä, mutta

Millaisia kauneusmokia teille sattuu?

Phuuh, hiusten kasvatusprosessi se vaan jatkuu – jo vuodesta 2014! Tällä kertaa mitään sen suurempaa muutosta kuin kasvattelu ja värin pieni vaihtuminen ei ole viimekerrasta tapahtunut, mutta halusin tulla päivittämään kuulumiset ja mahdollisille uusille lukijoille näyttämään mistä ollaan tultu siitä erittäin lyhyestä ja lähes pixie-tukasta!

Alta löydät vanhat postaukset aikajärjestyksessä vanhimmasta uudempaan, niistäkin näkee hyvin miten on blogin laadun kanssa tultu huomattavasti eteenpäin. Myös vuosikatsaukset ovat mukana niiltä osin kun niitä on tullut tehtyä! Lisää hiusjuttuja löytyy tagin Hiukset -alta.

115 – projekti: hiukset – historia (2/2014)
117 – projekti: hiukset – nykytilanne (2/2014)
179 – projekti: hiukset – nykytilanne 8/2014 (8/2014)
200 – projekti: hiukset – better hairdays are here (9/2014)
239 – projekti: hiukset – kasvatusprosessi jatkuu (12/2014)
288 – Projekti: Hiukset – Kasvatusprosessi & uusi väri (4/2015)
372 – New look (10/2015)
403 – Hiusvuosi 2015 (1/2016)
467 – Projekti: Hiukset – Kasvatusprojektin puolipitkä vaihe (7/2016)
Punakuparit kutrit syksyyn Kampaamo Lumo:sta (10/2016)
Seesteinen hiusvuosi 2016 (12/2016)
Alkuvuoden uusi hiustyyli (1/2017)

Pidän tätä nykyä hiuksia yleensä joko kiinni tai kiharalla, joten en ole ollenkaan huomannut että ne ovat venähtäneet näin pitkäksi. Tässä hiukset ovat aivan suorana ja suoristettuna. Latvoista rupeaa taas näkemään, että ehkä olisi aika pistäytyä kampaajalla tasoittamassa latvat.

Väri on tällä hetkellä kunnon sekamelska, sillä pohjalla on kampaamossa vaaleannettu liukuväri, jonka päälle olen kotiväreillä värjäillyt. Latva on paljon kirkkaampi kuin tyviosa, jota tällä hetkellä värjään uudella suosikilla L’Oreal Prodigy 7.4 Kupari -kestovärillä. Jos joskus budjetti taas antaisi myöden, kävisin tasaamassa värin kampaamossa tyvestä lähtien. Toki tässä valo tekee kepposet jättäen päällisosan tummemmaksi, mutta silti.

Olen tällä hetkellä melko tyytyväinen hiusten pituuteen ja annan niiden rauhassa kasvaa ja olla. Syksyllä leikattu otsatukkakin on kerennyt jo leukamittaan ja se, sekä latvat ovat ainoat joiden siistimistä kaipaisin nyt.

Värin vaihdon on ollut myös mielessä ja vaikka gingerinä on kiva ollakin, jotenkin olen alkanut kaipaamaan taas neutraalimpia värejä elämään.Tähän tulokseen päästäkseen on kuitenkin tehty niin suuri työ, etten heti aio olla väriä vaihtamassa, sillä se pitäisi kuitenkin olla jokin tumma ruskea joka peittää näin runsaan punapigmentin. Tässä on nyt hyvä pysyä hetki!

Muistattehan muuten osallistua blogin 4v -arvontaan sekä täällä blogin puolella, että Instagramissa!

Mitä teidän hiukset kaipaa tällä hetkellä?