Hitsi mitkä festarit! Viime viikolla oli vuoro Suomipop Festivaali 2017 -juttujen, joista kokosinkin nyt kymmenen päällimmäistä ajatusta kuvitusten kera. Akkreditoiduin kyseisille festareille ja sain kolmen päivän rannekkeen, jolla pääsin normaalin festarikansan tapaan jorailemaan ja pitämään hauskaa puhelimellani kuvaillen.

1. Jalat on POIKKI. Olin jokaisena päivän lähes koko festariajan sekä paikalla, että jaloillani ja tälläiselle istumatyötä tekevälle se on todella paljon. Kenkinä oli vaihtelevasti Converset sekä jo useissa kuvissa näkyneet Loafer -tyyliset ihanuudet, joten kenkien laadusta ei jalkapohjat ja jalat kipeytyneet – seisominen sekä jorailu teki todellakin tehtävänsä.

2. Tulin, näin ja koin kaiken jota lähdin näiltä festareilta hakemaan. Tajusin, että näinkin lyhyt voi mennä ihan lavan eteen katsomaan ja kuuntelemaan kun etsii sopivan kohdan ja valtaa oman tilansa. Paras oivallus tänä vuonna. Tuo oivallus tulee pelastamaan niin monet keikat ja festarit ettei nimeksikään niskajumeineen kaikkineen.

3. Väkeä oli ihan järkyttävän paljon. Olen ennenkin käynyt Suomipop -festareilla ja en koskaan ole nähnyt Lutakonaukiolla näin paljon porukkaa kuin tänä vuonna. Torstaina meno oli vielä ihan ok ja väkeä ei ollut ihan pipoksi asti, mutta perjantai ja lauantai oli ihan tupaten täynnä! Popin virallisten kanavien mukaan 31 000 ihmistä valloitti tuon aukion ja sen kyllä huomasi, mutta pääosin positiivisella tavalla.

4. Väsynyt ja pääosin onnellinen on ollut viikonlopun kantava teema. Vaikka lauantai loppuikin festarien osalta lyhyeen lähdettyäni kesken Dingon händläämään rikkoutunutta pyörätilannetta ja joutumaan vaivaamaan erittäin avuliasta pariskuntaa Kadettin virransaannin kanssa, olivat festarit onnistuneet. Toisin sanoen Robin ja Profeetat jäi näkemättä josta enemmän haittasi Robin, sillä en kyseistä nuorta miestä ole koskaan nähnyt esiintymässä.

5. Bajamajat olivat yllättävän siistejä, samoin koko muu alue. Toki tölkki- ja pulloroskaa tulee suhteellisen paljon, mutta oksennuksia tai muita eritteitä ei niille kuulumattomilla alueilla nähty. Myöskin roskien keruu pelasi hyvin ja roskiksia, sekä bajamajoja, oli tarpeeksi. Tästä alueesta tykkään siksi, että alue on pääosin asfalttia joten kengätkin pysyvät suhteellisen siistinä (ellei joku teinityttö hypi varpaille…)

6. Artistikattaus oli ihan jotain omaa luokkaansa; jokaiselle päivälle löytyi useampi artisi, joita mielelläni katsoi ja kuunteli. Vaikka jokaisena päivänä osan skippasinkin, ei tullut sellainen ”pakko katsoa ja harmittaa kun jäi välistä” -morkkis, vaan sain niin kaivatun lepotauon kuin juttutuokion kaverinkin kanssa sujautettua noihin väleihin. Sellaisetkin artistit kuin Jenni Vartiainen ja Lauri Tähkä olivat ihan jees, kun taas Dingo ja Popeda olivat vähän pettymyksiä vaikka molempien esityksien ympärille oli kerrytetty lihaa ja perunaa ja biisit olivat hyviä ikivihreitä – fiilis vain oli hukuksissa. Ainut jonka missaaminen oikeasti harmittaa on Suvi Teräsniska.

7. Lemppariesiintyjien TOP 5 menee näin; Eppu Normaali (aina best), Juha Tapio, Teflon Brothers, Antti Tuisku ja Arttu Wiskari (vaikka olikin flunssassa). Itselleni yllättäjänä oli kyllä Teflon Brothers joilta luulin tietäväni vain biisin tai kaksi, mutta joka nousikin ihan mitalisijoille esiintyjälistassa heti kahden ikilempparin perään – heidän esiintymisensä oli mukaansatempaavan vaivatonta ja huomasin etten heidänkään keikalla ollut ainut, joka osaa melkein kaikkien biisien sanat.

8. Mukavampaa olisi ollut, jos olisi ollut seuraa festareilla. Tiedän tuttuja olleen samoilla hoodeilla reilustikin, mutten tuntenut että kehtaisin mennä joko pariskuntien, tai jo valmiiden kaveriporukoiden mukaan sekoittamaan pakkaa. Vaikka viihdyn paljon yksin ja nytkään itsekseen meno ja jorailu ei ollut ongelma, on näidenkin juttujen jakaminen toisen kanssa aina vaan niin paljon parempaa.

9. Otan toisen kohdan ylistääkseni Eppu Normaalia sekä Juha Tapiota. Molemmat jos mitkä on mun ehdottomia suosikkeja, joista eput silti kyllä vie voiton – niiden biisien parissa on kasvettu, sillä muistan lapsuudesta 80-luvun rockin, Eput sekä Popedan kaikista kirkkaimmin. Eput ovat biiseineen jotenkin päässeet juurtumaan syvälle ytimeen ja olin ihan haltioissani kun nyt pääsin toiseen riviin näitä katsomaan ja aiemmin keväällä synttäreiden aikaan käytiin Jullin kanssa katsomassa Kosketuksissa -konserttisalikeikkaa Paviljongilla – nyt Suomipop Festivaali 2017 -keikka oli kuitenkin ihan jotain muuta. Juha Tapio sen sijaan säilyttää toisen sijan lemppariartisin virassa meikä sydämmessä vuodesta toiseen biiseillään sekä live-esiintymisellään. #kyynel kun Ohikiitävää soi.

10. Onnekseni huomasin, että jokainen sai olla sitä mitä oli. En törmännyt kertaakaan syyttäviin, arvosteleviin tai koppaviin katseisiin vaan meininki oli rentoa, tuntemattomienkin kanssa pystyi naureskelemaan samoille jutuille ja vaikka viina muilla virtasikin, mukaan vahtui vain pari erittäin ärsyttävää tapausta joiden takia ei kannattanut kyllä malttiaan edes menettää.  All and all, Suomipop Festivaali 2017 kohteli minua hyvin ja oli kiva kokemus!

Millä festareilla te olette käyneet / tulette käymään tänä kesänä?

Jalo Kitchen & Lounge kutsui kourallisen Jyväskyläläisiä bloggaajia vierailemaan uudistuneessa ravintolassa ja tutustumaan sekä uudistettuun miljööseen, että itse ravintolan valikoimaan. Meille tarjottiinkin illan aikana kaikki ruoat alkumaljasta jälkiruokaan, joista jokainen nautittiin ihan toden teolla – ilta oli erittäin onnistunut ja Jalo on taas aavistuksen verran tutumpi ja mun pääsi jälleen mun lemppariravintoloiden listalle! Varautukaa aikamoiseen kuvapommitukseen!

Uudistuksen myötä Jalo sai muutti sekä nimensä, että ilmeensä pubimaisesta moderniksi ja moniosaiseksi ruoka- ja hengailupaikaksi. Jalo Kitchen & Lounge onkin ihan nimensä veroinen, sillä ravintola on jaettu useampaan osaan – loungeen, ruokatilaan, takaosan vuokrattavaan ja tummempaan ruokatilaan sekä terassiin (sisä- sekä ulkoterassiin).

Entinen takka säilytettiin  sellaisenaan ja sitä ei alettu muokkaamaan mitenkään. Tuo elementti kuitenkin tuli muuten vaalennettuja pintoja vasten aivan uudella tavalla esiin ja vaaleat pöydät sekä upeakuosiset sohvat kruunaavat hengailupaikan. Lounge -osasta löytyy myös lautapelejä sekä uutta, että vanhaa sohvaa ja istuskelutuolia. Helppo paikka mennä vaikka työpäivän jälkeen oluelle! Baaritiskin on myös aivan omaa luokkaansa.

Missä ennen sijaitsi baaritiskin sekä useampi ”loossi”, on nyt aukaistu ja vaalennettu oivasti. Baaritiskin tilalle on tullut avokeittiö sekä lihakaappi, jossa lihoja kuivatellaan ja kypsytellään käytettäväksi keittiössä. Vasemmalta ikkunoiden vierestä pääsee myös katetulle terassille, joka on tarkoitus pitää käytössä myös talviaikaan. Ulkoa tosin löytyy vielä ihan rehellinen kesäterassi tupakkakuppeineen.

Missä ennen oli korokkeella vielä hämyisempi osasto ja mahdollisuus vuokrata tilaa yksityiskäyttöön, on nyt avointa oleskelutilaa sekä lisää ruokapaikkoja. Alueella on myös oma baaritiski, joten ruuhkaa ei pitäisi päästä vain yhteen osaan kertymään. Tässä osassa olen nyt uudistuksen jälkeen käynytkin kerran Mandyn kanssa syömässä ja oli mukavan hämärä ja utuinen paikka silti. Osa tästä ravintolanurkkauksesta on edelleen vuokrattavissa yksityistilaisuuksille.

Meidät otettiin vastaan heti aulassa ja alkumaljaksi tarjottiin Nicolas Feuillatte Brut –samppanjaa, joka oli erittäin, erittäin hyvää. Tässä samalla meille kerrottiin sekä uudistuksesta että ruokalistoista. Kun pääsimme siirtymään lopun esittelykierroksen jälkeen terassille ja saimme alkupalalautasia eteemme, oli tunnelma ihan katossa! Niin paljon kaikkea upeiden juomien kanssa ettei mitään rajaa.

Saimme maisteltavaksi paljon erilaisia alkuruokia, joista jokaiselle löytyi syötävää mukana ollessa myös yhden gluteenittoman ja minun ollessa laktoositon. Jokainen sai oman Jalon Skagen -leivän, jossa on Jyväs Pakarin saaristolaisleivällä rapu-kylmäsavulohismetanaa, tilliä ja limemarinoitua punasipulia. Koska rakastan mereneläviä, oli tämä sekä kalalautanen ehdottomia suosikkejani.

Lautasilla ja kipoissa löytyy jo mainitsemani kalalautanen (friteerattua rapua, savumuikkua, kylmäsavulohta, avocadomoussea, perunakroketti ja siemennäkkäriä), lihalautanen (Roinilan karpalomerguez- ja juusto-chilimakkaraa, paahtopaistia, limemarinoitua punasipulia, paahtovalkosipuli-majoneesi ja siemennäkkäriä) ja kolmessa kulhossa pöydän päädyssä oli Omena-fenkolisalaattia, Kurkku-omenasalaattia ja Sitruuna-persiljakroketteja.

Juomana meillä oli vettä sekä menun mukaan suositeltuja alkoholijuomia – suurin osa päätyi ottamaan Itävaltalaista Rabl Gryner Veltliner -valkoviiniä joka ei ollut itselleni ollenkaa liian kuiva ja sopi erinomaisesti näiden tarjoamisten kera. Oluita oli saatavilla kahta erilaista suositusta Kemut Mosaic Pils (Kemut -kauppaversion isoveli) ja Ahvenanmaalainen Stallhagen Blanche Witbier.

Pääruoka meille tarjottiin isokokoisemmista tarjoiluastioista suoraan lautaselle. Meille oli tarjolla Jalon lihakaapissa (se josta aiemmin mainitsin) mureutettua naudan fileeselkää sekä kauden kasviksia, jotka tässä tapauksessa olivat mm. lehtikaalia, retiisiä ja punasipulia. Tuon seurana söimme kuvassa taka-alalla näkyvän Vuohenjuusto flatbreadin, jossa on vaalealla leivällä aiolia, grillattua vuohenjuustoa, mansikkaa ja rosmariinipaahdettuja tomaatteja. Voin kertoa että jos tuo edellinen annos ei tehnyt avopuolisoa kateelliseksi, niin tämä viimeistään!

Juomana meille tarjottiin Espanjalaista Barón de Ley Reserva -punaviiniä ja koska en tunnetusti ole punaviinien ystävä (päänsäryt etc), otin Jyväskyläläisen Hiisin valmistaman Spar Ipan pääruoan kaveriksi. Se sopi aivan törkeän hyvin yhteen etenkin lihan kanssa ja sopi omaan makuuni.

Jälkiruoka kruunasi koko paketin, mutta hämmenti samalla! Oletteko koskaan kuulleet pekonista jälkiruoassa? No en ollut minäkään ennen tätä hetkeä. Useammassa lautasessa Jalon suklaamoussea oli vaniljakermaa, paahdettua pähkinää ja karamellisoitua pekonia – näistä saimme jokainen napata hiukan itsellemme Appelsiinisorbetin ja marinoitujen marjojen viereen. Huomion tässä jälkiruokasetissä vei ehdottomasti karamellisoitu pekoni (SIKAHYVÄÄ, pun intented) sekä itse oikean appelsiinin sisällä ollut sorbetti.

Tuo sorbetti oli jotain mitä en ole koskaan ennen maistanut. Niin voimakas maku, että sitä ei voi edes sanoin kuvailla. Kuvittelin tämän sorbetin maistuvan hiukan kiskasorbetilta ja olen vaan ihan ok, mutta se olikin jotain aivan muuta. Annos oli myös hyvällä tavalla niin makea, että sitä ei olisi enempää voinut edes syödä. Nam, vahva suositus.

Jälkiruokajuomana oli valittavissa Saksalainen Barth Fructus Riesling (mun valinta!), Hiisipanimon Hulluus Mustikka Sour (tehty yhteistyössä K-S -alueella kuvatun korpikaupuleffan kanssa jossa kaveri näyttelee!) sekä Pyynikin Papan Vanillastout. Koska minulla oli pääruoalta vielä olutta jäljellä, kaipasin taasen viiniä ja herranjumala tuo Riesling – en ole tottunut että nämä ovat niin makeita vaikka Rieslingit ovatkin lempparivalkkareita, mutta tämän puolikuivan Rieslingin makeus oli erittäin hämmentävä ja vahvisti vain sorbetin makeutta entisestään. Tätä onneksi löytyy Alkon valikoimista, mutta täytynee Saksadiileriltä kysyä olisiko laukussa tilaa tälle 😉

Ilta oli erittäin onnistunut tämän ruokailun osalta. Minulle jäi positiivinen kuva Jalo Kithcen & Lounge:sta ja aion varmasti vierailla heillä useamminkin. Isot kiitokset meidän kestittämisestä! Ainut vaan, että avopuoliso ei ollut omalla visiitillään listasta vakuuttunut, mutta onneksi lista elää ja sille voi antaa mahdollisuuden myöhemmin uudelleen! Varsinkin jos meikä maksaa. Ilta itsessään päättyi melko ikävästi, sillä tulin kotiin huomatakseni että fillari oli varastettu – seuraaja on kuitenkin jo hankittu joten  no hätä. Ja koska Valvira, ei alkoholista keskustelua kommenttiboksissa 🙂

Oletteko te käyneet uusitetussa Jalossa?