Jeps, eli mun puolen vuoden Isotretinoin Actavis aknelääkekuuri loppui tuossa pari viikkoa sitten. On ollut ihanaa, kun ei ole tarvinnut muistaa ottaa pillereitä samaan aikaan joka ikinen päivä – kyllä puoli vuotta on suhteellisen pitkä aika tälläisellä huonomuistiselle. Aikaisempia postauksia tästä sarjasta voi lukea mm tagien Hanna ja Ihonhoito -alta.

On hyvä ottaa vertailukohdaksi kuvat, joissa iho oli melkein pahimmillaan, eli kuvat kesäkuun alusta. Näistä ollaan tultu jo todella paljon etiäppäin ja olenkin ihooni tällä hetkeellä suhteellisen tyytyväinen. Painakaa nämä mieleen (älkää kuitenkaan liian lujasti…) ja verratkaa alapuolella oleviin kuviin. Ymmärsitte varmaan miksen käynyt julkisilla paikoilla ilman meikkiä. Tekee pahaa katsoa.

Ja iho tällä hetkellä. Finnit ja pahimmat mustapäät ovat kadonneet, enää on arvet jäljellä. Arpia on itse asiassa tullut pintaan enemmän kuin mitä niitä oli elokuussa viime postauksen merkeissä, mutta nyt ei enää niitä finnejä paria satunnaista sattumaa lukuun ottamatta ollut. Ja anteeksi hiukan heikkolaatuiset kuvat, päivänvalo oli jo kerennyt mennä ennenkö kerkesin nämä ottamaan.

Mutta sitten se lääkekuuri itsessään. Pakko myöntää, se oli rankka. Niin keholle kuin mielellekin. Joo, teistä saattaa kuulosta kliseiseltä jos sanon että se oli henkisestikin rankka. Kyllä siinä hermoja ja jaksamista koeteltiin kun iho oli joka päivä erilainen ja suurimman osan ajasta tuntui siltä, että mistään ei tule mitään ja iho ei vaan parane. Niin ja itsetunto oli jossain vaiheessa erittäin maassa. Kirjoitan kuitenkin vielä yhden postauksen aiheesta, vielä viimeinen yhteenveto hyvistä ja huonoista puolista on tekemättä (enkä halua venyttää tätä kilometrin pituiseksi), joten käyn asiaa läpi enemmän siinä postauksessa.

Olen erittäin tyytyväinen että pistin rahani tähän kuuriin – oli se ainakin tähän asti sen arvoinen. Olen kuitenkin kuullut, ettei tämäkään ole aivan 100% varma aknentappaja. Jos näin on, niin sitten alan olemaan jo suhteellisen neuvoton. Toivon kuitenkin, että kyseessä on ainakin suhteellisen pitkäaikainen hoito ja olisin pahimman aknen ylitse jo päässyt.

En tiedä (tai no oikeasti tiedän…), mistä tälläinen yht. äkkinen tatskakuume on tullut, mutta jotenkin koko ajan tekee mieli ottaa joko käteen tai jalkaan jonkinlainen pieni nuoli tai graafinen kuvio. Tai sitten kukkia hartiaan. Näistä saa aina haaveilla, mutta mulla on juurikin se vaikeus että en osaa päättää mitä ja mihin. Tatuoinnit on aina kiehtoneet, mutta nyt sekin innostus on nostanut päätään. I wonder why…

(kuva), (kuva), (kuva), (kuva), (kuva), (kuva)

Joka tapauksessa ajattelin tehdä listauksen tällä hetkellä eniten kiehtovista tatuoinneista. Haluan kuitenkin että tatuoinnillani on joku kunnon ajatus takana, joten siksi en kuitenkaan mitään ole vielä hetkeen ottamassa. Jos sitä itse väsäisi jotakin kaunista joku kaunis päivä ja hommaisi sen ihoonsa kiinni. Maybe. Näistä kuitenkin tällä hetkellä jokainen on sellainen, jonka voisin ottaa. Etenkin tuo puu ja ruusu kolmion sisässä, ne on mun lempparit.

Interested in tattoos? Well I am! I have no idea (or I do have a hunch) where all of this is coming from, but don’t worry, I’m not going to take a tattoo any time soon. I want my tattoo to have a meaning or an idea behind it and not having just a pretty picture on my skin. These are just ideas, but maybe some day 🙂