Kuten tuossa jo aikaisemmin mainitsin, oli tiistaina aika vierailla Jyväskylän Mehiläisessä ihotautilääkärin luona. En muista olenko aikaisemmin koko tarinaa kertonutkaan, aihetta sivusin kyllä 11 faktaa minusta-postauksessa, joten aloitetaanpa ihan alusta.

Jeps, eli kaikki alkoi keväällä 2012 kun lähdin seitsemäksi viikoksi Espanjaan vaihtoon. Ennen tätä ei ollut mitään tietoa sen suuremmasta aknesta, muutama isompi finni silloin tällöin saattoi tulla – sekin pari kertaa muutaman kuukauden sisään. Pientä näppyä ja mustapäivät – eli sitä normaalia teinijuttua – oli ollut jo useamman vuoden. Mutta se ei silloin haitannut, olin vain tyytyväinen ettei mitään suurempaa ollut.

Mutta tosiaan, se Espanja. Menimme Torreviejaan Espanjan sisärannikolle eli alueelle, jonka ilmaston piti olla erittäin hyvä astmaatikoille ja muille hengitysvaikeuksista kärsiville. Kaupungin laitamilla näet on Euroopan suurimmat suolajärvet, Las Salinas,  jotka tekivät ilmastosta erityisen helpon hengitettävän ja omalla tavallaan terveellisen. En osaa sanoa aiheuttiko ilmasto, ruokavalion muutos vai tuotteiden vaihto ison purkauksen, mutta jonkin sen kuitenkin aiheutti. Luultavasti näiden kolmen asian yht’äkkinen muutos.

Ruokavalio muuttui vaaleaan leipään, rasvaiseen juustoon, kreikkalaiseen jogurttiin, hedelmiin, makaronin ja jauhelihan komboon sekä ruokajuomana oli useasti joko puhdasta vettä tai viiniä. Myöskin herkkuja tuli syötyä normaalia enemmän, koska kaikki oli niin halpaa ja erilaista kuin koto-Suomessa. Silti paino putosi koska puhdasta kävelyä tuli tehtyä pelkästään hyötyliikunnan muodossa jo 10-15 km melkein päivittäin. Paremmalla ruokavaliolla olisi tippunut varmasti enemmänkin. Mutta vaikka paino lähti, oli akne muuttunut todella pahaksi.

Espanjasta palattua ihon kunto jatkoi vielä pahempaa alamäkeä kuin siihen asti. Luulot otettiin pois heti aamulla noustessa – tänään ei ollut yhtään parempi päivä. Suurin osa aknesta sijoittui poskien alueelle, joka näkyy nykyäänkin suurina arpina. Tuohon aikaan finnini olivat erittäin suuria ja kipeitä ihonalaisia paukamia. Muu naamakin sai osansa mustapäiden ja finnien muodossa, mutta pahimpana alueena olivat juurikin nuo posket. Kuvia tältä ajalta ennen kesää 2013 ei juurikaan ole, sillä välttelin peilejä ja kameraa hyvinkin aktiivisesti.

Nyt kun asiaa ajattelee taaksepäin, niin nuo pahimmat ajat olisivat hyvinkin voineet olla jonkinasteisen ruusufinnin puhkeamisen aikaa siellä Espanjassa. Tätä en rupea pahemmin spekuloimaan ja pohtimaan että ”mitä jos”, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Keväällä 2013 söin Tetralysal-kuurin, joka on sisäisesti nautittava antibiootti etenkin aknen hoitoon. Tämän kanssa piti olla huolellinen maitotuotteiden samanaikaisesta nauttimisesta, jotka saattoivat heikentää lääkkeen tehoa. Lääkkeen ja maitotuotteiden kanssa piti olla n. 2 tunnin tauko lääkkeen oton jälkeen tai sitä ennen. Hoidon aikana ei ole yhtäkään kuvaa jossa näkyisi selvästi ennen – jälkeen kuvat tai ylipäätään ihon huono kunto, olin nimittäin erittäin tarkkaa siitä, etten päästänyt ilmoille yhtäkään muokkaamatonta kuvaa – meikin kanssa paukamia ei hurjemmin edes näkynyt.

Kuvamateriaalia löytyy kuitenkin viime kesältä, jolloin oli kulunut parisen kuukautta kuurin loppumisesta. Vasemmanpuoleinen on kesäkuulta, jolloin käytin suhteellisen kevyttä meikkiä. Oikeanpuolimmainen on Saaristoreissulta Heinäkuulta.

Kuten molemmista kuvista näkee, arvet jäi. Alkukesästä arvet olivat erittäinkin pahat, mutta siedettävät. Loppukesästä (oikeanpuoleinen kuva) arvet olivat melkein kadonneet ja olivat helposti peitettävissä kevyen meikkikerroksen ansiosta. Tähän hälvenemiseen auttoivat etenkin Ronjan tekemät kasvohoidot, joissa kävin säännöllisesti kuurin loputtua.

Molemmista kuvista huomaa myöskin sen, että pienet tukkeumat ja mustapäät jäivät. Tänä ei minua tuossa vaiheessa enää haitannut, sillä olin sen verran kovan koulun tuossa puolentoista vuoden aikana käynyt että pienet mustapäät ja tukkeumat eivät siinä tuntuneet missään. Itseluottamus oli tuolloin aknen aikaan nollissa, ja vasta tuona kesänä se alkoi pikku hiljaa palautua.

Nyt on kohta kuukausi syöty uutta lääkekuuria, mutta jatkan siitä tuonnempana. Aion seurata tätä prosessia muutenkin sekä täällä blogin puolella, että itseksenikin. On hyvä että saa jonnekin kirjoittaa ajatukset kuurista ja sen haittavaikutuksista, ja toivottavasti löytää hengenheimolaisia. On myöskin hyvä, että jaksoin ja kehtasin pohjustaa asiaa näinkin paljon, jotta voisitte käsittää miksi aloitin uuden kuurin. Ensi kerralla aiheeseen palatessa tilanne ennen kuuria ja mietteitä kuurin ensimmäisistä vaiheista.

Long story short – I’m on a new acne medication and I just wanted to tell my ’acne-story’ to everyone hoping they’d get a better idea on why I decided to eat this a bit stronger medication this time. I’ll translate this to English when I find enthusiasm to do it. I know some of you want to hear it 😉 Next time I’ll be talking about the situation before starting the medication ad there might even be some pics of he current situation – still not promising anything!

Huomenna koittaa se päivä kun on taas kampaaja-aika. Viime kerrasta onkin jo yli hiukan kaksi kuukautta ja kyllä sen huomaa – niska on paksuuntunut jo ärsyttäviin mittoihin, tyvikasvu on aivan törkeä ja malli on hävinnyt. Niin ja onhan sitä mittaakin tullut jo suhteellisen paljon verrattuna viime kampaajakäynnin jälkeen otettuihin kuviin. Muutenkin mun hiushistorian ja tulevat päivitykset aiheesta löytyvät Letti-aihetunnisteen takaa 🙂

Nyt kun kampaaja-aika on ihan nurkan takana, on varmaan hyvä miettiä mitä aikoo seuraavaksi tehdä. Tällä kertaa on kuitenkin hetki, jolloin ei kiinnosta yhtään mennä takaisin enään lyhyeen hiukseen. En tiedä mikä on saanut mielen muuttumaan näin äkisti, mutta tästä lyhyempi malli ei kiinnosta tällä hetkellä ollenkaan. Ja kasvatuksen kannaltahan asia on vain positiivinen, ei tarvitse kärvistellä ja pohtia olisiko lyhyempänä parempi.

Ideana on mennä kohti a-linjaista mallia takaosasta ja antaa ainakin vasemman puolen hiuksista kasvaa tässä mukana – vasen on siis se puoli, jossa mulla oli ennen lyhyt sivu ja joka nyt majailee korvan takana piilossa. Piilokaljun kanssa en ole varma mitä teen, toisaalta sen voisi antaa olla ja toisaalta taas sitä olisi hyvä alkaa kasvattaa pois. Pitää kysyä Sannan mielipidettä ja näkemystä asiaan. Väri on varmaankin se tuttu ja turvallinen tummanruskea, en ajatellut heittääntyä villiksi ja ottaa mitään shokkiväriä hiuksiin.

Katsotaan millaisen hiustupsun kanssa sitä tullaankaan huomenna pois 😉

Guess what – I have a hairdresser appointment tomorrow!