Julkaisen huomenissa postauksen mun vapaapäivästä, mutta ennen sitä halusin tulla pohtimaan hiukan mun tulevan DIY-prokkiksen sävyjä teidän kanssa. Kyseessähän on siis vanha (koivu?)pöytä ja pinnatuolit, jotka pitäisi ehostaa. Näiden päällä on vain kevyen kevyt lakka, joka on ajan saatossa kulunut. Pohjatyötä ei siis tarvitse suuremmin tehdä, pelkkä hionta riittää. Sitten päästäänkin siihen suurimpaan onkkelmaan, eli värien valitsemiseen.

Näytin kaikkia värikarttoja miehekkeelle ja hänen ehdottomat lempparinsa olivat kermansävyinen valkoinen pääväriksi ja tuolit olisivat hiukan mintunvihertävän sävyiset. Tykkään itsekin tuosta kombosta, valkoinen kun oli mulle ehdoton ja vihreä sopisi niin meidän parin taulun, kuin miehekkeen vanhan, tummanvihreän armeija-kontin kaveriksi.

Sitten päästäänkin hankalimpaan tehtävään – värjätäkö tuolit yksiväriseksi vai kahdella eri sävyllä? Itseäni kiehtoisi tehdä tuoleista muuten valkoiset, mutta maalata istuinosa mintunvihreäksi. Mies taas haluisi joko kokonaan vihreät tuolit, tai maalata selkäosan pinnat mintunvihreäksi. Myöskin instuinosan ja selkäosan yläpään mintuvihreäksi maalaaminen kiehtoo. Niin tai värjätä tuolit muuten mintunvihreäksi mutta jättää istuinosa valkoiseksi!

Valintoja, valintoja…

Viimeinkin! Eihän sitä olekaan kuin melkein vuoden verran odotettu… En olisi vieläkään millään tätä halunnut tehdä, sillä keittiönpöytä tuoleineen on edelleenkin porukoiden peruja, joten varsinkaan nuo tuolit ei tällä hetkellä istu sisustukseen ollenkaan. Mutta anyways, täällä asun minä (+ tätä nykyä mieheke). Toisin sanoen tervetuloa meille!

Asunnossahan on vaan tosissaan se 37 neliötä, mutta se on käytetty erittäin hyvin. Tässä meillä on eteinen, josta vasemmalla olevasta ovesta pääsee itse asuntoon sisälle. Tai no pääsee tuolta edessäpäin näkyvästä ovestakin, mutta sen takana mulla on työnurkkaus joten se ei ole koskaan auki ja siitä ei ole kulkua. Ja seksikkäästi pyykkiteline ja käsimatkatavaralaukku siellä perällä.

Tuossa oikealla on eteisen ainut naulakko ja sen takaa löytyy oikealta vaatekaapit. Taaimmaisessa on vaatteita, tässä lähempänä olevassa on kirjoja jne. Nyt kun ajattelen en nää järkeä miksi ne on näin päin… Mieluummin olis laittanut kirjat taakse ja vaatteet eteen kun niitä kuitenkin käytetään enemmän 😀

Näkymä tullessa itse asuntoon. Niin ja tuo yläpuolella oleva ovi on se mistä juuri tultiin sisälle. Tämä tosissaan on sen yhden huoneen kokoinen asunto, joka vielä tässä vaiheessa riittää ihan hyvin. Toki huono puoli on se että toinen ei voi valvoa jos toisella on aikainen herätys, sillä omaa rauhaa täällä ei juurikaan ole varsinkaan kun herra Äänekäs ei osaa lähteä tai olla hiljaa yksinään. Kuten varmaan huomaa niin keittiön tuolit ei oikein mätsää tähän asuntoon, syystä että ne on vieläkin porukoilta lainasa ja kunnollisia omia tuoleja ei ole kävellyt vastaan. Ehkä vielä joskus… Niin ja lipastonhan te olettekin jo nähneet.

Heti sisälle astuttua käännyttäessä vasemmalle on vessa joka on kooltaan noin yhden neliömetrin. No ei oikeasti, mutta siltä se tuntuu. Minä pystyn tämän kanssa vielä elämään, mutta tuolla harteikkaammalla osapuolella on ongelmia mahtua esim. pesemään käsiä tähän pikkuvessaan. Tässähän ei ennen remonttia ollut suihkua ollenkaan (talo itse on rakennettu vuonna 1925) joten se lisättiin nyt remontin yhteydessä joka teki vessasta niin ahtaan.

Vasemmalla on ’makuuhuone’. Sänky on ihan perintenen parisänky Sotkasta, täytyy sanoa ettei kovinkaan tukeva. Samassa kuvassa näkyvä ovi pitää sisällään mun hengarivaatteet, villapaidat sekä oloasuhousut. Kaappi itsessään on noin metrin syvä ja jatkuu tuonne oikealle aika pitkän matkaa vielä. Siellä säilötään siivousvälineet. Laukut roikkuu nätisti hengarivaatteiden vieressä.

Sänkyä vastapäätä on työnurkkaus, jonka kesällä jo esittelinkin. Toki se on hiukan päivittynyt (ja viereen on tullut vaaka!), mutta muuta uutta ei tässä ole.

Sängyltä ikkunalle katsottaessa näkyy moneen kertaa esitelty tv-taso, iso ikkuna leveän ikkunalaudan kanssa (parhautta!) ja maailman kaunein sohva. Mieheke ei osaa arvostaa tätä kun se ei ole mallia ’löhöän ja lahoan tähän kiinni’, mutta mulle se on erittäin mieleinen.

Ja viimeisenä näkymä sängyltä keittiöön päin. Ylipäätään tää kämppä on todella avara korkeutensa ja vaaleiden pintojensa takia. Silti tässä on sitä jotakin, joka tekee tästä mulle kodin. Onhan tää pieni, mutta tähän hetkeen ihan sopiva 🙂 Ensi kerralla voitaisiin mennä yksityiskohtiin, tässä kämpässä niitä riittää! Muut sisustusjutut löytyy Kotijuttuja -tagin alta!