Opiskelumotivaation ylläpito on kyllä välillä yksi piikki lihassa, mutta samaan aikaan ihan elintärkeää. Tässä lähes kolmen ja puolen vuoden ammattikorkeakokemuksella sekä ylipäätään ihan todella monen vuoden opiskelukokemuksella kaikkialta muualta voin sanoa, että nää keinot on auttaneet mua jaksamaan etiäpäin. Ja oon huomannut, että näistä osa pätee myös työntekoon etenkin friikkuna tai kotoa käsin tietyin variaatioin.

1. Muistuta itseäsi siitä, miksi lähdit opiskelemaan

Markkinoinnin ala on sellainen, jossa voisi pärjätä ilman korkeakoulupapereita ja tehdä silti menestyksekkään uran – taidot ja refet puhuu enemmän puolestaan. Siltikin, mun ensimmäinen oman alan työpaikka oli niin epäkannustava, pompotteleva ja vaivaannuttava ilmapiiriltään ja mun annettiin ymmärtää, etten ole mitään a) nuorena naisena ja b) ilman korkeakoulupapereita.

Aina kun meinaakin opiskelumotivaatio laskea kuin lehmän häntä muistutan itteäni siitä, millainen maailma voi tuolla jossain odotella, miten kovaa on kilpailu tällä alalla ja miksi itselleni on tärkeää saada korkeakoulupaperit vaikka tiedänkin olevani erinomainen työssäni jo nyt (ja olin hyvä jo ennen kouluun menoa).

2. Hanki opiskelutoveri, jonka kanssa puurtaa

Kun on joku, jonka kanssa jakaa tuska ja jolta saada kannustusta, on opiskelumotivaation ylläpito paljon helpompaa. Teidän ei välttämättä tarvitse edes tehdä samoja hommia, olla samassa ryhmässä tai puhua toisillenne töitä tehdessä. Usein riittää kun vieressä on tuttu joka tekee yhtä intensiivisesti töitä kuin sinä itse, on joku jolta kysyä tarpeen vaatiessa ja jonka kanssa purkaa turhautumista.

3. Tee kalenteriin ajanvaraus opiskelulle

Kuten muutkin aikataulutukset, pistä opiskeluajat kalenteriin ja älä luista niistä. Kun itse urheilin enemmän ja aikataulu oli silloinkin tiukka (ja ilman kalenteriin pistettyä merkintää olisin varmasti luistanut urheilusta), pistin kaikki ryhmäliikunnat ja vapaaehtoisetkin liikkumiset kalenteriin jotta en luistanut niistä.

Kalenteri on mun raamattu ja mikä sinne on laitettu, pysyy eikä liiku mitenkään heppoisin perustein. Toki välillä on ihan vaan pakko jos oma olotila ei anna periksi tai meinaa tulla tuplabuukkauksia, mutta tajuatte varmasti mitä ajan takaa.

4. Muodosta inspiroiva opiskeluympäristö

Tämä pätee niin kotiin kuin julkisiin tiloihinkin. Joku työskentelee paremmin kuulokkeet korvilla kahvilassa tai kirjastossa, joku yksinäisyydessä kotona. Ota viereen kupponen suosikkijuomaa (mulle kuppi kahvia, kiitos), asettaudu mukavasti tietokoneen ääreen ja anna mennä naputellen.

Ja parasta on jos saa olla sellaisissa vaatteissa jotka ei hierrä tai kierrä (farkut vaihtuu villahousuun ja kauluspaita neuleeseen). Mikään ei oo tärkeämpää kuin viihtyä siellä, missä hommia tekeekään. 

5. Aseta pieniä välitavoitteita matkan varrelle

Suorititko tentin onnistuneesti tai palautit esseen ajoissa saaden niistä omia tavotteitasi vastaavat numerot? Hyvä, nyt oot ansainnut lepopäivän ja mieleisen palkinnon. Uskon vahvasti siihen että pienien välietappien kanssa motivaatio pysyy yllä ja ei tule ”loputon suo” -oloa kaikkien tehtävien kanssa.

Nämä on helppo toteuttaa esim. kalenterin avulla (varaa aikaa tietyn jutun teolle) tai to-do -listojen muodossa (listaa esimerkiksi kurssin kaikki tehtävät steppeinä ja merkkaa ne tehdyksi kun olet ne suorittanut). Pysyt itse kärryillä tekemisen määrän kanssa ja ei tule ylimääräistä stressiä siitä milloin mikäkin pitää suorittaa.

*****

Mulla on vielä oppari jäljellä näitä opintoja ja ah miten se välillä tuottaakin päänvaivaa. Onneksi aihe on sen verran mielenkiintoinen että motivaatiota on, mutta aikaa vain pitäisi olla enemmän jotta saisin sitä opparitoverin kanssa eteenpäin nopeammin kuin mitä nyt on saatu. Tavoite on valmistua ensi keväänä, joten kyllä tässä onneksi kerkeää!

Miten sä ylläpidät opiskelu- tai työntekomotivaatiota?

Opiskelijavaihto on ollut nyt noin puolen välin kieppeillä ja olen tässä koti-ikävän pikku hiljaa hälventyessä sekä opiskeluiden edetessä miettinyt ylipäätään syitä siihen miksi halusin opiskelijavaihtoon. Yllätin jopa itseni näiden ajatusten kanssa, hehe.

Alkuun on kerrottava, että opiskelen JAMKissa Jyväskylässä markkinointia sekä brändinhallintaa Liiketalouden linjalla. Musta tulisi valmistua siis Tradenomi jo toivotavasti jouluksi 2019 mikäli kaikki (kuten kevään harjoittelu) saadaan kursittua kasaan. Opiskelen tällä hetkellä kolmatta vuotta Suomessa, mutta täällä Englannista olen toisen vuosikurssin oppilaiden kanssa. Jos hakuprosessi sekä asuntolapaikkojen jutut kiinnostaa, kannattaa lukea tämä ”Syksy 2018 opiskelijavaihdossa Briteissä” -postaus.

Tämä syksy 2018 tulee vietettyä Englannissa, Nottinghamissa. Lähdin vaihtoon n. kuukautta myöhemmin kuin moni muu, eli saavuin tänne 22.9. ja kouluni alkoi vasta 24.9. Welcome weekillä (tervetuloviikko jolloin ei varsinaista opiskelua ole). Syksyn viimeinen koulupäivä on 14.12. mutta lennän Suomeen jo paria päivää aiemmin. Lukuvuosi jatkuu vielä yhden kurssin voimin Tammikuussa päättyen yhteen tenttiin kuun viimeisellä viikolla. Tämä minua vähän jännittää, sillä lukuvuosi Suomessa alkaa 7.1. ja minun pitäisi olla yhdellä kurssilla läsnä voidakseni siihen osallistua…

1. Se on kokemus josta oppii todella paljon. En voi tätä painottaa tarpeeksi. Täällä oppii lisää itsestä ja omasta tavasta tehdä asioita (niin hyvässä kuin pahassa) sekä muista kulttuureista ja maailmankuva avartuu ihan todella. Ja voin sanoa tämän ihan vain Englannissa olleena. Ajattelenkin usein että mitä miettisi jos olisi tullut lähdettyä esimerkiksi Hong Kongiin, Mexicoon tai jonnekin yhtä isosti eroavaan paikkaan. Olen löytänyt mm. yhden todella hyvän ystävän, chileläisen, tältä reissulta ja en voisi olla hänestä kiitollisempi.

2. Opiskelijavaihto näyttää hyvältä CV:ssä. Se nyt vaan on kova fakta, että moni työnantaja arvostaa vaihdossa käymistä. Minulla on jo tästä kokemusta sillä ammattikouluaikoina tein osan työharjoitteluani ulkomailla Espanjassa, joka auttoi saamaan loppuajalle työharjoittelua työpaikan Jyväskylästä kansainvälisestä firmasta. Olen myös kuullut monen nykyään työelämässä olevan ja mm. työharjoittelupaikan haastattelussa sanovan että ainut asia mitä opiskeluajoilta katuvat on se, ettei lähtenyt vaihtoon. Silloin kun siihen annetaan mahdollisuus niin siihen on tartuttava jos asia yhtään kutkuttaa mielessä.

3. Kaipasin maisemanvaihdosta. Puutuminen Jyväkylän maisemaan (etenkin keväällä tapahtuneen eron jälkeen) oli niin vahva että oli aivan ihanaa päästä hetkeksi pois (jopa Tampereelle tai Helsinkiin muutto olisi riittänyt) ja irtautua siitä Suomi-arjesta. Nyt Suomea (ei niin välttämättä Jyväskylää vielä) osaa arvostaa taas uudella asenteella, vaikka ei Englannissa sinänsä ole paljoakaan vikaa – tavat ja kulttuuri tehdä asioita on vain erit.

4. Olen iäisyyden ihaillut  brittien kulttuuria ja haaveillut Englannissa asumisesta. Pikkuisesta asti on kiehtonut monarkia, UK:n historia sekä tullut suurkulutettua brittiliäisiä televisio-ohjelmia sekä elokuvia. Valikoima on täällä niin paljon laajempi, ihmiset ovat välillä jopa hämmentävän ystävällisiä ihan tuntemattomillekin ja tottakai brittiaksentti hurmaa ihan jatkuvasti uudelleen ja uudelleen. Toki nyt jos saisin valita olisin mennyt joko host-perheeseen tai vuokrannut huoneen asunnosta asuntolan sijaan, jolloin kokemus olisi ollut vielä autenttisempi. Kiinnostaisiko teitä muuten postaus hyvistä ja huonoista asioista briteissä?

5. Halusin päästä kokemaan opiskelun erilaisessa ympäristössä ja ”vieraalla” kielellä. Sanon vieraalla kielellä sillä vaikka osa kursseista meillä onkin englanniksi ja materiaalit monella suomenkielisellä kurssilla on englanniksi, on jatkuvassa englanninkielisessä ympäristössä ja etenkin brittislangin ympäröimänä välillä haasteita elää ja olla (tämä ihmiseltä joka sai kielitestissä arvosanan C1 eli toisiksi paras C2 ollessa natiivipuhujan taso). Akateeminen englanti eroaa kuitenkin siitä mitä britti- tai jenkkisarjoissa tai puhekielessä kuulee ja se on tuottanut välillä haasteita. Olen lisäksi seminaariryhmissäni ainut vaihtari, joka aiheuttaa välillä minulle sellaisia ”kehtaako tätä kysyä” -hetkiä mutta olen ajatellut asian niin, että mulla jos kellä on siihen oikeus kun en ole natiivipuhuja ja haluan kuitenkin oppia lisää.

Throwbackina julkaisemattomat kuvat kesältä, kuvaajana ihana Juulia Sallinen.

Semmottista! Ja tiiättekö muuten miten harmittaa etten ottanut noita housuja tänne Englantiin mukaan?! Olisi olleet ihan täydelliset kelit niitä käyttää… Onneksi niitä pääsee Suomessa sitten taas työpaikalla käyttämään. Onko teillä muuten jotakin mistä haluatte opiskeluiden puitteissa kuulla lisää, kerron toki mielelläni ja vastaan teidän kysymyksiin opiskelusta ulkomailla ihan todella mielelläni!

Onko teillä ollut harkinnassa opiskelijavaihto vai oletteko jo olleet?