Heinäkuu tuntui hujahtavan ihan hetkessä ohitse ja jotenkin on sellainen fiilis, etten ole ollenkaan valmis tähän elokuuhun ja tulevaan syksyyn. Mulla oli Heinäkuussa todella vähän varsinaisia töitä, mutta loppukuusta tehtailin verkkosivuja ja aloitin tekemään ja tutustumaan erään verkkokaupan toimintaan, jonka aspan sekä somen otin nyt elokuun alussa hoitaakseni. Kerron näistä myöhemmin lisää.

Heinäkuussa lomailin, kävin Suomipop -festareilla, illallistin muiden bloggaajien kanssa uudistuneessa Jalo Kitchen & Loungessa ja nautin kesästä ehkä hiukan liisää sisätiloissa. Eipä kyllä kelejäkään ollut liiaksi ulkona oleiluun, mutta jotenkin harmittaa että mitään erikoisempaa reissua Tallinnan ja Helsingin lisäksi ei tänä kesänä tullut tehtyä.

Ollaan Jullin kanssa molemmat sitä mieltä, että kaivattaisiin pientä irtiottoa arjesta vielä tässä ennenkö mulla alkaa koulu ja hänellä jatkuu työt hiukan uusien tuulien parissa, mutta meillä ei oikeen sille ole nyt mahdollisuutta saatika varoja lähteä mihinkään minireissulle. Heinäkuussa vietin lisäksi todella monta meikitöntä päivää sillä en ollut lähdössä minnekään muuta kuin ruokakauppaan tai pikaisesti postiin, enkä kokenut tarvetta meikata – tällöin kiinnostus meikkaamiseen laski muutenkin huomattavasti ja arjessa kiinniolo kyllä piristää sitä kummasti.

Kai se mitä yritän sanoa on, että olen iloinen että Heinäkuu ja sen tyhjyys on ohi mutta samalla kaipaisin vielä pientä nollaushetkeä poissa töiden ja koulujuttujen osalta. Ainakin osaan sitten ottaa irti kaiken mahdollisen tulevasta Lontoon reissusta uuden vuoden aikoihin!

Millainen Heinäkuu teillä oli?

Hitsi mitkä festarit! Viime viikolla oli vuoro Suomipop Festivaali 2017 -juttujen, joista kokosinkin nyt kymmenen päällimmäistä ajatusta kuvitusten kera. Akkreditoiduin kyseisille festareille ja sain kolmen päivän rannekkeen, jolla pääsin normaalin festarikansan tapaan jorailemaan ja pitämään hauskaa puhelimellani kuvaillen.

1. Jalat on POIKKI. Olin jokaisena päivän lähes koko festariajan sekä paikalla, että jaloillani ja tälläiselle istumatyötä tekevälle se on todella paljon. Kenkinä oli vaihtelevasti Converset sekä jo useissa kuvissa näkyneet Loafer -tyyliset ihanuudet, joten kenkien laadusta ei jalkapohjat ja jalat kipeytyneet – seisominen sekä jorailu teki todellakin tehtävänsä.

2. Tulin, näin ja koin kaiken jota lähdin näiltä festareilta hakemaan. Tajusin, että näinkin lyhyt voi mennä ihan lavan eteen katsomaan ja kuuntelemaan kun etsii sopivan kohdan ja valtaa oman tilansa. Paras oivallus tänä vuonna. Tuo oivallus tulee pelastamaan niin monet keikat ja festarit ettei nimeksikään niskajumeineen kaikkineen.

3. Väkeä oli ihan järkyttävän paljon. Olen ennenkin käynyt Suomipop -festareilla ja en koskaan ole nähnyt Lutakonaukiolla näin paljon porukkaa kuin tänä vuonna. Torstaina meno oli vielä ihan ok ja väkeä ei ollut ihan pipoksi asti, mutta perjantai ja lauantai oli ihan tupaten täynnä! Popin virallisten kanavien mukaan 31 000 ihmistä valloitti tuon aukion ja sen kyllä huomasi, mutta pääosin positiivisella tavalla.

4. Väsynyt ja pääosin onnellinen on ollut viikonlopun kantava teema. Vaikka lauantai loppuikin festarien osalta lyhyeen lähdettyäni kesken Dingon händläämään rikkoutunutta pyörätilannetta ja joutumaan vaivaamaan erittäin avuliasta pariskuntaa Kadettin virransaannin kanssa, olivat festarit onnistuneet. Toisin sanoen Robin ja Profeetat jäi näkemättä josta enemmän haittasi Robin, sillä en kyseistä nuorta miestä ole koskaan nähnyt esiintymässä.

5. Bajamajat olivat yllättävän siistejä, samoin koko muu alue. Toki tölkki- ja pulloroskaa tulee suhteellisen paljon, mutta oksennuksia tai muita eritteitä ei niille kuulumattomilla alueilla nähty. Myöskin roskien keruu pelasi hyvin ja roskiksia, sekä bajamajoja, oli tarpeeksi. Tästä alueesta tykkään siksi, että alue on pääosin asfalttia joten kengätkin pysyvät suhteellisen siistinä (ellei joku teinityttö hypi varpaille…)

6. Artistikattaus oli ihan jotain omaa luokkaansa; jokaiselle päivälle löytyi useampi artisi, joita mielelläni katsoi ja kuunteli. Vaikka jokaisena päivänä osan skippasinkin, ei tullut sellainen ”pakko katsoa ja harmittaa kun jäi välistä” -morkkis, vaan sain niin kaivatun lepotauon kuin juttutuokion kaverinkin kanssa sujautettua noihin väleihin. Sellaisetkin artistit kuin Jenni Vartiainen ja Lauri Tähkä olivat ihan jees, kun taas Dingo ja Popeda olivat vähän pettymyksiä vaikka molempien esityksien ympärille oli kerrytetty lihaa ja perunaa ja biisit olivat hyviä ikivihreitä – fiilis vain oli hukuksissa. Ainut jonka missaaminen oikeasti harmittaa on Suvi Teräsniska.

7. Lemppariesiintyjien TOP 5 menee näin; Eppu Normaali (aina best), Juha Tapio, Teflon Brothers, Antti Tuisku ja Arttu Wiskari (vaikka olikin flunssassa). Itselleni yllättäjänä oli kyllä Teflon Brothers joilta luulin tietäväni vain biisin tai kaksi, mutta joka nousikin ihan mitalisijoille esiintyjälistassa heti kahden ikilempparin perään – heidän esiintymisensä oli mukaansatempaavan vaivatonta ja huomasin etten heidänkään keikalla ollut ainut, joka osaa melkein kaikkien biisien sanat.

8. Mukavampaa olisi ollut, jos olisi ollut seuraa festareilla. Tiedän tuttuja olleen samoilla hoodeilla reilustikin, mutten tuntenut että kehtaisin mennä joko pariskuntien, tai jo valmiiden kaveriporukoiden mukaan sekoittamaan pakkaa. Vaikka viihdyn paljon yksin ja nytkään itsekseen meno ja jorailu ei ollut ongelma, on näidenkin juttujen jakaminen toisen kanssa aina vaan niin paljon parempaa.

9. Otan toisen kohdan ylistääkseni Eppu Normaalia sekä Juha Tapiota. Molemmat jos mitkä on mun ehdottomia suosikkeja, joista eput silti kyllä vie voiton – niiden biisien parissa on kasvettu, sillä muistan lapsuudesta 80-luvun rockin, Eput sekä Popedan kaikista kirkkaimmin. Eput ovat biiseineen jotenkin päässeet juurtumaan syvälle ytimeen ja olin ihan haltioissani kun nyt pääsin toiseen riviin näitä katsomaan ja aiemmin keväällä synttäreiden aikaan käytiin Jullin kanssa katsomassa Kosketuksissa -konserttisalikeikkaa Paviljongilla – nyt Suomipop Festivaali 2017 -keikka oli kuitenkin ihan jotain muuta. Juha Tapio sen sijaan säilyttää toisen sijan lemppariartisin virassa meikä sydämmessä vuodesta toiseen biiseillään sekä live-esiintymisellään. #kyynel kun Ohikiitävää soi.

10. Onnekseni huomasin, että jokainen sai olla sitä mitä oli. En törmännyt kertaakaan syyttäviin, arvosteleviin tai koppaviin katseisiin vaan meininki oli rentoa, tuntemattomienkin kanssa pystyi naureskelemaan samoille jutuille ja vaikka viina muilla virtasikin, mukaan vahtui vain pari erittäin ärsyttävää tapausta joiden takia ei kannattanut kyllä malttiaan edes menettää.  All and all, Suomipop Festivaali 2017 kohteli minua hyvin ja oli kiva kokemus!

Millä festareilla te olette käyneet / tulette käymään tänä kesänä?