Hae
Hannamaria

Oma moka raivostuttaa aina eniten

Ja varsinkin sellainen moka, jolle ei itse enää jälkikäteen voi mitään. En tiedä samaistuuko muut, mutta itseäni ei edes muiden mokat välillä ärsytä niin paljon kuin omat. Vaikka jokaiselle sattuu virheitä, ruoskii sitä itseään aina hiukan enemmän kuin mitä muille välillä kehtaa edes myöntää.

Hanna Voutilainen Hanna Voutilainen

Viimeisin tälläinen vakavamman puoleinen keissi sattui parisen viikkoa sitten. Olin juuri 2.9. palannut Hygge-messuja varten Sauna From Finland -järjestämästä tapahtumasta, jossa bloggaajia kutsuttiin tänne Jyväskylään kaksipäiväiselle pr-reissulle tutustumaan Harvian tehtaaseen, Teeleidiin, Hotelli Versoon, Varjolan tilaan kaikkine antimineen, Alvar Aalto -museoon, Jyväskylään ylipäätään turistin näkökulmasta sekä Toivolan Vanhaan pihaan.

Kyseisestä kaksipäiväisestä reissusta olin kuvannut järkyttävän määrän videomateriaalia, sekä materiaalia useampaan postaukseen (mm. Hotelli Verson esittelyyn, Varjolan tilasta kertomiseen sekä ylipäätään koko reissun ja Hygge -messujen promoamiseen). Myös edes yhtä postausta odotettiin reissuun osallistumiselta, vaikkei tarkemmasta erikseen sovittu.

Nämä kaikki materiaalit kuitenkin hävisi oman mokan vuoksi bittiavaruuteen.

Onnistuin siis loistokkaasti poistamaan tietokoneeltani lopullisesti (en edes roskakorin kautta) koko OneDrive -kansioni sekä valokuvakansioni sisällön. Koska kone on suht uusi, oli suurin osa kovalevyllä tallessa joten hukkaan meni Hygge-viikonlopun sekä parin kosmetiikkapostauksen (mm. kasvonaamio & Face Chart -haasteen) kuvat, jotka voi toki uudelleen vielä ottaa.

Hygge-viikonlopun materiaalia sen sijaan ei saa takaisin eikä edes 180€ arvoinen tiedostojen palautus koneelle näitä palauttanut. Voitte arvata tuon kismityksen joka aiheesta syntyy – tuollainen summa opiskelijan taskusta lähes turhaan sillä edes niitä tärkeimpiä, saatika muutamia muita tiedostoja, ei saatu palautettua.

Hanna Voutilainen Hanna Voutilainen

Kyseessä oli siis ihan täysin oma moka jolta olisiin voitu välttyä, jos olisin harkinnut kahdesti. Tämä on vain yksi esimerkki tämän aiheen tiimoilta, sillä kyllä näitä sattuu. Pienimmistä mokista olen oppinut jo päästämään irti, mutta tämä oli jo sen luokan häppeninki että kismittää ihan huolella (varsinkin kun olen aina se, joka ottaa varmuuskopiot kaikesta ja samat kamat voi olla tallessa useammassakin paikassa – just in case).

Muutamia vielä listatakseni on mm. tullut ajettua pikkaisen liian lujaa mutkaan talvella ja heitettyä auto kerran kaiteeseen, sekä kerran tiellä ympäri (tuosta tosin pääsin jatkamaan vielä turvallisesti matkaa), kohellettua selkä tuusan nuuskaksi lentopallon parissa aiheuttaen välilevynpullistuman alun (postaus aiheesta tässä), suututtua parisuhteiden aikana ihan vaan ruokanälissään sekä menkkakivuissaan liiaksi ja niin monia muita useammalle meistä tuttuja tai vähemmän tuttuja juttuja, että oikeen kismittää.

Pointti jota tässä yritän hakea on varmaankin se, että vaikka me kaikki mokaillaan eri tavoin pitkin poikin, tietty ihmistyyppi rankaisee siitä eniten itseään ja minä kuulun näihin. Tiettyyn pisteeseen asti sekin on ihan OK, mutta turhaan siihen harmitukseen ja ruoskimiseen ei kannata jäädä kiinni vaan käsitellä asia sekä suunnata eteenpäin. Suurin osa asioista kuitenkin on sellaisia, jotka on vielä fiksattavissa jollain tapaa.

Millaisia isommanpuoleisia mokia teille on käynyt lähiaikoina?

19 kommenttia

  1. Linda kirjoitti:

    Oi ei 🙁 Voin vain kuvitella miten paljon toi on harmittanut ja suututtanut. Varsinkin, kun oot vielä käytännössä turhaan maksanut tollasen summan eikä sekään auttanut mitään. Mä oon myös sellanen, että ruoskin itseäni helposti vähän liiankin paljon kaikista vastoinkäymisistä. Nuorempana olin siinä vielä pahempi, mutta onneksi nykyään osaan olla jo vähän armollisempi itselleni. Kyllä ne omat mokat silti kaihertaa paljon enemmän kuin muiden tekemät.

    • hannamaria kirjoitti:

      Nimenomaan, se turhaan maksaminen ja melkeen viikon koneen huollossa oli enemmän ne asiat jotka sai raivostumaan ihan kunnolla.

  2. JonnaH. kirjoitti:

    Voi ei! 🙁 Mulle ei ole mitään näin dramaattista tapahtunut, mut kerran poistelen hyvän määrän blogin kommentteja, kun olin muka julkaisemassa niitä. Onneksi niistä oli s-postissa vielä niin pystyin kopsaamaan ne blogiin, mutta noloa kuitenkin. Mutta ei siis mitään verrattuna tuohon sun tapahtumaan. 🙁

    • hannamaria kirjoitti:

      On tuossakin kuitenkin todella paljon kismityksen aihetta – onneksi löytyi kuitenkin s-postista nuo kommentit!

  3. Jusu kirjoitti:

    Voi harmin paikka! Meinasinkin kommentoida sulle noista tiedostojenpalautusohjelmien mahdollisuudesta, mutta olitkin jo kokeillut :/

    Mulla sattui vastaavanlaista keväällä Kreetalla. Otin paljon hyvää kuvamatskua mahdollisia postauksia varten. Huomasinpa sitten myöhemmin, että koko muistikortti oli rikki, eikä ollut mitään mahiksia pelastaa kuvia. Ärsytti niin uskomattoman paljon 🙁

    • hannamaria kirjoitti:

      Joo, kokeilin ja erittäin huonoin tuloksin 🙁 Tää on kyllä erittäin raivostuttavaa kun näkee vaivaa ja työ vaan häviää!

  4. Minnea/Minnean muruja kirjoitti:

    Voi ei, uskon että harmittaa! Jäikö sulla edes mitään kameraan tai puhelimeen? Minä olen myös sellainen varmuuskopioija, että kuvat löytyy yleensä niin muistikortilta, koneesta kuin kovalevyltäkin. Silti kaikille tapahtuu mokia! Ja itseään tosiaan ruoskii aina eniten :/

    • hannamaria kirjoitti:

      Ei jäänyt puhelimeen tai kameraan mitää – OneDriveä en synkkaile luurin kanssa ja puhelimessa on vaan muutamat videopätkät joita kuvasin lopussa mutta niitä ei yksinään oikeen voi julkaista.

  5. Teresa S kirjoitti:

    Hei on olemassa netissä niitä recovery-ilmaisohjelmia joilla voi palauttaa muistikortin sisällön aikakin osittain jos ei ole ennättänyt päälle kuvata uusia korttia täyteen.. Palautin kerran pomon kadonneet Intian lomakuvat.

    http://belleepoquewedding.blogspot.fi

    • hannamaria kirjoitti:

      Tähänkin törmäsin, mutta samalle kortille olin kuvannut jo heti seuraavana päivänä materiaalia lähes täyden kortin joten en usko sen onnistuvan. Hyvä vinkki muille kuitenkin!

  6. Emmi kirjoitti:

    Voi ei, nää on aina ikäviä hetkiä :/ Mutta piristykseksi täytyy sanoa, että miten ihanan raikkaita ja piristäviä kuvia, toi keltanen paita valtaa mun mielen <3

    • hannamaria kirjoitti:

      Niinpä :/ Ja kiitos! Näistäkin hukkui kyseisen prosessin aikana puolet, oli mm. kokovartalokuvaa vielä olemassa mutta kappas vaan nekin on bittiavaruudessa!

  7. marja liljeström kirjoitti:

    Sattuipa jännästi. Kirjoitin juuri postauksen tähän ketjuun reilun viikon sisällä tapahtuneista noloista tilanteista. Tuo sinun moka on todella valitettava! Mun mokailuista ei koitunut muuta kuin häpeää. Sinun tapauksessa asia on surtava ja harmiteltava!

  8. Elina // Vauhtihirmun elämää kirjoitti:

    Voi ei, voin uskoa kuinka suuresti tuollainen on harmittanut! 🙁 🙁

  9. Juulia S. kirjoitti:

    Voi apua, kylläpä sattui ikävästi. :/ Mulla kävi edellisen puhelimen kanssa niin, etten tajunnut tehdä mitään varmuuskopioita, ja yhtenä aamuna puhelin olikin sitten vain sammunut eikä enää lähtenyt päälle. Kyllä harmitti kun puhelimessa oli paljon kaikenlaista kuvamateriaalia, jota ei ollut tullut siirrettyä muualle talteen. Monesti tekniikkaan tulee luotettua aivan liikaa – pitäisi muistaa olla tarkempi ainakin kaikkien tärkeiden tiedostojen kanssa!

    • hannamaria kirjoitti:

      AI että tuo on kanssa paha! Puhelin mulla synkkaa automaattisesti Googlen ja androidin pilviin joten ne pelastaa aika usein.

  10. Hanna-Mari kirjoitti:

    Ää, noi on ärsyttäviä! Tosi harmillista :/ Itelläkin katos joskus läjä vanhoja valokuvia koneelta jonnekin ja en onnistunut palauttamaan niitä mitenkään. Kyllä suututti. En ole oppinut virheestä vieläkään, sillä varmuuskopioiden otto on minulla edelleen ongelma… pitäis skarpata! Lähiaikoina mulla on unohtunut hoitaa ajoissa erilaisia asioita, kuten kouluun ilmoittautumisen, ja maksoin siitä sitten uudelleenkirjautumismaksun. Ja näitä unohduksia piisaa…

    http://lifewithhannamari.blogspot.fi/

    • hannamaria kirjoitti:

      Kannattaa ehdottomasti skarpata varmuuskopioiden kanssa. JA noitakin sattuu ihan kaikille, nimimerkillä viime keväänä 10€ koulun kirjastoon maksuja koska en löytänyt yhtä kirjaa… HUPS.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *