Maanantaisin julkaistava Meikkivoidemaanantai -postaus käsittelee tuotearvostelun itselleni uudesta meikkivoiteesta, BB- tai CC-voiteesta. Jokaisen meikkivoiteen kuvaan postaukseen levitettynä kostealla meikkisienellä sekä ilman minkäänlaista pohjustajaa. Postauksen ulkopuolisissa testeissä käytän mm. siveltimiä levitykseen, samoin kuin erilaisia pohjustajia. 

Dermacol Make-Up Cover -meikkivoide on ollut pidempään jo monien vaikuttajien huulilla ainakin ameriikassa. Yhteen aikaan se oli suurempikin hitti ja videoita pyöri ties missä, mutta into on nykyään hiukan laantunut. Tilasin itselleni nyt kaksi sävyä suoraan heidän omilta sivuiltaan jotta pääsen itsekin kiinni tähän niinkutsuttuun supermeikkivoiteeseen. Löydät täältä aiemmat Meikkivoidemaanantai -postaukset.

Brändi

Dermacol brändinä on alunperin Slovakiasta (jossain vaiheessa myös osana Tšekkoslovakiaa) ja nykypäivänä merkin omistaa tšekkiläinen perheyritys. 70-luvulla tuotevalikoima laajentui ihonhoidon puolelle ja nykyään heiltä löytyy mm. huulituotteita, luomivärejä, kynsilakkoja yms. ”Kevyen” maailmanvalloituksen jälkeen heillä on mm. brändin nimeä kantava oma liike Prahassa ja ilmeisesti myös Tukholmassa.

Brändi on yli 50 vuotta vanha ja sillä oli juhlavuosi vuonna 2016 jolloin se myös laajentui USA:n markkinoille (ja josta suurempi hype todennäköisesti alkoi). Suomeen asti ei brändiä virallisesti maahantuoda, mutta onneksi meillä on keinomme tännekin sitä saada! Hintaa per kappale oli brittisivustolta tilattuna

Pakkaus

Jos näkisin pahvipakkauksen kaupassa muiden tuotteiden ohessa, en välttämättä sitä kohden suuntaisi. Pahvipakkaus ei ehkä ole se modernein, mutta itseäni se ei haittaa. Ainakin kyseessä on kompakti paketti, jota ei voi nykyään hirveän monesta tuotteesta sanoa. Kaikki tarvittava tieto löytyy ulkopahvista. Sisältä paljastui tuubin lisäksi käyttöohjeet jotka opastivat mm. meikkipohjan tekoon ja sen poistoon.

Tuubissa tuotetta on 30 grammaa (nestemäisessä meikkivoiteessa yleensä n. 30 milliä) eli aivan perusmäärä. Tuubin on myös avatessa OK, mutta itse pidän enemmän pumppupulloista. Itse tuubin materiaali tuntuu jonkinasteiselta metallisekoitukselta (vähän kuin Bebanthen-voiteen tuubi) ja onkin tärkeää aloittaa sen puristaminen aivan takaosasta! Jos tuubia aloittaa käyttämään keskeltä on loppuvaiheessa aika varmasti melko mahdoton saada enää loppurippeitä ulos. Kooltaan se on kuitenkin todella näppärä meikkipussiin vaikka lisäpeitoksi muiden tuotteiden kanssa käytettäväksi.

Koostumus ja sävyt

Kuten näkyy, koostumus on melko ”tuhtia”. Ja jos tuotetta tulee ylimääräistä, on se mahdotonta saada takaisin tuubiin ja näin tapahtuu, kun kierrekorkin rullaa takaisin paikalleen. (Tuubin putsasin heti tämän jälkeen ja ylimääräiset pyyhin pois, jos omistaisin pieniä purkkeja joita täyttää niin olisin laittanut ylimääräisen suoraan sellaiseen).

Sävyvalikoima on Cocopandalla n. kymmenen luokkaa, mutta sävyjä on todella vaaleasta semi-tummaan asti monelta muulta jälleenmyyjältä (Cocopandalla keskittyy suurimmaksi osaksi vaaleisiin ja keskitummiin), harmikseni silti todella tumma sävy puuttuu valikoimista. Hyppy per sävynvaihto on siis jonkinmoinen, mutta en itse kokenut hankaluuksia valita sävyä. Ostin varmuuden vuoksi muuten kaksi sävyä, talvisävyni sekä huomattavasti tummemman jonka voin sekoittaa vaaleaan saaden aikaan välikausi- ja kesäsävyni niin halutessani.

Kasvot ilman meikkiä

Kasvoilla levitettynä sienellä

Peitto ja levittyvyys

Peitto on aivan uskomaton. Ja siis nyt ei puhuta mistään ”juuh peittää tatuinnin ja ihon värivirheet juuri ja juuri” vaan kyseessä on ihan tappopeittävä pigmentti. Ymmärrän hyvin miksi tätä käytetään paljon kuvauksissa ja se on mm. ammattilaisten suosiossa.

Levitystä olen kokeillut mun lempparisiveltimellä eli Real Techniquesin Expert Face Brush, jolla testaan lähes kaikkia meikkivoiteita. Koostumuksensa takia tuote liukuu kasvoille ja erittäin, erittäin pieni määrä riittää todella pitkälle (videolla näkyy vielä paremmin miten pieni määrä riittää koko kasvoille). Siveltimen tiiviyttä muuttamalla saa tämänkin kanssa leikittyä peittoasteen parissa. Sienellä (yleensä BeautyBlender tai RT Complexion sponge) levitettynä tämä myös toimii hyvin, mutta en koe sille erityistä tarvetta arkikäytössä. Olen laiska kastelemaan sekä putsaamaan meikkisienen joka käyttökerran jälkeen, joten sivellin on itselleni helpompi ellei kyseessä ole erityistilaisuus.

Kasvoilla 5,5h jälkeen

Kasvoilla n. 9,5h jälkeen (viiva keskellä kasvoja johtuu valaistuksesta)

Viimeistely ja pysyvyys

Lopputulos on aivan tajuttoman peittävä, mutta pysyvyys on hiukan siinä ja siinä eikä meikkivoide välttämättä ”istu” yhtä hyvin kasvoille kuin moni muu. Viimeistelystä ei tule mattainen, vaan satiinimainen ja kaikessa peittävyydessään jopa yllättävän ”luonnollisen” näköinen. Kaikista kuivaihoisemmat eivät välttämättä tarvitse puuteria, mutta meille muille puuterointi on melko must. Tämän kanssa peitevoiteet käyttäytyvät nätisti (ei sillä että niitä hirveästi edes tarvitsisi kun tuote itsessään on näin peittävä!).

Näin tuhti meikkivoide paljastaa pienimmänkin kulumisen, jota tapahtui kyllä todella runsaasti. En voi todellakaan suositella rasvoittuvalle iholle, mutta muille ihotyypeille kyllä (jopa kuivalle!). Peittokykyä saa vähennettyä tarvittaessa, joka mielestäni auttaa tämän meikkivoiteen pysymisessäkin hiukan. Oma ihoni on tällä hetkellä pintakuiva ja t-alueelta hiukan rasvoittuva sekaiho, jolle tämä meikkivoide sopii, mutta jolla se ei ole parhaimmillaan arkikäytössä. Kunnon baking -tekniikan sekä pohjustuksen kera asia on toki jokseenkin hoidettavissa.

N. 5,5h kohdalla jolloin video on kuvattu, oli meikkivoide vielä suhteellisen OK. Olin tuohon mennessä käynyt opiskeluhommia hoitamassa sekä kaupungilla ja vaikka öljyisyys oli hiukan puskenut T-alueelta lävitse (ja etenkin nenä alkoi olemaan puuteroinnin tarpeessa), oli pohja vielä OK-kunnossa ja mikäli korjailuja olisi tehnyt, olisi se ollut pelastettavissa. 9,5h kohdalla ei pohjaa olisi helposti pienellä puuteroinnilla voinut pelastaa, vaan se olisi vaatinut suuren määrän työtä (toisin sanoen helpompi olisi ollut tehdä pohja uudelleen).

Ostopaikat ja hinta

Tilasin oman Dermacol Make-Up Cover -meikkivoiteeni tosiaan suoraan heidän UK-sivultaan asuntolani postilaatikkoon. Huomasin kuitenkin että helpommin (ja edullisemmin) tuotetta Suomeen saa Cocopandalta! Itselläni näistä tosiaan sävy 208 joka on neutraali talvisävy meikäläiselle, mutta sävyjä heillä on saatavilla kymmenisenkunta.

UK-sivuilta tilattuna tuotteelle jäi hintaa per kappale, kun taas Cocopandalla tuote näyttää olevan nyt alessa 15,35€ hintaan (norm. 20,50€). Kyseessä ei siis ole mikään markettivoide, mutta se mitkä edut tällä saa ja miten vähän tuotetta joutuu käyttämään versus nestemäisempi markettimeikkivoide, on mielestäni hyvässä suhteessa hintaan.

Onko teillä kokemusta tästä meikkivoiteesta?

Tyttöjen kanssa lähdettiin pari viikonloppua sitten (19.-21.10.) käymään pikareissulla Lontoossa, edullisesti! Olen tämän syksyn aikana ollut jo välillä melko naatti kaikkeen, vaikka Englannissa on tullut oltua vasta vähän reilu kuukausi (kirjoittelen näistä jutuista myöhemmin). Pieni kunnon irtiotto arjesta tuli siis todella hyvään saumaan ja kun sen sai tehtyä vielä suhteellisen edullisesti, oli keissi varma. Uusille lukijoille tiedoksi, että tämä oli mun kolmas kerta Lontoossa!

Matka- & majoituskustannukset

Lontoossa kävimme siis 19.-21.10. välisen ajan ja reissu tehtiin täysin bussia ja Airbnb:tä apuna käyttäen. Matkaan lähdettiin perjantaina klo 15 kun seminaarimme oli saatu päätökseen tuolta päivältä. Bussimatkan piti kestää sellainen 3,5 tuntia mutta Lontoon liikenteen tietäen oltiin lähemmäs 50 minuuttia myöhässä. Note to self: seuraavalla kerralla ehdottomasti junalla jos hintaero ei ole suuri, sillä matka-aika on vain n. 1,5 tuntia ja meno jouhevampaa. Bussimatka oli kuitenkin edullinen, sillä meno-paluu maksoi per nuppi vain n. 23 puntaa (n. 25 euroa).

Yöpyminen tehtiinkin sitten Airbnb:ssä ja se ei mennyt ihan nappiin. Löydettiin hyvällä sijainnilla Pimlicosta edullinen neljän hengen huone isommasta asunnosta, johon samalla kuului aamupala sekä wifi. Matkaa lähimmälle metroasemalle 800 metriä, lähikauppa suoraan naapurissa, Westiminster Abbey oli 40 minuutin kävelymatkan päässä ja Victoria Station n. 20 minuutin kävelymtatkan päässä.

Varattiin huone kolmelle ja oletuksena oli että saataisiin koko huone itselle (hinta oli sama varasit sitten kolmelle tai neljälle huoneen) niinkuin kuvauksessa annettiin ymmärtää. Paikalle päästyä henkilö joka otti meidät vastaan ilmoitti kuitenkin asuvansa meidän kanssa samassa huoneessa yhdessä kahden kerrossängyn sängyistä. Juuh elikkäs… Onneksi tyyppi oli kuitenkin mukava ja teki heti selväksi ettei välitä siitä, että lähdemme aikaisin ja tulemme iltamyöhään kotiin. Homma loppupeleissä OK, vaikka wifi pätki ja aamupalatarpeet loppuivat kesken niin että sunnuntaille ei meille riittänyt aamupalaa. OK jos haluaa vaan nukkua muttei esimerkiksi hengailla. Majoituksella hintaa oli koko viikonlopulta 39 puntaa per pää (n. 44 euroa)!

Oyster card piti ostaa vielä Lontoossa ollessa ja itse ostin kortin sekä yhteensä £20 krediittiä, joka riitti hyvin. Seuraavan kerran kun menee Lontooseen täytyy muistaa ottaa oma kortti mukaan niin ei tarvitse taas maksaa erikseen kortista. Kyseinen kortti veloittaa max £6,80 per päivä kulkemisesta ja käy niin metroon kuin maanpäälliseenkin kulkemiseen. Taximatkoja tuli heitettyä pari lyhyttä kiireen vuoksi ja jos voitte niitä välttää suosittelen vahvasti!

Westminster Abbey

Lauantai aloitettiin käppäilemällä n. 40 minuutin kävelymatka majapaikalta Pimlicosta Westminsterin alueelle. Vaikka herätys olikin melkoisen aikainen, oli todella kiva huomata että hyvä sää, kävely ja seura sai ihan positiivisen fiiliksen päälle jo aamusta! Olin Westminster Abbeyn ohitse kävelly uutena vuotena pienessä sievässä ja pieni nostalgiamatka tuli aiheen suhteen heitettyä, mutta kyllä sisäpuolelle pääseminen oli ihan oma lukunsa. Matkakaverilla oli kuulema pala kurkussa jatkuvasti kaiken sen historian ympäröimänä.

Lipun hintaan kuului audio-opas ja oli todella ihana huomata miten hyvin se oli toteutettu (kieliä oli myös valittavissa monia). Jokaisesta kohteesta kivasti tietoa ja sai valita itse kierroksen pituuden. Paikassa ei saanu valokuvata mikä oli toisaalta vain hyvä, sillä oli ihana tutustua kaikkeen aivan rauhassa ilman sen suurempaa sometusta tai kameran kanssa leikkimistä. Todella, todella vaikuttava paikka jota ei voi kuin suositella. Niin ja kannattaa mennä heti 9 jälkeen paikanpäälle niin vältyt jonoilta!

Notting Hill & Portobello Market

Seuraavana suunnattiin Notting Hilliin sekä markkinoille jotka järjestetään aina lauantaisin. Paikka on niiin ihana etten kestä ja vaikka tämä oli toinen kerta Notting Hillissä, palaan sinne aivan varmasti vielä uudelleen. Porukkaa oli ihan tajuton määrä ja bongasin seasta muutamat suomalaiset (mutta suomalaisen en tietenkään sanonut mitään), välillä oli jopa hankaluuksia päästä eteenpäin ja joillekin kojuille ei ollut puhettakaan edes yrittää päästä käymään.

Kävimme toki moikkaamassa Notting Hill -elokuvassa näkynyttä ”sinistä ovea”, jonka edessä piti taasen kerran poseerata ihan kunnolla! Oli ihana huomata miten reissukaverit bongailivat jatkuvasti kaikkea tuosta elokuvasta, itse kun sen oli tehnyt jo aiemmin!

Päädyttiin myös syömään alueella, sillä aamupalasta oli jo hetki. Perinteinen fish & chips olisi ollut vielä parempaa jos olisi tajunnut ottaa kojusta mukaan edes ketsuppia tai majoneesia (ai mitenniin laho pää kesät talvet?), mutta tuo perunatikkuhässäkkä oli kyllä ihan mahtava!

Oltiin juuri pidetty pienet kuvaussessiot viereisellä kadulla ja lähdössä pois pääkatua pitkin kun matkakaverit halusivat vielä muutamat kuvat yllä näkyvän Mr & Mrs Headless -performanssipariskunnan kanssa. Nakkasin heille vielä lahjoituksen lähtiessämme ja he periaatteessa repivät meikäläisen vielä kuvaan! Tuli kyllä ihan hauska fiilis tuosta pariskunnasta ja heidän performanssistaan!

London Eye & Big Ben

Big Ben oli todella ikävästi kyllä rempassa. Olisi luullut että sillä budjetilla mitä tähän käytetään olisi varaa pistää myös painettu suojakangas rakennelman ympärille niin yleisfiilis olisi parempi, mutta onneksi samassa kopissa on ennenkin tullut poseerattua ja tuolloin vuonna 2014 Big Ben oli vielä kunnossa!

Tällä kertaa pääsin myös London Eyen kokemaan! Meinattiin olla hiukan myöhässä (lippujen kanssa olisi pitänyt paikalla olla n. 30 minuuttia ennen) mitä ei kukaan meistä huomannut, mutta vaikka paikalle päästiin taxin kanssa n. 10 minuuttia ennen ei asiassa ollut ongelmaa. Liput tarkistukseen, jonoon ja palluraan pyörimään. Tämä oli kyllä ihan todella kiva aloitus sunnuntaille! Myöhässä meinattiin olla siksi että annoin muiden suunnistaa ja käveltiin periaatteessa hanurikartan takia lähes kaksinkertainen matka, huppista!

Tower of London & Tower Bridge

Olin kattonut niin monet dokumentit Tower of Londonista että oli aivan mahtavaa viimeinkin päästä käymään paikanpäällä! Olisin voinut viettää tuolla vaikka kuinka paljon aikaa enemmän, mutta meillä oli aikaa kierrellä vain parin tunnin ajan. Mikäli olisi halunnut, olisi alueella voinut syödä sekä käydä joka ikisessä kaupassa. Myynnissä oli myös äudio-oppaita mutta olisin toivonut että ne olisi kuuluneet hintaan samaan tapaan kuten Westminster Abbeyssa. Pääsin kuitenkin käymään ja mikäli mesta kiinnostaa, on sinne helppo ostaa verkosta päivälippu sekä Netflixistä katsoa dokumentti paikan historiasta.

Yksi isoimmista syistä miksi mentiin (monivaiheisen historian takia toki) oli kruununjalokivien kopiot. Jossain vaiheessa käsitykseni mukaan Towerissa oli säilössä ne ihka aidot kruununjalokivet, mutta nykyään esillä ovat vain kopiot (joita silti jonottelee katsomaan jatkuvasti suuri määrä ihmisiä). Pääsin myös poseeraamaan paikan yhden ”Beefeaterin” kanssa!

Oheisissa kuvissa loistaakin sitten Tower Bridge joka löytyy aivan Tower of Londonin kupeesta! Olen kyseisen sillan ohitse lipunut viime uutena vuotena osana lauttamatkaa, jossa olimme silloisen poikakaverini kanssa viettämässä uutta vuotta. Itse sillalle ei tälläkään kertaa menty, mutta sanon kyllä että näkymä on täältä vierestä paljon parempi.

Shoppailut, of course

Perjantai-iltana kerittiin käymään vielä nopea kierros Selfridges -tavaratalossa, jossa mun piti käydä näyttämässä viime joulukuussa ostamaa Bvlgarin lompakkoani. Se on alkanut takasaumasta hiukan repsottaa ja se jos mikä ärsyttää ihan urakalla. Mailia ei muuten ole vielä tuolta paikasta tullut asian etenemisestä joten täytyy sen puolesta soitella uudelleen.

Pääsin myös nopeasti käymään Harrodsilla. Olisin halunnut paikassa pyöriä vielä enemmän, mutta kaveri oli niin puhki että kerettiin ollan paikanpäällä ehkä n. parisenkymmentä minuuttia ennenkö lähdettiin muualle. Olen todennäköisesti menossa uudelleen Lontooseen tänä syksynä, joten pitää käydä vielä itsekseen kiertelemässä sekä Harrodsilla että ylipäätään koko alueella.

Suuremmin ostoksia (muita kuin tuliaisia) ei tullut osteltua. Olen erikoistunut postikortteihin, magneetteihin sekä kirjanmerkkeihin tällä reissulla kyllä ihan kunnolla ja niitä onkin tullut hankittua paljonkin. Postikortit pitäisi vielä saada lähetettyä tuolta Westminsteristä, huppista!

—————————————-

Kuvat on muuten kaikki otettu mun Huawei P20 -puhelimella joka on täällä vaihdossa melkeen syrjäyttänyt kokonaan mun kameran! Olisihan osa näistä kuvista onnistunut paremmin jos olisi kunnon kamera ollut mukana, mutta matkustusmukavuus ei olisi ollut yhtä hyvä. Vartalon mittasuhteet myös välillä heittää ihan huolella, etenkin tuossa Westminster Abbeyn kuvassa. Good enough!

Mutta kokonaisuudessaan sellainen reissu! Lyhyen ytimekäs ja tulipahan koettua bussilla reissaaminen Englannissa – ruuhkaa ruuhkan perään, myöhästymisiä ja ärsyyntyneitä matkustajia. Seuraavalla kerralla matkustan nopeasti (1,5h) junalla enkä istu enää yli kolmea ja puolta tuntia bussissa (paitsi mennessä suoraa lentokentälle suoralla yhteydellä, muuten pitäisi vaihtaa useamman kerran).

Missä kohteessa Lontoossa te haluatte käydä?