Jep, se on viimein todellista – selkäleikkaus. Kirjoitin viimeisimmässä koosteessa, että mulla on lääkäriaika selän kunnon ja sen tulevaisuuden arvioimiseksi. Kävin keskussairaalalla kirurgian polilla keskiviikkona 2.9. ja seuraavana päivänä mulla olikin leikkausaika varattu kahden viikon päähän eli 16.9.

Löydät kaikki selkänongelmiin liittyvät postaukset Selkäongelmat -tagin alta.

Kirurgi kertoi lisäarviota

Tähän alkuun on heti muuten annettava Jyväskylän Mehiläisen työterveyteen kiitosta. Kukaan julkisen puolen lääkäri ei kolmen vuoden aikana ottanu vaivoja kunnolla tosissaan. Nyt vasta viime syksynä ja tänä kesänä työterveydessä asia on otettu vakavasti.

Menin kirurgian polille (en ortopediselle niinkö ensin luulin) sen tiedon perusteella jota mulle oli työterveydessä kerrottu. Suurin osa tästä pitkin paikkaansa ja multa leikataan pois kaksi ”prolapsia” eli pullistumaa. Tämän lisäksi tehdään ”dekompressiota”, eli vapautetaan tilaa hermoille olla.

Lääkäri nimittäin käynnillä näytti mulle myös toisesta kulmasta otettua kuvaa, jossa alkoi näkyä hänen mukaansa ”uutta sisäänpäinkasvavaa luutumaa rangasta”. Eli hermo jäävät entistä kovempaan puristukseen tuon takia. Diagnoosina olikin ”Selkärankakanavan ahtauma” ja kiireellisyysaste R1 eli leikkaukseen mahd. pian jonojen salliessa.

Ensin tuli järkytys, sitten helpotus

Pyysin leikkauspäivää niin, että saisin töissä viikon verran varoaikaa. Meillä on sentyylinen työnkuva, että joku täytyy kouluttaa tekemään ne sun duunin pakolliset osat samalla kun muu kehitystyö jää tauolle. Selkä olisi leikattu jo heti varauspuhelua seuraavalla viikolla mutta koin, että 4,5 vuoden jälkeen voin odottaa lisäviikon sen antaessa mulle pikkuisen enemmän mielenrauhaa töiden ja elämän järjestelyn puolesta.

Keskiviikkona kun tulin lääkäristä en tehny mitään muuta koko iltana kun itkin. Itkin ja tein sotasuunnitelmaa sekä töihin, että blogin ja friikkutyön puolesta. Tiesin itestäni sen, etten tuu saamaan unta ellen hoida noita ajatuksia paperille ja onneks tein sen, sillä tuona yönä nukuin todella paljon paremmin kuin pitkään aikaan – vaikkakin vain vähän.

Torstaina mun piti kertoa työpaikalla pomolle asiasta. Huijarisyndrooma nosti päätään, sillä olin juuri tiistaina saanut tietää palkankorotuksesta ja nyt olisin jäämässä saikulle. Tuo oli vielä varmistunut keskiviikko-iltana ja esihenkilö sanoi tästä vasta torstaina kun keskusteltiin että olinko kerennyt katsoa mailin – no en ollut! Käytiin kuitenkin asia läpi, tehtiin gameplan ja oli aivan totta se, että ei palkankorotus ja sairasloma kulje käsi kädessä tai sulje toisiaan pois – se oli taas vain mun päässä. Hauska muuten, että sairaalalta soitettiin ajanvarauksesta samaan aikaan kun mulla oli pomon kanssa palaveri ja saatiin yhdessä tietää mun leikkauspäivä ensimmäisenä.

Torstainakin olin siis vielä aika itkuinen ja herkillä asian suhteen. Tunteisiin sekottui pelkoa, helpotusta, jännitystä sekä jo pikkuisen iloakin kaiken sen nyyhkyttelyn keskellä. Sain vielä puhuttua parhaalle kaverille sekä poikaystävälle asiaa läpi ja fiilis alkoi pikku hiljaa kääntyä iloksi. Perjantai olikin jo aivan uusi päivä ja saatiin myös työpaikalla asioita eteenpäin mm. sairasloman osilta.

Kuvat: Minnean muruja

Saikku-Hansu on täällä

Tai no vasta keskiviikosta alkaen. En ole koskaan ollut näin pitkällä sairaslomalla ja pakko myöntää, jännittää pikkuisen että miten kuntoudun ja kuinka saan ajan kulumaan. Paikalleen kun ei saa kuitenkaan jäädä, mutta rehkiä ei saa vaan kuntoutumisen pitää olla venyttelyä, pientä kävelyä ja muuta useamman kerran päivässä.

En saa istua ainakaan kuukauteen leikkauksen jälkeen useamman tunnin verran, kumarrella saatika nostella mitään painavaa – tässä suhteessa mikään ei kyllä muutu, sillä en ole ole noita voinut tehdä pitkään aikaan. Mitään apuvälineitä ei tule tarvita leikkauksen jälkeen, vaan kävelyn ja pukemisen yms tulisi sujua itse ongelmitta.

Kukaan ei voi vielä tietää miten pitkän saikun joudun pitämään. Vähintään kaksi viikkoa tuleman olemaan päivätöistä poissa, mutta kukaan ei voi tietää onko se vain tuo ajanjakso vai kenties parisen kuukautta. Mun täytyykin siis saada mahdollisimman paljon sisältöä blogiin valmiiksi ja toteuttaa töissäkin kaikki mahdollinen mitä voin, jotta voin hyvillä mielin jäädä saikulle. Haluan nimittäin keskittyä lepoon enkä stressaamaan mm. sisällöntuotannosta, joten kuvailen ja kirjoitan ennakkoon niin paljon kuin voin.

*****

Semmoista! En olisi koskaan sarjassakin kilpaa pelanneena lentopallojunnuna ja 4-6 kertaa viikossa aikoinaan urheilleena uskonut, että 26-vuotiaana joudun selkäleikkaukseen. Kaikki sukurasitteet toki oli (isältä leikattu pullistuma kahdesti, vaivaa setää jatkuvasti, mummolla oli osteoporoosi yms), mutta ei sitä silti omalle kohdalle uskonut – nuorena teki niin paljon sen eteen ettei samaan tilanteeseen joudu mutta niin sitä tässä vaan ollaan.

Toivon tuon leikkauksen jälkeen ”kipuvapaata” elämää. Toki kivun tyyli vain muuttuu alkuun, mutta odotan jo sitä päivää kun voin mennä ilman jatkuvaa puutumista, säteilyä ja kipua. Ehkä sitä joskus vielä pääsee lentopalloonkin kiinni, kuka tietää – isäni ainakin pääsi. Vesijuoksemaankin pääsyä odotan, sitä kun ei tietenkään voi tehdä ennen haavojen paranemista.

Onko teitä koskaan leikattu?

Iittala näyttää olevan sellainen brändi, jonka tohinaan en vaan kyllästy. Ekat Iittala Teema  -lautaset ostin ennenkö olin muuttanut edes kotoa pois ja osa noista on mulla edelleen käytössä. Kokoelma on kertynyt kotiin pikkuhiljaa tässä kymmenen vuoden saatossa enkä todellakaan ole ostanut edes isoa osaa lautasista kerralla – hiljaa hyvä tulee!

Lisää sisustusasiaa löydät Sisustussunnuntai -tagin alta. Näköjään on olemassa myös Iittala -tagi.

Iittalalla onkin nyt *iiik! -päivät, jossa saa erikoiseriä ja löytöjä aika edullisesti, joten halusin esitellä teille osan mun aarteista tältä paljon rakastetulta merkiltä. Iittala ja Arabia for life näyttää olevan motto astiastoissa meikäläisellä! Tarrajutuista on muuten sanottava sen verran, että pidän niitä kiinni siihen asti kun ne lähtevät itekäsiään pois – tässäkin on montaa kastai.

Tässä ekassa kuvassa on mun vakkarimuki aamukahville, päiväkahville ja kaikille kahvihetkille kun juon kahvit yksin. *Taika Siimes muki 0,4 litran koossa vetää sisäänsä justiin neljä kuppia Moccamasterilla mitattuna ja on täydellinen alotus aamuun. Mulla on tätä 0,4 litran kokoa myös *Satumetsänä ja on ihana kun ne sointuu niin kivasti yhteen.

Yhteenkuuluvuudesta on muuten sanottava se, että vaikka oonkin ostanut tässä kymmenen vuoden mittaan ties mitä erilaista Iittala- ja Arabia -tuotetta, sointuu kaikki edelleen kivasti yhteen. Sanoisin, että avain tähän on pitäytyminen muutamassa tietyssä koossa ja mallissa astiastossa, vaikka kuosit sitten vaihtuukin.

Ylläolevissa kuvassa on esillä mun ehdottomia suosikkeja, joista etenkään Sarjaton Metsä -mukia ei enää saa mistään. Sen valmistus on loppunut jo vuosia sitten, mutta samoin koko Sarjaton -linjan. Viimeiset erät taidettiin tehdä 2018-2019 mutta käytettynä näitä voi löytää.

Sen sijaan takana näkyvää *Kartion Smaragdi -lasia ilmestyy aleen vielä silloin tällöin. Mulla on näitä kuusi kappaletta tässä isommassa 40cl koossa ja nyt kahden setin saa 12e hintaan normaalin 18e hintaan. Tää väri on niin kaunis ettei mitään rajaa.

Kulhoja mulla onkin sitten joka lähtöön eri mallista ja kokoista. Näitä pienempiä kippoja on ihana ostaa eri kuoseissa ja väreissä ja tässä yllä onkin *Taika -riisikulho, jota käytän riisin lisäksi mm. jogurtille, pähkinöille ja muuhun tarjoiluun.

Sen vieressä on *Kastehelmi -sarjan kulho 23cl koossa. Nämä mulla olevat taitaa olla edullisempia välivärejä, mutta omistan kivasti kaksi kumpaakin ja molemmat käy ihanasti kaikkien muiden astioiden kanssa kimppaan. Välivärejä kannattaa metsästää etenkin myymälöistä ja outleteista!

Perusastioina mulla on neljää eri mallia kolmesta eri sarjasta. Isot ruokalautaset on *valkoisia 26cm koon Iittala Teema -lautasia (nyt alessa 11e kpl) ja syvinä lautasina mm. keitoille ja pastoille on *Iittala Teema 21cm syviä lautasia (nyt alessa 11e kpl, aion itse tilata kaksi lisää niin 6kpl setti on täysi). Tämmöiset lautaset haluan olevan aivan perus valkoisia ja yksinkertaisia, muut voi olla sit villiä. Ihana muuten että näitä *perussettejä myydään nykyään, saa kerralla edullisemmin kuntoon jos haluaa (itse ostan aina osissa).

Kuten esimerkiksi leipä- ja kakkulautaset! Nämä *Taika 22cm siniset lautaset toimittaa ihan kaiken ”pienempi kuin iso ruoka-annos” -virkaa. Niin monikäyttöisiä että oksat pois, kalliita vain mokomat (nyt 17e, normisti lähes 27e). Toiset pienet lautaset on *Arabia Esteri 19cm, klassisen söpöjä ja monikäyttöisiä.

Jep, lisää kulhoja. Myönnetää, mulla on kulhofiksaatio. MUTTA! Kuvissa toinen riisikulho sekä kaksi ihanaa Sarjaton Varpu -malliston kuppia. Tuota Varpu -sarjaa olisi ollut ihana saada enemmänkin, harmittaa todella paljon että se on poistunut kokonaan. Jos jollain on sitä myynnissä, kerro! Pohjalla jo myynnistä poistunut Tanssi -sarjan iso kulho, täydellinen mm. salaateille ja poppareille – palvellut mua jo 2016 asti.

Alapuolella pari lisää *Kastehelmi 23cm kulhoa sekä jo poistuneen Sarjaton Tikki -sarjan isompia kulhoja. Täydellisiä isolle jogurttiannokselle, muun muassa. Näitä mulla oli 4kpl joista yhden menetin viime keväänä – jos tiedät että joku myy, hit me up.

Välissä on mun uusimman sarjaihastuksen, *Arabia Pastoraalin, 13cm kulho. Näitä mulla on vain kaksi, mutta ne saa tällä hetkellä riittää. En tarvitse enää itselleni yhtäkään kulhoa! Vielä…

Jep, oon Essence -tyttö henkeen ja vereen. Yhdessä vaiheessa oli aika, jolloin KAIKKI valmistuvat saivat näitä lahjaksi. En tiedä mikä tilanne nyt on, mutta rakastan edelleen tätä yksinkertaisuutta ja samaan aikaan näyttävyyttä.

Mulla on muutama *valkoviinilasi, *punaviinilasi, shottilasi sekä kaksi *kuohuviinilasia. Enempää ei kaappiin tällä hetkellä mahdu vaikka epämääräiset määrät ärsyttääkin, täydennän sitten myöhemmin kun niille tulee enemmän käyttöä ja tarvetta. Shottilasit on näköjään poistuneet valikoimista, mutta *Ultima Thulea vielä löytyy.

Kynttilöille mulla on olemassa sekä *Kastehelmi 64 mm -lyhtyjä kuin aivan perus *Kivituikkujakin. Nyt mua kiehtoo enemmän Kastehelmen tekemä valo, joten ne on nyt kierrossa esillä.

Tein aivan uskomattoman löydän pari kolme vuotta sitten Sokokselta (vielä edullisemmin kuin nyt iiik!-päiviltä). Löysin tämän *Alvar Aalto -kokoelman 75 mm -kulhon tässä ihanassa Smaragdi -värissä ja olihan se mun kotiutettava. Nyt pidän siinä avaimia sekä vaihtorahaa, on sinne näköjään pari korkkiakin eksynyt tässä ajan saatossa.

Saman värinen *251mm maljakko oli mun toinen löytö viime keväältä paikallisesta Iittala Outletista. Toi väri on vaan niin täydellinen, että ei toista. Paitsi tuo *puhdas valkoinen, joka mulla on 160mm koossa – tää melko vanha, kuten tarrastakin näkyy, mutta aivan virheetön edelleen ja palvelee niin hyvin. Violettia kun vielä saisi joukkoon siinä pienimmässä koossa niin avot!

*****

Ja jos jollekin ei vielä tullut selväksi niin rakastan astiastoja sekä koriste-esineitä ja niillä leikkittelyä. Haluan myös että ne on käytössä eivät vain koristeena jossakin, vain erikoisimmat kamat ovat erikoistilaisuuksiin (kuten superohuet Ultima Thulen lasit).

Tämän takia välillä perheessä onkin menetyksiä, mutta onneksi kyse on vain astioista jotka voi (lähes) aina korvata. Nyrkkisääntönä itse muuten pidän, että settiin ei tule mitään punaista hallitsevana värinä – sitä voi olla aksenttina, muttei päävärinä. Näin pakka pysyy kasassa!

Näiden lisäksi kaapissa on vaikka ja mitä muuta, mm. iki-ihana *Sarpaneva -pata ruoanlaittoon (joululahja), *Arabia Uunikokki -vuoka (peritty äidiltä), lukuisia *Muumimukeja odottamassa lisätilaa keittiöön sekä *Mariskooleja useassa ihanassa värissä. Liian pieni asunto pitää kaikkea ihanaa kerralla esillä, jonka vuoksi nämä ruokailuvälineet ja koriste-esineet kiertääkin aika vahvaa tahtia ympyrää asunnossa. 

Onko teillä jokin sarja jota keräilette?