Tein tämän vuoden toukokuussa itselleni Summer Bucket Listin, jonka kohtia halusin kesäni aikana toteuttaa elämässäni. Tutkailin tuota listaa hiukan pitkin loppukevättä sekä kesää yrittäen ruksia tehtäviä listalta. Nyt kun kesä on periaatteessa ohitse (kohta alkaa jo syyskuu, wohoo!), voidaan käydä läpi kuinka onnistuin.

Kohta 1. oli ihana Olutsatama -tapahtuma 15.-16.6. jossa päädyinkin käymään molempina päivinä.  Tarjolla oli upeiden oluiden lisäksi myös erikoisempia siidereitä sekä lonkeroita, joista ihastuin etenkin Vakka-Suomen panimon mustikkalonkeroon (löysin sitä myös meidän paikallisesta K-Citymarketista, ei että!). Myös Kuura Ciderin panimo houkutti ja ilostutti jopa niin paljon, että siellä tuli Fiskarsin panimon ohella käytyä tänä kesänä road tripillä.

Tähän teille muuten pro tip: kotiin mentäessä vähintään puoli litraa vettä sekä vähintään 400g buranaa, ei tietoakaan krapulasta seuraavana päivänä.

Aasinsillalla hypätäänkin kohtaan 5. joka oli road-trip Suomessa. Tämä toteutettiin ystäväni Katrin kanssa heinäkuussa ja se oli kyllä aika ikimuistoinen reissu, sillä tuli nähtyä aika paljon tuttua mutta myös uutta. Katrille melko paljon kaikki oli uutta ja jos oltaisiin suunniteltu yhtään enemmän etukäteen, oltaisiin varmasti tehty reissusta pidempi. Nyt loppui hiukan ajatukset kesken, sillä olin kerennyt haluamani nähdä melko nopeaan.

Palatakseni kohtaan 2. eli opiskeluihin ja kursseihin. Olin tosiaan ottanut kolme kurssia sekä opparin aloituksen kesälle ja palautettua sainkin niistä kaksi Projektiopintojen jäädessä vielä elokuulle. Toteutuksen tein kuitenkin pääosin kesällä, mutta raportointi ja videoesityksen teko jäivät roikkumaan. Oppari edistyi myös tasaisen tappavaan tahtiin.

Kohdat 3. & 4. keskittyivät rentoutumiseen ja paremman tasapainon löytämiseen. Koen nämä kohdat toteuttaneeni todella mallikkaasti, sillä kesän aikana löysin viimein sellaisen ruokavalion itselleni jota haluan noudattaa ja millä oloni on oikein hyvä. Rentouduin myös todella paljon erilaisen tekemisen parissa, kuten ystäviä nähden, reissaten, pelaten, kevyesti liikkuen ja myös vain ollen.

Kohta 6. on edelleen työn alla, eli selkä- ja lonkkaongelmien haltuunotto ja parantuminen. Siinä ei ole tullut tehtyä niin paljoa edistystä kuin olisin toivonut, vaikka jumppaohjeita olen noudattanut säännöllisen epäsäännöllisesti ja kiinnittänyt entistä enemmän huomiota työergonomiaan, kenkiini sekä ylipäätään elämään sillä ajatuksella, että selkä on saatava kuntoon. Fiilikset on välillä OK, välillä ihan nollassa ja jotkin yöt ovat todella vaikeita, mutta kyllä tässä edetään jatkuvasti.

Kuvat: Juulia Sallinen

Sanoisin, että kesä oli kokonaisuudessaan todella oiva ja olin onnellisempi kuin pitkään aikaan. Sama hetki meinaa olla nyt – arkea arvostaa ja siitä haluaa pitää huolta, samoin itsestään. Koko viime vuosi (ja sitäkin edeltävä) meinasi olla hiukan vaikeampaa aikaa, mutta vuosi 2018 oli kyllä elämäni tähänastisista huonoin kaikin puoli. Vuosi 2019 ja etenkin kesä, sekä alkanut syksy on sitä korjannut.

Miten teidän listojen kävi?

Noin puolisentoista vuotta sitten päädyin jälleen sinkkumarkkinoille ja voi elämä millaista se on ollutkaan. Vaikka mullekin on kohdalle sattunut ties minkälaista veikkaan, että oon aika kaukana onnistunut pysymään vielä kuitenkin niistä oikeasti superhulluista tapauksista.

Jotta kellekään ei tule epäselvänä, on mulla ollut kaksi pidempää ja vakavaa parisuhdetta koko elämäni aikana. Molemmat ovat kestäneet noin kolmisen vuotta ja kolmen vuoden rampilla on lähdetty sitten eri teille. Rehellisesti sanottuna etenkin jälkimmäinen ero teki todella kipeää ja vasta vähän aikaa sitten on alkanut tuntumaan siltä, että oikeasti olisi valmis johonkin uuteen mikäli sellaista eteen sattuu.

Tämänhetkinen elämäntilanne tosiaan olisi siinä vaiheessa, että jollekin uudelle olisi tilaa. Olenkin tilassa, jossa olen avoin uusille mahdollisuuksille mutta jossa en etsi jatkuvasti uutta tai käy treffeillä juurikaan. Ja no, suoraan sanottuna ei eteen ole osunut sellaisia tyyppejä jotka voisin rinnalleni kuvitella vielä tämän postauksen kirjoitushetkeen mennessä, julkaisuajankohta voi toki olla eri asia.

Tällä hetkellä mulla on tälläisistä treffisovelluksista tai muista käytössä ainoastaan Tinder. Sen mitä taustatutkimusta oon kyseisen sovelluksen parissa tehnyt on antanut mulle ilmi, että se on täynnä muutamaa ihmistyyppiä näin karkeasti jaoteltuna:  panokavereiden etsijiä, pelkkää ystävyyttä etisiviä, kevyttä deittailua haluavia, varattuja henkilöitä (yksittäisiä henkilöitä tai pariskuntia), tyyppejä jotka ei jaksa käyttää sovellusta vaan haluaa heti puhelinnumeron sekä tyyppejä, jotka haluaa heti parisuhteen.

Erikoisempia yksilöitä on siis osunut omallekin kohdalle Tinder:ssä. Koska en koe tarvetta ketään mustamaalata, mennään vain sillä mitä olen saanut kohdata käytöksen ja profiilien puolesta.

Yhdelle oli ongelma blogini sekä ylipäätään kiinnostukseni kosmetiikkaa kohtaan. En olisi saanut olla ylpeä somesisällöstä jota tuotan saatika käyttää aikaa mm. Netflixin parissa rentoutuen, vaan jatkuvasti olisi pitänyt olla itseä kehittämässä. Eikä siinä, itsensä kehittäminen on hyvästä, mutta balanssi pitää löytyä. Myöskään omasta päivistä kertomista ei olisi saanut harrastaa, vaan olisi pitänyt olla ”syvällisiä” puhumassa. Tästä opin sen, että en anna puhelinnumeroa lähes kellekään ellei alla ole hyvää jutustelua.

Yksi halusi puhelinnumeron heti sen jälkeen kun hän oli kertonut miten oli lähtenyt tapaamaan naista toiseen kaupunkiin, nainen feidannut ja hän joutunut menemään hotelliin yöksi. Kieltäydyin kohteliaasti sillä en tiennyt henkilöstä vielä mitään muuta ja ehdotin keskustelun jatkoa sovelluksen kautta. Hän olisi sen halunnut sillä ”viestiä tulee niin paljon että olisi halunnut minut siitä massasta erottaa” ja ilmeisesti kieltäytymiseni oli väärin, sillä minulla on pakko olla jotain salattavaa kun en numeroani halua antaa. Odotan ilmeisesti myös vain täydellistä prinssiä saapuvaksi kotiovelle. Niin ja hiustenväri piti päästä haukkumaan vielä ennenkö poisti matchin.

Pari kappaletta taas lähetti viestiä aina aamuyöllä ja yleensä viikonlopun maita kaivaten petiseuraa. Aluksi jaksoin vielä vastata kohteliaasti ei kiitos, jossain vaiheessa vastasin vähemmän kohteliaasti ja nykyään en jaksa edes vastata. Hauskaa tässä on, että yksi näistä vaikuttaa LinkedIn -profiilinsa puolesta ihan järkevälle tyypille ja on mielenkiintoisessa firmassa töissä (en tiennyt hänen sukunimeään, mutta naaman tunnistin LinkedInin ”saatat tuntea heidät” -kohdan listasta). Tuohon firmaan jos koskaan itse päätyy töihin, voi tilanne olla hänelle melko kiusallinen ainakin alkuun.

Kuvat: Minnean muruja

Näiden lisäksi moni keskustelu vain kuihtuu kiinnostuksen loppuessa ja ”elämän” tullessa eteen, välimatkan takia ei haluta edes viedä keskustelua pidemmälle, yksi oli todella innokkaana pyytelemässä kahville ja kun lopulta suostuin, match poistettiin  ja suuren osan kanssa ei keskustelu edes ala matchin jälkeen. Jokaiseen junaan löytyy siis menijää.

Tälläisiä siis on sattunut vastaan Tinder -maailmassa. Kuten sanoin, olen todennäköisemmin niiltä aivan kaikista kamalilta kokemuksilta välttynyt, mutta ei kyllä yhtään haittaa. Sinkkuna olo on kyllä ollut mielenkiintoista ja tavallaan erittäin vapauttavaa, mutta kyllä sitä jossain vaiheessa haluaa löytää kumppanin jolle keittää aamukahvit ja jonka kanssa mennä samaan aikaan nukkumaan.

Ja hei, mikäli et ole osallistunut vielä blogin 6v-synttäriarvontaan, voit käydä tekemässä sen helposti täällä! Näistä kuvista tajusin jälleen, että pitääpä varata kampaaja-aika elokuulle!

Millaisia tarinoita teillä löytyy treffimaailmasta?