Kyl vain, taasen on se aika vuodesta kun täytän vuosia. Luulin 25 -vuotissyntymäpäivien olevan jotenkin virstanpylväs (ja olihan ne), mutta kyllä siitä eteenpäin kaikki syntymäpäivät tuntuu varmasti edes vähän hassulta. Virallinen päivä oli siis maanantaina 17.2.

Synttäreiden vietto

Tänä vuonna lähdin hotelliviikonlopun viettoon Helsinkiin ennen virallista syntymäpäivää. Perjantai, joka oli samaan syssyyn ystävänpäivä, päätettiin viettää aivan kahden rauhallisesti hotellilla leffaa katsoen (ei kiinnosta piukassa olevat ravintolat). Lauantaina suunnitelmissa kenties elokuva ja ravintola, sunnuntai-iltapäivänä onkin suunta kotiin. Hiukan reissua varjosti miehekkeen kipeys, mutta tuolle ei voi kukkaan mittään joten sitä on turha murehtia.

Itselleni lahjaksi ostinkin sitten uuden ulkoisen näytön tietokoneen näytön kaveriksi sekä vanhempieni kanssa puoliksi sähkökäyttöisen työpöydän keittiönpöydän tilalle. Näin saan kotiin myös kunnollisen työpisteen, jonka parissa voi opparia, blogijuttuja sekä työhommia näpytellä. Ja tuo muuntautuu vielä sopivasti keittiönpöydäksi jos on tarve!

Hanna 25v, 2019

Hanna 26v, 2020

Parempi kuin vuosi sitten

Katsoin viime vuoden postausta, jossa kerroin täyttäväni 25 vuotta. Katsoessa jälleen mitä se teini-ikäinen Hanna oli 25 -vuotiaalle toivonut, olihan noista yksi (tai kaksi, saas nähdä) toteutununt, mutta kaukana ollaan vielä osasta noita haaveita. Töitä toki niiden eteen tehdään jatkuvasti!

Ja no, näitä kuvia noihin viime vuoteen verratessa on edistystä selkeästi tapahtunut. Projektini aloitin vasta elokuussa, joten tässä on noin puoli vuotta tultu ja reilu 15 kiloa elopainoa tiputettu. Ja projekti jatkuu myös tänä keväänä, ollaan jo OK-vauhdissa ainakin henkisesti!

No se paniikki?!

Kyllä paniikki hetkellisesti oli läsnä, kun tajusin että äitini on saanut minut 28 -vuotiaana, moni mua nuorempi ympärillä on jo valmistunut ammattikorkeasta, on jo naimisissa ja osa jo eronnutkin, ostanut omakotitalon tai oman asunnon ja suunnittelee perheenlisäystä, ellei sellaista jo ole. Itse sitä vasta yrittää raapia opparia kasaan, asuu vuokralla, käsirahaa on säästössä vain hiukan ja naimisiinmeno on vielä kaukainen ajatus.

Asiaa hiukan työstettyäni tulin kuitenkin tulokseen, ettei muiden elämää tai tilanteita kannata omaan vertailla. Jokaisella on omat kommenverkkinsä, omat aikataulunsa ja jokainen kulkee omaa tahtiaan. En välttämättä edes halua lapsia ja jos joskus niitä päättääkin yrittää, on tässä vielä onneksi hyvin aikaa. Asuntovelkaakin kerkeää lyhentää vielä aivan varmasti tulevaisuudessa jos niin haluaa, naimisiinkin kerkeää jos se ihmiselle suodaan.

*****

Että kaikenkaikkiaan elämä on tällä hetkellä aika OK. Tokikaan tälläinen kevyt suorittajaluonne ei ole vielä tyytyväinen ennenkö loputkin haaveet on saavutettu ja niistä muuten riittäisi omaan postaukseen, sillä iso osa on saavutettu ja hetken aikaa olinkin syksyllä hukassa, mutta nyt on ajatukset selkiytyneet. Summasummaarum, pieni paniikki joka oli helposti selätettävissä ja jonka veikkaan olevan tulematta tulevaisuudessa.

Onko teillä muilla iskenyt koskaan ikäpaniikkia?

Jälleen on vuosi vaihtunut ja on aika ottaa pikakatsaus vuoteen 2019! Tällä kertaa ajattelin tehdä vuoden kertauksen jakamalla sen pikkaisen suurempiin osioihin käymättä jokaista kuukautta erikseen läpi – ei mistään erityisesti syystä, tuntui vain että tämä on tällä kertaa parempi. Tämän postauksen jälkeen suunta onkin kohti tätä vuotta ja vuosikymmentä!

Aikaisempien vuosien kertaukset (jotka tuntuu tällä hetkellä todella kaukaisilta): Shaiba vuosi 2018 / Vuosi elämästä 2017 / Vuosi elämästä 2016 / Vuosi 2015 osa 1 / Vuosi 2015 osa 2 / Mun 2014 osa 1 / Mun 2014 osa 2

Talvi

Vuosi vaihtui ihan ookoonlaisissa sekä sekavissa tunnelmissa Nottinghamissa, Englannissa ja blogivuosi alkoi muutolla portaaliin!. Olin erittäin iloinen päästessäni takaisin kotiin – en muista milloin olisi kotiin ja omaan asuntoon takaisin pääsy tuntunut noin hyvälle. Pitkä reissu ulkomailla ja vuoden 2018 lopun työrupeama teki tehtävänsä ja rauhallinen alkutalvi oli omiaan. Helmikuussa saavutin 25 vuotiaan merkkipaalun.

Aloitin myös opintoihini liittyneen työharjoittelun alkutalvesta Jyväskylässä. Mahdollisuus oli päästä myös Dagmarille Helsinkiin, mutta soitto tuli liian myöhään, sillä olin jo vastaanottanut toisen paikan. En kuitenkaan kadu päätöstä, oli ihana saada hetki hengähtää tutuissa maisemissa aikamoisen reissun jälkeen. Sain myös mun jalalle kustomoidut pohjalliset kenkiin. Kirjoitin mm. siitä, miksen enää hanki ripsienpidennyksiä.

Kevät

Suurin osa ajasta kevättalvella ja keväällä tuli vietettyä työharjoittelussa. Mitään suurta ei tapahtunut, harjoittelu oli OK ja opetti jotakin, mutta fiilis oli välillä turhauttava. Kirjoittelin myös nopean elämäupdaten harjoittelusta, vapaa-ajasta yms.

Olin henkisesti melko hyvässä tasapainossa, vaikkakin välillä tuli vielä murtumisia ja ylipäätään synkempiä kausia mm. selän kipujen takia. Nuo huomasin itsessäni aina siinä, että meikkaaminen tai ulkoinen olemus ei kiinnostanut ollenkaan ja ruokavalio oli aivan mitä sattui. Tein lisäksi töitä vielä Sokoksella työharjoittelun lisäksi, joka sentään mahdollisti jonkinlaisen elämisen tukien lisäksi. Vastailin 10 suoraan kysymykseen rahasta.

Loppukeväästä sain viimein aikaiseksi julkaista viimeisen vaihtovlogini Englannista. Tuo reissu oli kyllä opettavainen, rankka ja samalla näin jälkikäteen muisteltuna yksi unelmien täyttymys (1. pääsin asumaan hetken Englannissa ja 2. opiskelemaan brittiympäristössä).

Kesä

Alkukesästä ja keväästä oli Curly Girl -metodi räjähdysmäisessä kasvussa ja kirjoittelinkin, mitkä asiat siitä kannattaa omaan hiustenhoitorutiiniin napata. Toukokuussa pidin herkkulakon (pikku hiljaa matka alkoi kohti laihtumista ja ketoa), sekä tekaisin Pride-hengessä Sateenkaarikulmakarvat.

Ihastuin ja ostin mm. Marimekon fuksian värisen Eppu-repun ja kesä aloitettiin perinteisesti Olutsatama -festareilla (jonne aion mennä myös tänä vuonna!). Heinäkuussa blogi täytti kuusi vuotta (jaiks!) ja löysin samalla ihan parhaan itseruskettavan kasvoille. Bookkasin myös reissun Saksaan Marraskuulle. Tuon reissun piti muuten ensin olla marras-joulukuun vaihteessa, mutta Mandyn työkuvioiden takia aikaistettiin reissua hiukan. Osallistuin myös Kauneusbloggaajien Satumaiseen meikkihaasteeseen!

Kirjoitin myös pikkuisen siitä, miten tunnistaa pilaantunut kosmetiikka. Elokuun loppu toi myös mullistuksen, sillä sain töitä ja kävin ensimmäisen kerran Turussa tapaamassa nykyistä suosikkityyppiä samalla kun osallistuin Kauneusbloggaajien tapaamiseen. Ketogeeninen ruokavalio alkoi myös elokuun alussa, vaikken alkuun siitä mitään pihahtanutkaan. Ironisesti olin elokuun alussa postannut aiheella ”Tinder on ”seikkailu” & ajatuksia sinkkuudesta”.

Syksy & alkutalvi

Elokuussa aloitettiin opparitoverini Ellan kanssa tuunailemaan ihan toden teolla. Toiveena oli alun perin saada loppuvuoteen 2019 mennessä oppari tehtyä, mutta tuo karisi aika äkkiä siinä vaiheessa kun sain työpaikan ja Ella sai jatkoa kesätyöpaikalleen. Sitä ollaankin tässä syksy sitten pakerrettu, mutta hommaa riittää vielä kevääksi 2020.

Ensimmäisen kerran kerroin ketogeenisestä ruokavaliosta Syyskuun alussa. Pääsin myös ensimmäiselle työreissulle mukaan vasta n. kuukauden töissäolon jälkeen, kun koko 50+ porukka kokoontui Barcelonaan ideoimaan ja sparrailemaan. Ostin myös piiiiiitkästä aikaa uudet silmälasit, matkustin ahkeraan Turussa ja tutustuin uuteen kosmetiikkaan ihan toden teolla.

Lokakuussa kävin yhden päivän verran I love me -messuilla. Marraskuussa käväisin tosiaan n, 1,5 viikon reissulla Saksassa, ensin Berliinissä ja sitten Düsseldorfissa, jonka pohjalta jaoinkin sitten parhaat vinkit kosmetiikkashoppailuun Saksassa. Kävin myös elämäni ensimmäisellä reissulla ruotsinlaivalla, mutta Tukholmaan asti en siltikään päässyt.

Joulukuu meni ihan todella nopeasti ohi ja aloitinkin tauon ketogeenisestä ruokavaliosta 19.12. alkaen ja kirjoitin, kuinka tiputin syksyn aikana 15 kiloa elopainoa. Jouduin tekemään myös päätöksen, jossa postaustahtia on kevennettävä entisestään jotta oppari saadaan loppuun keväällä 2020.

*****

Vuodessa muuttui siis paljonkin. Päivärytmit uuden työn myötä, suhtautuminen ruokaan teki käännöksen, paino aleni, rahatilanne muuttui, blogijutut harppasi jonkin verran eteenpäin, parisuhderintama tasaantui ja matkustelua tuli enemmän kuin hetkeen.

Vuoden huonoin asia: Jatkuneet selkävaivat, jotka levisivät faskiakalvojen jumiutumiseen aiheuttaen repivää kipua oikeassa jalassa.

Vuoden paras asia: Loppuvuodesta kunnollisen selkälääkityksen sekä jumppaohjeiden saanti työterveydestä. Niin ja uusi parisuhde + työpaikka (en voi nimetä vain yhtä, sori).

Vuoden koskettavin (mutta ei ehkä vuotta kuvaavin) biisi: Pauli Hanhiniemi – Suru teki lähtöään.

Summasummarum tuntuu siltä, että elämä alkaa voittaa ja asiat järjestyy. Välillä vaivaa edelleen levoton olo, mutta se on jo ihan normaalia. Ylipäätään tuntuu, että tänä vuonna otetaan askelia kohti opintojen päättymistä ja omaa hyvinvointia vielä vahvemmin.

Mikä oli sun vuoden kohokohta?