Hae
Hannamaria

26v – Saako kolmikymppisistä jo panikoida?

Kyl vain, taasen on se aika vuodesta kun täytän vuosia. Luulin 25 -vuotissyntymäpäivien olevan jotenkin virstanpylväs (ja olihan ne), mutta kyllä siitä eteenpäin kaikki syntymäpäivät tuntuu varmasti edes vähän hassulta. Virallinen päivä oli siis maanantaina 17.2.

Hanna Voutilainen hannamariaHanna Voutilainen hannamaria

Synttäreiden vietto

Tänä vuonna lähdin hotelliviikonlopun viettoon Helsinkiin ennen virallista syntymäpäivää. Perjantai, joka oli samaan syssyyn ystävänpäivä, päätettiin viettää aivan kahden rauhallisesti hotellilla leffaa katsoen (ei kiinnosta piukassa olevat ravintolat). Lauantaina suunnitelmissa kenties elokuva ja ravintola, sunnuntai-iltapäivänä onkin suunta kotiin. Hiukan reissua varjosti miehekkeen kipeys, mutta tuolle ei voi kukkaan mittään joten sitä on turha murehtia.

Itselleni lahjaksi ostinkin sitten uuden ulkoisen näytön tietokoneen näytön kaveriksi sekä vanhempieni kanssa puoliksi sähkökäyttöisen työpöydän keittiönpöydän tilalle. Näin saan kotiin myös kunnollisen työpisteen, jonka parissa voi opparia, blogijuttuja sekä työhommia näpytellä. Ja tuo muuntautuu vielä sopivasti keittiönpöydäksi jos on tarve!

Lindex Hanna Voutilainen 25v

Hanna 25v, 2019

Hanna Voutilainen hannamaria

Hanna 26v, 2020

Parempi kuin vuosi sitten

Katsoin viime vuoden postausta, jossa kerroin täyttäväni 25 vuotta. Katsoessa jälleen mitä se teini-ikäinen Hanna oli 25 -vuotiaalle toivonut, olihan noista yksi (tai kaksi, saas nähdä) toteutununt, mutta kaukana ollaan vielä osasta noita haaveita. Töitä toki niiden eteen tehdään jatkuvasti!

Ja no, näitä kuvia noihin viime vuoteen verratessa on edistystä selkeästi tapahtunut. Projektini aloitin vasta elokuussa, joten tässä on noin puoli vuotta tultu ja reilu 15 kiloa elopainoa tiputettu. Ja projekti jatkuu myös tänä keväänä, ollaan jo OK-vauhdissa ainakin henkisesti!

Hanna Voutilainen hannamaria Hanna Voutilainen hannamaria

No se paniikki?!

Kyllä paniikki hetkellisesti oli läsnä, kun tajusin että äitini on saanut minut 28 -vuotiaana, moni mua nuorempi ympärillä on jo valmistunut ammattikorkeasta, on jo naimisissa ja osa jo eronnutkin, ostanut omakotitalon tai oman asunnon ja suunnittelee perheenlisäystä, ellei sellaista jo ole. Itse sitä vasta yrittää raapia opparia kasaan, asuu vuokralla, käsirahaa on säästössä vain hiukan ja naimisiinmeno on vielä kaukainen ajatus.

Asiaa hiukan työstettyäni tulin kuitenkin tulokseen, ettei muiden elämää tai tilanteita kannata omaan vertailla. Jokaisella on omat kommenverkkinsä, omat aikataulunsa ja jokainen kulkee omaa tahtiaan. En välttämättä edes halua lapsia ja jos joskus niitä päättääkin yrittää, on tässä vielä onneksi hyvin aikaa. Asuntovelkaakin kerkeää lyhentää vielä aivan varmasti tulevaisuudessa jos niin haluaa, naimisiinkin kerkeää jos se ihmiselle suodaan.

*****

Että kaikenkaikkiaan elämä on tällä hetkellä aika OK. Tokikaan tälläinen kevyt suorittajaluonne ei ole vielä tyytyväinen ennenkö loputkin haaveet on saavutettu ja niistä muuten riittäisi omaan postaukseen, sillä iso osa on saavutettu ja hetken aikaa olinkin syksyllä hukassa, mutta nyt on ajatukset selkiytyneet. Summasummaarum, pieni paniikki joka oli helposti selätettävissä ja jonka veikkaan olevan tulematta tulevaisuudessa.

Onko teillä muilla iskenyt koskaan ikäpaniikkia?

10 kommenttia

  1. Saippeli kirjoitti:

    Hyvää syntymäpäivää! Ihana tuo vihreä mekko. Saako udella mistä se on?

    • hannamariav kirjoitti:

      Kiitos! Mekko on H&M:ltä, ostin sen viime syksynä pikkujoulukauden alla. Voipi siis vielä löytyä alerekeistä!

  2. Minnea kirjoitti:

    Onnea <3 Sanoisin, ettei kolmekymppisistä kannata panikoida, mutta ymmärrän, että tuntuuhan se isolta luvulta ja hyppäykseltä. Jonkinlainen vedenjakaja tuo hyppy parikymppisestä kolmekymppiseksi. Itse en ikäkriiseillyt kolmekymppisiä, vaan sitten vasta 36-vuoden kohdalla 😀

    • hannamariav kirjoitti:

      Kiitos! Nimenomaan vedenjakajalta tuntuu, lähinnä ehkä ympäristön paineiden takia. Mutta kyllä se siitä!

  3. Teresa S kirjoitti:

    Hyvää synttäriä! Ihana mekko! Älä panikoi kyllä me vanhetaan joka vuosi!

    • hannamariav kirjoitti:

      Kiitos! Ja eipä sitä vanhenemista millään voi lopettaakaan 😀

  4. Emmi kirjoitti:

    Miksi kaikki synttärit muka tuon jälkeen tuntuisi hassulta? Huvittava ajatus, siis ihan silleen sympaattisessa mielessä. Mitä vanhemmaksi tulee, sen vaikeampaa on edes muistaa kuinka vanha on, joten ei se tunnu miltään kun on synttärit. Toki erilaiset tasaluvut tai muut itselle asetetut virstanpylväät herättää joskus hämmennystä. Mullakin oli ollut just 26 yksi luku, koska äiti meni silloin naimisiin, ja toinen 28 jolloin hän sai mut. Sitten kun en ollut silloin lähelläkään moista tilannetta, siitä ehkä tuli se paniikki. 30 ei tuntunut sen jälkeen juuri miltään. Nyt seuraavat synttärit on 35-vuotissynttärit, mikä kuulostaa kyllä pirun vanhalta itselle, mutta käytännössä ei tunnu miltään, vaikka en ole vieläkään naimisissa eikä vieläkään lapsia. 🙂

    • hannamariav kirjoitti:

      Ihanaa, kiitos! Se tuntuu ehkä siltä vielä muutaman vuoden, kun noita samantyylisiä virstanpylväitä on tulossa vielä pari kappaletta, mm. kun oma Mamma sai mut kun oli 28. Jännä nähdä millainen olo silloin on.

  5. Anne kirjoitti:

    Ootpa ihan älyttömän raikas näissä kuvissa, niin kaunis! Myöhäiset synttärionnittelut 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.