En oo pitkään aikaan tuusannut blogihaasteita, mutta nyt niitä on jonossa oikein kaksin kappalein! Tähän ensimmäisene, jonka onkin veikeämpi tapaus, mut haastoi Iina Moumou -blogista vastaamaan tiettyjen kategorioiden kysymyksiin käyttäen oman sukunimen ensimmäistä kirjainta, joka minun tapauksessa on V. Ensin Noora ja sen jälkeen Iina vei tämän niin maaliin, että munkin on pakko onnistua!

VAATE. Viitta on jostain syystä ainut joka mulla tulee mieleen. En taida yhtäkään viittaa omistaa mikäli sadeviittaa ei lasketa mukaan. Olispa sukunimi M:llä tai P:llä alkava niin vastau ois ollut superherlppo!

JUOMA. Vesi. Tai Viini. Molemmat käy, mutta etenkin kesällä on tärkeetä muistaa pikkuisen viinin nautiskelun lomassa nauttia VÄLIVESI! Kroppa kyllä kertoo kun nestehukka meinaa voittaa, kuuntele sitä! Ja ylipäätään juo sitä vettä niin ei pääse nestehukka koskaan tulemaan, duh.

PAIKKA. Veden äärellä. Jostain syystä mieli aina lepää rantakalliolla ja ylipäätään kun kuulee veden liplattamisen. Jostain syystä myös Vilna pomppasi mieleen, siellä vaan ei ole koskaan tullut käytyä – halu olisi silti kova.

RUOKA. Vähätöinen. En oo koskaan ollut hirveä kokkailija saatika kiinnostunut ruoanlaitosta, joten on vaan ihanaa jos pääsee mahdollisimman terveellisesti mutta helposti. Ja parasta on jos joku muu tekee ruuan!

ELÄIN. Vuh? No ei, valas vissiin vastattava. Ne on jotenkin todella mielenkiintoinen laji, samoin delfiinit, sekä niistä tehdyt ikonit, logot ja kaikki on niin söpöä!

KUKKA. Verikurjenpolvi. Täähän olikin ihan supervaikea, sillä mulla ei ole yhtä tiettyä lempikukkaa, saatika semmoista joka alkaisi V-kirjaimella. Piti siis heittäytyä luovaksi!

TYTÖN NIMI. Veera. Se on jotenkin todella kaunis nimi V-kirjaimella alkavaksi, lyhyt ja ytimekäs. Se on lisäksi (Wikipedian mukaan) yleinen nimi Karjalassa, jonka suunnalta isän puolen suku on aikoinaan tänne keskisempään Suomeen saapunut.

POJAN NIMI. Ville. Joka on sattumoisin mun veljen nimi (kyllä, luovuus kukki vanhemmilla kun nimesi meidät muksut Hanna ja Ville :D), mutta mihinkän sitä hyvää muuttamaan. Toinen olisi Vilhelm, mutta siitä tulee mieleen vain yksi kahvilaketju.

AMMATTI. Viestintäjohtaja. Markkinointijohtaja on silti ennemmin haaveissa, mutta kuitenkin viestinnän & mainonnan parissa olisi suosikkiammatti jonain päivänä. Nykyinenkin on oikein hyvä kyllä, mutta tavoitteena pikkuisen korkeampi aste.

KUVAUS HENKILÖSTÄ. Vaatimaton. Hän on joko sellainen, joka tekee paljon muttei ole ensimmäisenä huutamassa ”antakaa mulle kunnia tästä tehdystä työstä” tai sellainen, joka ei vaadi elämältä paljon ollakseen onnellinen. Molemmat 6/5.

JOKA KODISSA. Veitsi. Ja useampi eri käyttötarkoitukseen ja hemmetti soikoon TERÄVIÄ sellaisia. Ihan pikkuisen monta kertaa on mennyt hermo etenkin porukoilla aikaisemmin salaattia tehdessä kun veitset on maaliman tylsimmät.

Haastan mukaan seuraavaksi Minnean muruja (joka ottanut tämän postauksen kuvat), Purkkisirkus ja Paletilla! Napatkaas haaste vastaan 😉

Tykkäättekö te lukea tälläisiä blogihaasteita?

Tykkään sanonnasta ”kuppi nurin”, sillä se kertoo tasan tarkkaa miltä musta tuntuu kun alkaa vituttaa. Vesilasi on pääosin puoliksi täynnä ja tällä hetkellä etenkin elämä on suhteellisen OK, mutta joskus tulee sellaisia päiviä tai ajanjaksoja joiden aikana ei ole mitään vettä enää jäljellä, vaan koko kippo on kaatunut tai heitetty parvekkeelta alas. Ja joskus se vuotaa kuiviin, mutta täyttyy puolilleen taas.

Be a lady they said

Tähän alkuun haluan linkittää tämän erittäin voimakkaan videon, jota tähdittää Cynthia Nixon (voiko olla paremmin valittua tyyppiä tähän!) ja joka on Girls Girls Girls -lehden teettämä videoversio Camille Rainvillen aikaisemmin julkaisemasta tekstistä.

Video ja teksti kuvaa hyvin sitä, millaista on olla nainen vuonna 2020. Tämä nousi viraaliksi jo parisen viikkoa sitten, mutta toivon jokaisen silti katsovan ja etenkin kuuntelevan tämän alusta loppuun. Mutta jatketaas takaisin aiheeseen.

sisältöä, kiitos

Jatkuvasti toivotaan someen aidompaa sisältöä ja sitä kaunistelematontakin arkea, samaan aikaan kun sitä itse toivoo voivansa tuottaa pääosin hyvän mielen sisältöä, joilla piristää sekä omaa että muiden harmaata arkea. Ja no, monta esimerkkiä on siitä kun sitä ”elämänmakuista” sisältöä sitten tuottaa ja kertoo esim. masennuksesta ja erosta, tulee vihakommenttia takaisin. Loppumaton noidankehä, jonka ääripäiden välillä täytyy onnistua hyppimään ja löytämään se kultainen keskitie.

Se, että haluaa tehdä omannäköistä ja välillä kepeääkin sisältöä ei todellakaan tarkoita, että kaikki olisi hemmetin täydellistä tai upeaa 24/7. Ja jos aitoudesta puhutaan, voi aito olla ihan siinä hyvänmielenkin sisällössä. Se, että vaikka stailaa, treenaa tai meikkaa itseään tai jonkun ja tuo siinä persoonasta esille niitä omia parhaita puolia joista tykkää, ei tee ihmisestä epäaitoa.

Sillä sisällöntuottajallakin on joskus paskaa elämässä, kuten alla saatte kohta kuulla. Toki kaikkialle mahtuu näitä tyyppejä joita kutsutaan nimellä ”catfish” tai ylipäätään vain vetäisevät roolin päälle astuessaan televisioon tai somen maailmaan, mutta etenkin catfishit on aivan eri svääreistä ja jätetään ne tässä kohtaa pois keskustelusta.

”Se tunne, kun…”  eli meemi-ilmeeni, jota Instagramissa jo hyödynnettiin!

välillä ottaa pattiin

Olin nuorena ja vielä muutamakin vuosi sitten jatkuvasti ärsyyntynyt, äkkipikainen ja todella helposti ärsyntyvää sorttia, mutta kuitenkin sellainen tyyppi joka ei sitä ilmaissut huutamalla. Pidin asiat sisällä, olin puhumatta ja kypsyttelin epätyytymättömyyttä. Olin aikoinaan jatkuvasti ärtynyt ja huonolla tuulella, jonka aikana resting bitch face oli todellakin bitch face. Silloin oli päällä todella stessaavaa aikaa, selkäongelmaa jo ihan ammattikoulusta asti ja tuntui ettei mikään mennyt putkeen.

Kyllä sitä nykyäänkin tulee vittuunnuttua, muttei enää jatkuvasti niin pahasti kuin aikoinaan ja ylipäätään siitä palautuu nopeammin kun on sekä mieleltään, että ylipäätään fyysisesti paremmassa tilassa elämässä. Musta on myös huvittavaa, että välillä kun hakkaan näppäimistöä sen toimimattomuuden takia ja vaikka huudan liikenteessä törttöilijöille (true road rage täällä) luulee etenkin äitini että oon vihainen! Mutta ylipäätään on ihan OK olla välillä vähän tuittupää ja vittuuntua, se on virkistävää ja vapauttavaa kunhan siihen ei jää vellomaan.

Tässäpä siis kaikille, etenkin äidille, jotka välillä kuuntelee meikän intohimoista paasaamista jostakin aiheesta, ”opettelisit ajamaan” ja ”mene ny saatana” -kommentteja tai kuulee kun hakkaan näppäimistön nappeja, en ole vittuuntunut vaan puran senhetkistä tyytymättömyyttä asiaan. Parempi purkaa se ärsytys pieninä määrinä ulos sopivassa hetkessä harmittomalla tavalla ja liikkua eteenpäin kuin vittuuntua sisäisesti ja katkeroitua.

No mut hei, ei elämä ole niin vakavaa

Tiedättekö miksi valitsin juuri tuon kuvan tähän postauksen alkuun? Koska siinä hymyilen aidosti. Kuvasin näitä Blood Lustin kuvia parvekkeella, kun luuriin kilahti yksi hauskimmista viesteistä pitkään aikaan ja sain tuon itkunaurun jälkeiset aidot hymyt ja pelleilyt ikuistettua muistikortille.

Ennen näitä kuvia ja tuota viestiä oli aamu ollut melko hankala, sillä päällä oli kova flunssa ja takana oli heikosti nukuttu yö – toisin sanoen vitutti ja olo oli alakuloinen. Niin sitä elämän pienet ilot taas voitti ja käänti tuon toisen kuvan tyylisen ”ootko vittu tosissas” -meemi-ilmeen kattoon. Ja no, ei selkäkään ole taas hetkeen ollut parhain mahdollinen mutta pienillä voitoilla eteenpäin!

*****

Ai mikä oli tämän postauksen pointti? No toimia pilke silmäkulmassa vertaistukena ihmisille, joilla menee kuppi nurin välillä ja osoittaa ettei se ole niin vakavaa saatika tuomittavaa. Paskat päivät ja hetket kuuluu elämään, mutta mitä paremmin niitä opettelee händläämään, sitä helpompaa on itsellä ja muilla ympärillä olevilla olla.

Kai teilläkin menee joskus kuppi nurin?