Hae
Hannamaria

Voiko välilevynpullistuma parantua? (selkäongelmaupdate)

Selkäongelmat, hello vaan! Viimeksi kirjoitin kokonaisen postauksen selkäongelmista vuonna 2017 talvella ja ai että miten paljon sen jälkeen onkin tapahtunut. Oireet vuoden 2018 loppuun olivatkin melko samanlaiset kuin tuossa postauksessa, mutta joulun ja alkuvuoden 2019 aikaan tapahtui jotakin. Siitä lisää kohta.

Välilevynpullistuma Hanna

Tilannepäivitys (vuosi 2019 & alkuvuosi 2020)

Viime vuosi vaihtui samanlaisissa tunnelmissa, eli vasemman puolen välilevynpullistumaoireiden kanssa. Säteilyä ei jalkaan ollut joinain päivinä ollenkaan, joinain päivinä niin paljon että itketti. Kotiin pääsy vaihdosta kuitenkin vaikutti asiaan jonkin verran ja vähäksi aikaa kivut hävisivät. 

Kuitenkin jossakin helmikuun alkupuolella kivut palasivat, mutta oikealle puolelle säteilyineen. Ihmettelin tätä, sillä kivut olivat aina olleet vain vasemmalla puolella ja magneettikuvakin näytti vuonna 2017, että pullistuma on siellä. Mehiläisen fysioterapeutti kuitenkin selitti minulle, että tuo kohta on alati liikkuva ja vaihteleva, jonka vuoksi vaiva voi helposti ”pullahtaa ulos” toiselle puolelle painaen noita hermoja ja vetäytyä toiselta puolelta (etenkin mulla, jolla on yliliikkuvuutta kaikkialla).

Alkuvuodesta 2019 myös hankin mulle kustomoituna tehdyt pohjalliset Pihlajalinnan fyssarilta. Ne ovat todella hyvät ja tukevat kävellä, mutta aloitin noiden käytön aivan liian voimakkaasti jonka vuoksi faskiat, eli lihaksia ympäröivät lihaskalvot, vetivät todella kierälle aiheuttaen suurta repimisen tunnetta ja kipua. Noiden käyttöä jouduinkin säännöstelemään ja nyt 2019 syksyllä hetkellisesti jopa lopettamaan, että kipu lievittyy ja pystyn mm. venyttelemään tai istumaan ilman repivää kipua jälleen.

Summasummaarum: kivut olivat nyt alaselässä oikealla puolella jalkaan säteilevinä samaan tapaan, kuin vasemmalla aivan kipujen alkuvaiheessa useampi vuosi sitten.

Neule – Lindex
Housut – Lindex
Kengät – Timberland
Kello – Suunto (Fitness 3)

Lääkitys syksyllä 2019

Syyskuussa 2019 pääsin työterveyslääkärille, jolle puhuin asiasta kaiken (herkistymisten kera) ja vein aikaisemmin omakustanteisesti otetun magneettikuvan selitteen. Hän tarjosi minulle erilaista lääkitystä ja tällä kertaa sellaista, jonka kanssa voin tehdä töitä. Olin aikaisemmin kokeillut niin panacodit, panadolit, tramalit kuin oxynormitkin ja joko ne eivät olleet auttaneet tai olosta oli tullut niin huono, etten niitä voinut ja halunnut syödä.

Lääkettä söin syksyn ajan kolme tai neljä kappaletta päivässä ja totesin sen riittävän kipujen karkottamiseen. Nyt álkuvuodesta laskin annosta kahteen päivässä (yksi aamulla ja yksi alkuillasta) suurimpana osana päivistä, sillä kivut alkoivat olemaan hallinnassa säännöllisellä jumppailulla, vesijuoksulla ja lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksella. Olen myös ottanut pohjalliset takaisin käyttöön, mutta vain ulkokengissä.

Hiukan ärsytti alkuun aivan periaatteesta syödä lääkkeitä, mutta se kivuton olo mikä niistä tulee, innostaa tekemään niin paljon enemmän asioita ja jopa jumppaamaan ja liikkumaan aivan eri tavalla. Yleisvointi on siis parantunut ylipäätään huomattavasti.

Fysioterapeutin ohjeet

Kerrankin sain sellaiset ohjeet, joita pystyn tekemään ja jotka eivät ole niin monimutkaiset, että motivaatio niiden tekoon loppuu heti kättelyssä. Muutama yksinkertainen liike, joilla selkää jumpata ja lihaksia ympärillä vahvistaa muutamaan kertaan viikossa. Näitä on tullut tehtyä nyt muutaman kerran viikossa.

Myös vesiurheilua suositeltiin sekä fyssarin että lääkärin toimesta myös tällä kertaa ja aloitinkin vesijuoksun syksyllä. Olo oli uimahallissa ensialkuun tosi vaivaantunut, sillä en ollut uinut liki kymmeneen vuoteen missään, saatika omistanut uimapukua. Onneksi on tyyppejä jotka lähtee tuota mun kanssa harrastelemaan * nykyään odotan vesijuoksupäiviä!

Sain myös ohjeita, joiden kanssa lepuuttaa selkää myös työpäivän aikana. Kaiken maailman lepoasennot ovat minulle tuttuja, mutta nämä seisoaltaan tehtävät olivat minulle ihan uusia ja vieraita. Noista on ollut huomattava apu ja työpäivän aikana ilmestyvät kivutkin on pikku hiljaa saatu kuriin pikapikaa.

tuen tärkeys & tukityyny

Fysioterapeutti myös kertoi miten alaselkää voi tukea erillisen ”lumbar pillow”:n kanssa mm. mahallaan maatessa ja tuo auttoi huomattavasti heti (vaikka jalka olikin nostettuna viereen ja lepoasento muuten kunnossa). Mulla on sen verran notkistumaa alaselässä, että tähän pitää kiinnittää extrahuomiota ja ostinkin sitten normaalia paksumma ihan jo painoni, sekä tuo notkistuman vuoksi.

Tuon kanssa olen nyt mm. kotona istunut sohvalla, matkustanut työreissulle Montrealiin ja tehnyt töitä (sen saa kiinni kätevästi tuoliin), joka yhteisvaikutuksena lääkkeiden kanssa on auttanut selkäkipujen hellittämiseen sekä ylipäätään auttanut pitämään huolta ryhmistä istuessa myös ilman tuota tyynyä (kuvittelen sen selkäni taa myös silloin kun sitä ei ole, joten olen muistanut korjata asentoa myös paremmin). Myös selällään nukkuminen onnistuu tuon kanssa tätä nykyä ihan OK. Oikein hyvä ostos.

Vuodenalku 2020

Tällä hetkellä yleisfiilis onkin siis oikein hyvä, vaikka selän kunto heitteleekin viikossa miten sattuu.  15kg painon tippuminen ketogeenisen ruokavalion avulla on jonkin verran varmasti auttanut nivel- ja jaksamisongelmiin, samoin varmasti myös selän kuntoon ainakin välillisesti. Parasta on myös nuo pohjalliset, jotka oon saanut takaisin käyttöön!

Mulla olisi vielä lähete kuntoutukseen tälle vuodelle, mutta en ole varma koenko enää tarvetta mennä ja löydänkö sellaista Jyväskylän alueelta, joka olisi sopiva. Sen pitäisi natsata niin sisällöllisesti (en tarvitse ruokaluentoja) sekä aikataulullisesti, joten täytyy varmaan käydä lääkärin juttusilla taasen.

*****

Välilevynpullistuma tulee todennäköisesti jossakin muodossa kulkemaan vielä pitkään mukana (en edes tiedä voiko se koskaan parantua kokonaan), mutta olo on tällä hetkellä paljon, paljon parempi ja siitä jos mistä olen iloinen.

Onko teillä joitakin vaivoja, joiden kanssa elätte jatkuvasti?

14 kommenttia

  1. Anni kirjoitti:

    Kyllä välilevynpullistumasta voi ihan toipua entiselleen. Minulla oli kookas pullistuma alimmassa nikamavälissä, joka onneksi säteili jalkaan vain muutaman viikon ajan. Sen sijaan se lähetti ilmeisesti tulehduspesäkkeen SI-niveleen, joka näkyi kuvissa ja jonka takia viime talvi ja kevät meni selkärankareumaepäilyjen parissa telmiessä. Kun olihan niitä muitakin nivelvaivoja, plantaarifaskiitti ja lonkan tulehtuminen, sormissa outoja tulehduksia ja niin edelleen, eli näitä selkärankareuman liitännäisjuttuja. Lopulta kuitenkin löytyi selkäkipu pikkuhiljaa helpotti. Olin alkanut juosta kipua karkuun, sillä paikallaanolo oli tuskaa. Juoksin ihan hemmetisti kevään aikana kunnes heinäkuussa 2019 ortopedi kielsi koko homman ja käski rauhoittua. Lopetin juoksut ja pikkuhiljaa kivutkin hellittivät, ehkä aika teki tehtävänsä. Nyt jos selästä otettaisiin kuvat uudestaan niin pullistuma saattaisi näkyä siellä vieläkin tai sitten ei, mutta ainakaan enää se ei tuota minkään sortin kipua. Kun nyt mietin sitä tuskaa mitä koin viime vuonna tulehtuneen selän ja SI-nivelen kivun takia niin on jotenkin helpottavaa etten hajonnut siihen silloin vaikka se kovaa kipua olikin ja taistelua kipua vastaan päivittäin. Kikkailin kolmiolääkkeiden kanssa että koska ne voi vielä ottaa ettei (Trampalgin) vie yöunia, sillä minulle se teki vain hermostuneen ylivilkkauden, ei väsymystä ollenkaan, mutta niin että se veisi kuitenkin kivun pois ja pystyisi ajamaan autoa vielä. Panacod auttoi kolme tuntia mutta jo neljännen tunnin kohdalla vaikutus lakkasi täysin. Hirveetä säätöä. Ja silti: selvisin. Yhtäkkiä kivut vaan laimeni, tai ei yhtäkkiä vaan vähitellen, mutta se oli ihana se varovainen helpotuksen tunne että josko se sittenkin lähtisi pois se kipu! Kaikesta voi selvitä!

    • hannamariav kirjoitti:

      Kuulostaa aikamoiselta myös siellä! Täällä on myös ollut tuota lonkan pussin tulehdusta, siihen on pariin otteeseen viime ja sitä edellisenä vuotena lyöty kortisonia. Ihana kuulla että kivut on pikku hiljaa alkaneet hellittää, samaa meinaa olla havaittavissa itsellä! Ja todellakin, ei Panacod auttanut yhtään mullakaan mutta en myöskään kolmioita voinut syödä, lähes kaikesta jota kokeiltiin tuli niin huono olo ettei mitään rajaa ja alko väsyttää.

      Mulla oli SI-nivelissä ongelmaa jo teini-ikäisenä, joka ei toki auta näiden nykyisten juttujen kanssa. Mutta kyllä tästä selvitään, nyt on olo jo paljon parempi kuin esimerkiksi keväällä!

  2. Michelle80 kirjoitti:

    Kyllä, kohta kaksi vuotta yhtäjaksoista selkäkipua. Välillä parempia päiviä välissä. Kaksi pullistumaa löytyy. Ensimmäiset pullistumat tuli jo reilu kymmenen vuotta sitten. Olen aikaisemmin saanut ne hoidettua kuntoon muutamassa kuukaudessa kuntoilulla. Uusi pullistuma tulee yleensä 2-3 vuoden välein. Tämän kertainen kipujakso onkin sitten jo ennätys. *huoh* Pidän itseni jotenkin toimintakunnossa nimenomaan kuntoilulla. Lääkkeitä syön vain harvoin. Ne kun ei mitään auta. Ainoastaan ärsyttävät sivuoireet vaan tulee.

    • hannamariav kirjoitti:

      Ai jestas, hirveät tsempit sinne! Ja tuo on kyllä, monet ihmettelee että miten välilevynpullistuman tai muiden kipujen kanssa voi kuntoilla ymmärtämättä sitä, että mikäli ei kuntoile menee vaan pahempaan kuntoon. Ootko kokeillut kaikki lääkitykset läpi? Mullakin kesti vuosia löytää sopiva, kun lääkäri oli viimein sopiva.

  3. Maikku kirjoitti:

    Paljon oli tuttua tekstissäsi, sillä pullistumasta kärsin minäkin vaikka toissa vuonna leikattiin- tosin toiselta puolelta. Pitkä historia näiden vaivojen kanssa takana, pitänyt vain oppia elämään kivun kanssa ja koittaa olla antamatta sen hallita elämää. Joskus se onnistuu, joskus taas ei.
    Oon ollut kuntoutuksessa ja itseasiassa ens viikolla vika jakso. Oon kans ketolla ja taas saa vähän miettiä syömisten kanssa, mut otan aina oman mantelileivät ja keksit mukaan niin se jeesaa;)

    Tosi kiva kuulla, että sä oot saanut apua fyssarilta ja läökkeet jotka jeesaa, mua kiinnostais tietää mikä lääke sua on auttanut koska mulle ei sellaista ole vielä löytynyt.

    • hannamariav kirjoitti:

      Vertaistuki paras tuki <3 Tuota leikkaammista olen moneen otteeseen pohtinut, mutta siinä vaiheessa kun oireet ensimmäisen kerran tuli olin niin nuori, että sitä eivät halunneet tehdä. Kivun kanssa oppii olemaan ja elämään, ainakin siinä vaiheessa kun oppii siihen mitä oma kroppa kestää ja mitä ei.

      Mulla on auttanut sellainen kuin Neurontin, joka on gabapentiini. Sitä otan 300mg yleensä vähintään kahdesti päivässä, välillä on päiviä ja/tai viikkoja kun pitää ottaa huomattavasti enemmän (tuota saa ottaa jopa 9kpl per päivä). Tää on ainut kaiken maaliman kolmiopillereiden, rentouttavien ja perus buranan sijaan joka auttaa.

  4. Sorakukka kirjoitti:

    Vaivojahan olisi vaikka muille jakaa mutta onnekseni pullistumaa ei ole tullut. Jos sellainen tulisi arki hirttäisi kiinni kokonaan sillä se tulisi joko niskaan jossa on alkava rappeuma tai sitten alaselkään jossa rappeuma on jo hiukan pidemmällä. Kivut olisivat melko viheliäiset. Muuten selkään se ei voisi tullakkaan kun selkä on titaanilla tuettu niin ettei selkäranka pääse liikkumaan mihinkään suuntaan.

    • hannamariav kirjoitti:

      Siinäpä vasta olisikin jos pullistuman vielä pukkaisi! Tsemppiä jo nyt olemassaolevien vaivojen kanssa jaksamiseen 🙂

  5. Mira / Blinger shimmer -blogi kirjoitti:

    Iän myötä valitettavasti erilaiset vaivatkin ovat lisääntyneet, viimeisimpänä parin päivän ajan kipuilua polvissa – toivottavasti olisi vain ohimenevä juttu :/

    • hannamariav kirjoitti:

      Toivotaan todella että on, polvikivut on yksiä inhottavimmista!

  6. Minna M / Kiljustenblogi kirjoitti:

    Hienoa, että olet löytänyt itsellesi toimivat lääkkeet ja muut keinot. Toivottavasti kovat kivut pysyvät poissa.

    • hannamariav kirjoitti:

      Toivotaan, tähän asti ovat ainakin suurimmilta osin pysyneet kurissa!

  7. Anna/Kello neljän aamukahvi kirjoitti:

    selkäkipu on kroonistunut, minkä vuoksi syön särkylääkkeitä päivittäin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *