Tärisin pelatessani selkäleikkauksen jälkeen lentopalloa kuuden vuoden tauon jälkeen

Kun reilu vuosi sitten selkäni leikattiin, en arvannut että melkein päivälleen vuoden päästä pelaisin lentopalloa. Ensimmäisellä pelikerralla tärisin ja tuntuma oli aivan hukassa, mutta fiilis oli silti taivaallinen. Mutta jotta ei aivan ongelmitta selviäisi, puristin hiukan liikaa viimeisellä kerralla ennen sulkuja.

Kertauksena uusille lukijoille: Kuusi vuotta sitten lentopalloa pelatessa selkäni sanoi ”poks” ja vasen jalka meni alta. Suvussa kulkenut välilevyn pullistuma oli iskenyt päälle nuolen lailla, ja siitä alkoi useamman vuoden kroonistunut kipu. Viisi vuotta sitä piti sietää, mutta viimein viime syksynä 2020 selkä leikattiin ja sieltä löytyi kaksi välilevynpullistumaa ja ahtauma. Keväällä 2021 kaatuessa vielä oikea pakarani repesi muutaman millin matkalta liitoksista, ja sitä paranneltiin kesään asti. Kaikki postaukset löydät Selkäongelmat-tagin alta.

Vuosi meni leikkauksesta (ja puoli vuotta pakaran revähdyksestä), ennenkö uskalsin

Mua on jännittänyt todella, todella paljon palaaminen melkein kuuden vuoden jälkeen. Oon selkätarinaa aloittaessani kertonut, että pullistuma ”pullahti” lentopalloa pelatessa ja se pisti rakkaalle harrastukselle stopin. Olin 22-vuotias ja pelannut lentopalloa yli kymmenen vuotta yhteen soittoon joko sarjassa tai kuntolentopallossa ja se on koskaan ollut ainut laji, joka on tuntunut omalta.

Vuosi sitten selkä leikattiin, ja kun kuntoutuminen oli kesken, repesi pakara ja lentopallon pariin paluu siirtyi vielä vain edemmäs. Olin tuossa ennen revähdystä kerennyt käydä salilla ja pelaamassa sulkapalloa muutaman kerran, jota kroppa tuntui kestävän. Nyt kun vasta tänä syksynä alkoi tuntua lenkeilläkin siltä, että pakarakaan ei enää ottanut itseensä, uskalsin lähteä kokeilemaan.

Tärisin kun jännitti niin pirusti, pelin jälkeen tirautin itkut

Rikkoutunut selkä kolautti henkisesti niin pahasti, että saman lajiin paluu kuin missä se oli mennyt, oli vaikeaa. Koko kroppa tärisi ensimmäisen parikymmentä minuuttia lämmitellessä sekä pelatessa, itsevarmuus oli kadonnut jonnekin ja olo oli alkuun aivan sellainen, että ei tästä tule mitään. Fiilis onneksi tuosta kuitenkin muuttui kun hoksasi, että taidot eivät olleet hävinneet, vaan olivat vain hiukan ruosteessa.

Ensimmäisen pelin jälkeen olin niin onnellinen, että tirautin parit kyyneleet. Olin voittanut jo pieneksi peloksi kasvaneen mörön, kroppa oli kestänyt ja taidot tuntui olevan vielä semisti tallessa. Nyt pystyi lähteä pelaamaan kun siltä tuntui, jonka jälkeen olenkin käynyt joka ikinen kerta pelaamassa kun olen ollut Keski-Suomessa vierailulla.

Ja kuten näkyy, oli kuusi vuotta aika pitkä tauko ja kädet meni aivan pipariksi! Varret sekäkämmenselät olivat todella turvoksissa ja mustuivat parantuen vasta pikku hiljaa noin reilussa viikossa. Enpä muista että koskaan aiemmin olisi tuollaista näkyä tai reaktiota käsissä ollut!

Joulun ”kinkunsulatuksessa” selkä otti kuitenkin hiukan itseensä

Eikös se sanonta mene, että ”urheilija ei tervettä päivää näe?” — ja se piti jälleen paikkansa! Joulun jälkeen muutaman pelikerran ollessa vasta takana, innostuin kenties liikaa ja jos ensimmäinen tärähdys juostessani päin seinää (vahingossa) ei riittänyt, niin ainakin lattialle tiikeriheittäytyminen viimeistään sinetöi kevyet selän jumit.

Ei tuossa onneksi sen pahemmin käynyt, mitä nyt selkä-pakara-alue oli juntturassa muutaman päivän ja Voltarenia kului pikkuisen normaalia enemmän. Ei onneksi minkäänlaisia pelkoja palannut siitä, että kroppa ei kestäisi – enemmänkin vain ärsytti elopaino, jota on päässyt taas kertymään ja hidastamaan menoa.

Ihana jatkaa rakasta harrastusta

Viimeksi tänä syksynä kun lääkäri kysyi voinnista leikkauksen, tirautin pienet itkut kertoessa lentopalloon paluusta ja repeämän kuntoutumisesta. Kyllä nuo terveysvaivat yllättävän paljon on vaivannut vuosien saatossa — ja näköjään jollain asteella vaivaa edelleen.

Olen nyt päässyt jatkamaan useamman kerran lentopallossa käyntiä säännöllisen epäsäännöllisesti. Haluaisin kovasti löytää Turun seudulta kuntolentopalloporukan, mutta vallitseva maailmantilanne ei millään tavalla tätä projektia helpota. Siksi onkin kiva palata aina Keski-Suomessa käydessä tuttuun porukkaan. Vielä joku päivä!

Onko teillä ollut traumoja palata vanhan lajin pariin?

Seuraa minua: Instagram / Facebook

Lue myös:
Virstanpylväs: Vuosi selkäleikkauksesta & puoli vuotta revähdyksestä
Puoli vuotta selkäleikkauksesta – miten palautuminen on edennyt?
Elämäntapamuutos otti takapakkia – isosti

Lue kaikki aiheen Selkäongelmat -postaukset