Viime elokuussa, kun ketogeeninen ruokavalio astui elämääni tein päätöksen, että jatkan sitä siihen asti kun se tuntuu hyvältä ajatukselta ja kroppa toimii. Mitä enemmän imin tietoa itseeni, sitä enemmänmulla on tähän ruokavalioon muodostunut viha-rakkaussuhde ja oon miettinyt, mitkä on ketogeenisen ruokavalion hyvät ja huonot puolet.

Aloitin ketogeenisen ruokavalion buustina painonpudostukselle, halusin päästä irti sokerikoukusta tapoineen päivineen sekä saada ainaisen ”pöhöttyneen olon” pois. Joulun aikaan kerroin saavuttaneeni -15kg merkkipaalun, ja vasta vähän aikaa sitten kerroin miten paino on junnannut tammikuusta asti. Viimeisen kahden viikon aikana muutoksia tehtyäni paino on tipahtanut taas parin kilon verran, joten matka alaspäin on taas alkanut.

Bleiseri – Primark
Toppi – *Lindex
Housut – *Lindex
Kengät – Timberland
Kaulakoru – Kalevala Koru Valoisa
Sormus – Pikkuputiikki Berliinissä
Laukku – Mulberry
Kello – Suunto 3 Fitness Gold (postaus tuotteesta)

Hyvät puolet

Olen aina ollut enemmän suolaisen kuin makean ystävä (ei sillä, en silti sylje makeaa pois), mutta olen ollut pahassa sokerikoukussa aikoinaan. Tuo oli yksi syy miksi ketolle lähdin, eli päästä siitä sokerikoukusta ja herkuttelutavasta pois. Tässä olen ilokseni onnistunut hyvin! En ole enää taukojenkaan aikana jäänyt sokerikoukkuun ja kun olen ketojutuilla herkutellut, ei se ole mennyt samanlaiseksi mättämiseksi kuin aikoinaan. Positiivinen muutos siis mentaliteetissä, suhtautumisessa ja hallinnassa sokeriin, sekä herkutteluun on tapahtunut!

Ketogeeninen ruokavalio on auttanut mua ymmärtämään entistä paremmin sitä, mitä mun vatsa kestää ja mitä se ei kestä. Olen laktoosi-intolerantikko, joten olen suuresti nauttinut lähes kaikenlaisen maitotuotteen vaihtamisesta soija- sekä mantelikorvikkeisiin mm. smetanaa sekä juustoja lukuunottamatta. Olen myös tajunnut että pavut, herneet ja muut vastaavat eivät sovi vatsalleni ollenkaan. Olen yllättynyt siitä, miten monipuolisesti voi ketogeenisellä ruokavaliolla syödä.

Kaikki kivistyksen tunteet, vatsan älytön turpoaminen ja ”pöhö” on hävinnyt. Olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota ravintoainerikkaaseen ruokaan, vitamiineihin ja ylipäätään makroihin. Olen nauttinut kurinalaisuudesta, sillä se sai fiiliksen paremmasta etenemisestä ja auttoi muuttamaan tapoja juuri niin kuin toivon. Olen kokeillut paljon erilaisia uusia ruokia ja avartanut makumaailmaa. Nautin myös ruoanlaitosta nykyään aivan eri tavalla kuin aiemmin – ennen se oli pakollinen paha, nyt mielenkiintoista kokeilua!

Huonot puolet

Rajoittavuus on ehdottomasti suurin tekijä, koska pysyäkseen ketoosissa (johon ketogeenisellä pyritään), ei joustoa ole juurikaan hiilarien grammamäärässä. Ketoosista pois ja takaisin pomppimisen vaikutuksista ei ole vielä mitään vedenpitävää näyttöä ja jokaisella on oma raja jolloin ketoosi katkeaa, mutta kaipaan niitä mahdollisuuksia mitä esimerkiksi vähähiilihydraattinen tuo.

Kaipaan osaa hedelmistä, etenkin appelsiinia ja mandariinia. Haluan pystyä syömään kauraa, joka sopii vatsalleni todella hyvin. Haluan pystyä ottamaan lasin puna-tai valkoviiniä hyvän ruoan kanssa kun siltä tuntuu miettimättä ketoosin katkeamista ja kaikkia toimia aikoineen, joita täytyy tehdä päästäkseen siihen tilaan takaisin. Haluan käydä ystäväni kanssa sushilla tai ostaa sitä kotiin perjantai-iltana jos siltä tuntuu. Haluan nauttia Coca Cola Zero Sitruunaa viikonloppuna jos siltä tuntuu. Haluan myös joskus päästä halvemmalla, sillä esim. konjac-juureen tehty nuudelipussi maksaa Ruohonjuuressa yli 5€. Okei, shiratakia saa mm. alan kaupoista ja kukkakaaliriisiä on helppo tehdä itse, eikä noita tule edes viikottain syötyä.

Haluan käydä ravintolassa joutumatta pyytämään suuria määriä muutoksia annokseen, samoin tilata ruokaa kotiin kiinalaisesta nuudeleine ja riiseineen päivineen aina silloin tällöin! Haluan joustoa silloin kun siltä tuntuu tuntematta pahaa mieltä siitä, että nautin pasta-annoksen, punkkua tai hiukan liikaa hedelmiä. Haluan voida syödä edes osittain samaa ruokaa kuin poikaystäväni.

Oon myös pohtinut joskus onko ketogeeninen ruokavalio syy siihen, miksi nukun välillä todella huonosti. Toki tähän voi olla monia syitä, kuten selän oireet ja sen kipuun herääminen, mutta silti. En nimittäin olisi asian kanssa yksin, sillä bloggaajakollega Jonna on kokenut samaa.

Kuvat: Minnean muruja

Joo-o, tässä sitä sitten pohditaan että mitä asian kanssa loppupeleissä tekisi. Mulla oli tähän vielä vaikka kuinka ja paljon pohdintaa lisäksi, mutta säästän ne toiseen postaukseen – meinasi pituus taas karata aivan uskomattomiin svääreihin ja aihe rönsyillä. Mutta niin, ketogeeninen ruokavalio on tavallaan aivan mahtavaa ja tavallaan alkaa tuntumaan liian rajoittavalta.

Mun mielestä kun ketogeenistä ruokavaliota ei voi tehdä ”sallivasti”, sillä tavoitteena on kuitenkin ketoosi ja hirveän moni asia heittää tuosta tilasta pois. Jokaisen kroppa tietenkin reagoi ja toimii erilailla, joten pitää pohtia mikä sitä itselle sitten toimii.

Tavoitteeni olen kuitenkin saavuttanut, eli olen saanut hyvän buustin painonpudotukseen, päässyt irti sokeri- ja herkuttelukoukusta sekä päässyt pois ainaisesta pöhöttyneestä olosta. Nyt on vain katsottava miten sitten jatkossa, mikä on itselle se oikea tapa. Tähän asiaan palaan vielä.

Mitkä on teidän mielestä hyvät ja huonot puolet aiheessa ketogeeninen ruokavalio?

Siinäpä päivän kysymys, joka on tavallaan surullinen ja tavallaan vaan riemastuttava asia – etenkin jos niistä ei halua luopua vaikka ne ovat hiukan rähjäisiäkin! Painoa on siis pudonnut tällä hetkellä painavimmasta kohdasta n. 17 kiloa ja nyt ollaan jo 90 kilon alla. Eli aikaisemmin kertomastani jumista ollaan päästy eteenpäin, vaikkakin vielä on tavoitteeseen matkaa.

Lempivaatteet, jotka jää isoksi

Olen tässä vaiheessa jo huomannut, että jotkin mun ihan suosikeimmat vaatteet on alkaneet jäädä isoksi. Esimerkiksi tämä kuvan paita on tullut hankittua useampi vuosi sitten ja ikää sillä onkin jo reilu viitisen vuotta – aika hyvä ikä alepaidaksi Marks & Spenceriltä. Se on yksi ihan mun lemppareista, mutta alkaa käydä hiukan isoksi ja tuo harmittaa mua melko lailla.

Mulla on vaatekaapissa nykyään vain iloa tuottavia vaatekappaleita ja sellaisena haluan sen pitää (kirpparikassi odottaa tällä hetkellä muuten vain julkiseksi laittoa, siellä kaikki mitkä ei enää tuota iloa). Mietin jatkuvasti kuitenkin, että miten käy kun tästä paino putoaa vielä lisää ja osa isoimmista, mutta silti niin rakkaista vaatteista alkaa roikkumaan päällä. Yksikään kun ei ole kuitenkaan niin arvokas, että niitä kannattaisi käyttää suutarilla tai räätälillä pienentämässä. Omat taidot riittävät johonkin asti, mutta eivät kaikkeen.

Iloitsekin siitä, että paino putoaa, mutta samaan aikaan koen huolta lempparivaatteiden jäämisestä isoksi.

Paita – Marks & Spencer
Housut – Marks & Spencer
Kengät – Timberland
Kello – Suunto 3 Fitness (postaus kellosta)

Mitäs jos ne on vielä rikkikin?

Ylläoleva kuva kertoo hyvin siitä, miten vaatteitani rakastan ja miten haluan niille vain hyvää. Tämän paidan vasen kyynärpää oli niin haperoa kangasta, että se otti ja repesi viime syksynä. Olen tuon paikannut neulalla ja langalla pariin otteeseen, mutta silti en saa sitä pysymään kasassa!

Olenkin miettinyt, että voisin kyynärpäihin laittaa tai laitattaa nahkapaikat tai jonkinlaiset vihreät tai siniset kangaspaikat. Molempien kyynärpäiden kangas alkaa nimittäin olemaan todella haperoa, mutta koska paita on muuten kunnossa, en halua tästä luopua. Tässä kun on muuten kaikki niin kohallaan ja se saa mulle itsevarman olon (ainakin vielä kun tämä joten kuten istuu roikkumatta päällä).

Shoppailu omassa vaatekaapissa

Olen kuitenkin siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että mun ei heti tarvitse lähteä shoppailemaan vaikka paino nyt putoaakin. Olen nimittäin vielä muutama vuosi sitten ollut melkeen samassa painossa kuin nyt (ja hiukan pienempikin), jonka vuoksi vaatekaapissa on rakkaita, mutta vielä tällä hetkellä päälle mahtumattomia vaatteita. Toki muoti on muuttunut ja iso osa aikoinaan tuli laitettua kiertoon, mutta kyllä siellä vielä jotain on.

Tällä hetkellä olen myös kerännyt kasaan kirpparipussiin sellaiset vaatteet, jotka ovat auttamattomasti aivan liian isoja ja joita ei enää sen vuoksi tule käytettyä. Sen sijaan tasaisin väliajoin testailen päälle muutamaa vaatekappaletta, joiden käyttöä en jälleen malta odottaa! Ratsia pitäisi tehdä vielä huivi- ja asustelaatikkoon, jotta voisi kirpparikamppeet laittaa myyntiin.

Yleisfiilis siis on jees ja dääm samaan aikaan! Olen iloinen, mutta samaan aikaan surullinen. Pääseepähän ainakin nyt tulevaksi kesäksi hankkimaan kesävaatteita, niiden kanssa kun mulla on aina ollut suuri ongelma löytämisen ja päälle istumisen kanssa!

Ootteko te kohdanneet samaa?