Ketogeeninen ruokavalio loppui ainakin nyt hetkellisesti omalta kohdalta ja nyt ajattelin kirjoitella muutamista muutoksista, joita elämässä ja kropassa on sen jälkeen käynyt. Vaihdoin tosiaan vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle – aika vapaalle sellaiselle – noin pari kuukautta sitten ja nyt tässä onkin ollut sen jälkeen ties minkälaista vaihetta, hyvää sekä huonoa.

Mikä on mennyt huonosti & epäonnistunut?

Paino ei ole tippunut enää samaa tahtia kuin aiemmin. Sain 15kg pois viime syksyn aikana, mutta tänä keväänä ja kesänä on lähtenyt vain n. 5 kiloa. En tosin ole päässyt käymään vesijuoksemassa ja se vähäinenkin päivittäinen arkiliikunta mm. työmatkakävelyn ja -pyöräilyn osalta on jäänyt. Oon kotijumppaa koittanut tehdä, mutta ei se ole sama asia kuin salilla käynti tai kunnon kävelylenkit. Pitäisi siis saada perse ylös penkistä ja löytää sopiva tasapaino sen, sekä ruokavalion kanssa uudelleen.

Liiasta hiilarista ja tärkkelyksen määrästä tuulee järkyttävä pöhö. Aikaisemmin mietin jo, että olenko gluteenille yliherkkä mutta siitä ei taida olla asia kiinni. Myös vehnää olen miettinyt, mutta sitä en nauti hirveästi ja silloin kun nautin, on mukana muitakin tekijöitä kuin vehnä. Tuo tunne ja vatsan turvonnut koko on aivan hirveää, kun oikein turvottaa ja ahistaa. Tätä koittelen siis jatkuvasti välttää ja etsiä parempia vaihtoehtoja, joskus toki ihan tietoisesti epäonnistuen ja joskus vahingossa.

Jotkut olivat FB keskusteluryhmässä puhuneet epäsäännöllisistä kuukautisista ja välivuodoista. Kun näin sen keskustelun niin osasin vetää yhteyden, itsellä tämmöinen epäsäännöllisyys alkoi n. 1-2kk keton aloituksen jälkeen eikä asia koskaan keton aikana tasaantunut. Aikaisemmin kun ei ole ollut ongelmia mitään säännöllisyyden kanssa, vaan kaikki toiminut lähes kellontarkkuudella niin en keksinyt muutakaan syytä. Nyt pari kuukautta vähähiilarisella on auttanut tasaantumisessa, mutta vielä on vähän matkaa – jos syy nyt edes on tämä.

Mikä on mennyt paljon paremmin?

Yleisfiilis on huomattavasti parempi, sillä mulla on nyt se vapaus syömisessä jota kaipasin. Edelleen silti välttelen hullua määrää vaaleaa viljaa, riisiä yms, mutta nyt voi ostaa jo leipää kaupasta joka on ihan parasta! Oon aivan rakastunut esimerkiksi vaan 7,7g hiilaria per viipale sisältäviin Vaasan Kaurasydän -leipiin sekä Rostenin siemennäkkäreihin, joissa on tuotteesta riippuen n. 5,5g hiilaria per viipale.

Pidän siis poikkeuksia ruokavaliosta esimerkiksi juhatilaisuuksissa, kuten viimeksi eilen; käytiin yhdessä parhaan ystävän kanssa juhlistamassa hänen yliopistoon pääsyä ravintolassa kolmen ruokalajin illallisen voimin. Söin aivan todella mielelläni skagenin, risottoa ja vielä jälkkärinkin, huuhtoen kaiken paikallisella vehnäoluella. Ja tänään sitten syön aivan normaalisti vähähiilarisesti.

Kärsin unettomuudesta ketogeenisen aikana melko paljon, sillä hiilarin on todettavan parantavan unta. Nyt homma on kuitenkin jo parempi, vaikka ajoittaisen stressin takia edelleen heräilen aamuyöstä ja välillä nukahtaminen meinaa olla vaikeaa. Tää kevät ja kesä ei koronan takia ole asiaa yhtään auttanut, mutta kyllä se tästä. Tunnen kuitenkin saavani aivan tarpeeksi unta suurimman osan öistä.

Oon vaikuttanut oppivan uuden suhteen herkutteluun, herkkuihin ja sopivasti syömiseen eikä oo tarttenut pelätä ahmimista. Mulla oli nimittäin aikaisemmin elämässä sellainen vaihe, että saatoin syödä herkkuja aivan jumalattomia määriä ja siitä syömisestä ei tullut loppua vaikka olisi ollut vatsa täysi ja herkkuhammas tyydytetty. Nyt söin kuitenkin lauantaina karkkia ja osasin ottaa vain muutaman, joka tyydytti herkkuhimon. Samoin Juhannuksen herkuttelu ei jäänyt päälle, jota hiukan pelkäsin.

No mitä seuraavaksi?

Aion nyt kesän yli ainakin jatkaa tätä tälläistä ”vapaata vähähiilarista”. Tarkoittaen, että jos tekee mieli alkoholitonta tai holillista olutta tai siideriä, annan itselleni luvan siitä nauttia (koska tekee mieli niin harvoin, erikoistilaisuuksissa lähinnä). Jos käyn ulkona syömässä, katson sen fiiliksen mukaan haluanko mennä terveellisemmällä vaihtoehdolla vai otan esimerkiksi salaatin sijaan ranskalaiset.

Kotona syön sen ruokavalion mukaan jonka olen tässä lähes vuoden aikana oppinut. Vähähiilarinen, mutta ei niin paljon rasvaa kuin ketogeenisellä. Mukana hyvä määrä kasviksia, viljoista etenkin kauraa sekä hyvää oloa tavoitellen.

Ps. Piän vhh-/ketoruokapäiväkirjaa Instagramin puolella, joten jos et seuraa mua siellä vielä ni liity iloiseen joukkoon @hannamariaw!

Pps. Pistin myös 100e lahjakortin arvonnan pystyyn House of Organicille tuolla IG:n puolella, käykää kattomassa osallistumisohjeet sieltä.

Millaisia fiiliksiä teillä on ollut kun (JOS) Ketogeeninen ruokavalio loppui?

Nyt se on tehty – ketogeenisen ruokavalion lopettaminen. Kirjoitin vähän aikaa sitten ketogeenisen ruokavalion hyvistä ja huonoista puolista ja olen sekä ennen tuota että tuon jälkeen pohtinut paljonkin hiukan vapaampaa vähähiilihydraattista ruokavaliota ja sille siirtymistä nyt ainakin väliaikaisesti.

Kuten kerroin aikaisemmin tavoitteistani, olivat ne saada buustia painonpudostukselle, halusin päästä irti sokerikoukusta tapoineen päivineen sekä saada ainaisen ”pöhöttyneen olon” pois. Joulun aikaan kerroin saavuttaneeni -15kg merkkipaalun, ja Maaliskuun puolivälissä kerroin miten paino on junnannut tammikuusta asti. Paino junnasikin sellaisen pari kuukautta, ennenkö muutamien muutosten jälkeen se on lähtenyt nyt laskuun. Hitaasti, mutta varmasti.

Missä vaiheessa päätös oli selkeä?

Kuten sanoin alussa, oli mun alkuperäiset tavoitteet todella selkeät. Näistä tavotteista on nyt 3/3 saavutettu ja ylipäätään lupasin itselle, että jatkan tuota tiettyä ruokavaliota niin pitkään kun se tuntuu hyvältä ja nyt se ei enää tuntunut siltä täydelliseltä vaihtoehdolta. Ja n. kuukausi sitten se ei enää tuntunut.

Päätös ei rehellisesti sanottuna tullut nopeasti tai iskenyt kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ketogeenisen ruokavalion lopettaminen on ollut yksi niistä asioista, jotka pyöri mielenpäällä viimeisen kuukauden.

Punnitsin, pohdin ja mietin asiaa todella paljon. Keskustelin, Googlailin ja selvittelin asioita. Mietin miten sen tekisin ja mitä se tarkoittaisi. Myönnetään, käytin myös vähän liian kauan aikaa koko asian puimiseen. Tässä oli kuitenkin niin paljon kiinni, että en halunnut miettimättä ja selvittämättä päätöstä tehdä.

Onko ketogeenisen lopettamisesta peloteltu?

Pohdin tässä myös, että missä vaiheessa ns. ”uskallan” vaihtaa pois ketogeeniseltä. Totta on, että jos nyt alan mättämään hirveitä määriä hiilaria mm. pastassa ja pitsassa, nappaa kroppa kiinni kaikesta hiilarista ja sokerista mitä se saa. Ja etenkin tuolle sokerille olen tällä hetkellä todella herkkä. Ja tästä jos mistä on joskus peloteltu aivan hirveästi, turhaan.

Olin joulun sekä alkuvuoden Montrealin työreissun aikaan tauolla ketogeeniseltä ruokavaliolta ja kyllä, kroppa nappasi kiinni noista saamistaan hiilareista ja pöhö palasi. Tuolloin söin tasan mitä halusin, herkuttelin paljon mm. karkin ja sipsin muodossa, söin sokeripitoista aasialaista ruokaa, nautin uppopaistetusta ruoasta ja ylipäätään join aivan liian paljon Canada Drytä (sama sokerimäärä kuin perinteisessä kokiksessa). Yh, tulee jo paha olo kun muistelee tätä.

Siltikin, nuo kaikki ns. ”pöhökilot” lähtivät kun palasin ruotuun ja normaaliin arkeen juhlista sekä reissaamisesta. En siis ole todellakaan huolissani ns. ”kilojen palaamisesta” nyt, kun siirryn syömään hiukan enemmän hiilaria. On painoa pudotettu ja ylläpidetty ennenkin syömällä hiilaria.

Onko vähähiilarinen ”the” tapa itselle?

Lupasin itselleni, että olen ketolla niin pitkään kuin se tuntuu hyvälle. Nyt enemmän houkuttelee vähähiilarinen, salliva ruokavalio ainakin alkuun kokeille gluteenitonta ja vehnätöntä versiota. 

Siirryin tosiaan pari viikkoa sitten vähähiilihydraattiselle, jossa raja menee n. 100g hiilaria päivä. En ole tähänkään asti kuin silloin tällöin laskenut makroja todetakseni että kyllä, ne pysyy kuosissa mututuntumalla. Tämä tarkoittaa sitä, että voin elää ns. ”normaalimpaa arkea” miettimättä ruokavaliotani liian tarkasti, mutta käyttäen niitä oppeja hyväksi jotka olen tässä lähes vuoden projektissa saanut.

Ai gluteeniton, vehnätön? Kyllä, sillä veikkaan että jompi kumpi näistä ruis ja sokeri mukaan otettuna on syypää siihen hirveään pöhöön, jonka alaisena olen aikaisemmin ollut. Nyt esim ketotauolla joulun aikaan tajusin hyvin, miten vaalean sämpylän syödessäni vatsa huuti hoosiannaa. Tuota pöhöä en halua enää takaisin ja nyt koenkin, että olisi aika kokeilla ja testailla mikä sen aiheuttaa.

Jotkut myös puhuvat myös rasva-adaptaatiosta, jossa kropan oltua pitkään ketoosissa käyttää se rasvaa pääasiallisena polttoaineena hiilaripohjaisen sijaan vaikkei 20g hiilaria päivässä -rajoitteen mukaan menisikään. Tälle ei ole vedenpitäviä todisteita (ja no, mille ruoka-asialle nyt koskaan onkaan 100%), joten en asiaan ota sen enempää kantaa. Olisihan se hienoa, että vaikka olisi vähän vapaampi hiilareiden kanssa, kroppa silti käyttäisi rasvaa pääasiallisena energialähteenä ja kuluttelisi tuota vararengasta pois.

Mites painonpudotuksessa eteenpäin?

Haluan tehdä tämän vaiheittain ja painonpudostusta vaarantamatta, eli olla miinuskaloreilla ja vähällä hiilarilla, mutta myös vähentää nauttimani rasvan määrää. Tehdä homman sillein järkevästi ja pysytellä edelleen siinä uudessa elämäntavassa jonka olen opetellut. Ei viikottaisi herkkuja ja ylipäätään jos herkutellaan, sitten myös tehdään se kohtuudella.

Nyt testaillaan, kokeillaan ja katsotaan miten kroppa reagoi. Tässä on onneksi vielä hyvä tovi aikaa ennenkö edes voi kuvitella ulos lähtevänsä syömään tai lounaalle, joten saa aika hyvin olla itse vastuussa siitä mitä suuhunsa laittaa ja tietää tasan mistä mikäkin ruoka on tehty. Parasta, kun maailma avautuu uudelleen!

Miltä teistä on tuntunut Ketogeenisen ruokavalion lopettaminen, tai jonkin muun ruokavalion vaihto?