Ketogeenisen ruokavalion lopettaminen – voe helvete!

Nyt se on tehty – ketogeenisen ruokavalion lopettaminen. Kirjoitin vähän aikaa sitten ketogeenisen ruokavalion hyvistä ja huonoista puolista ja olen sekä ennen tuota että tuon jälkeen pohtinut paljonkin hiukan vapaampaa vähähiilihydraattista ruokavaliota ja sille siirtymistä nyt ainakin väliaikaisesti.

Kuten kerroin aikaisemmin tavoitteistani, olivat ne saada buustia painonpudostukselle, halusin päästä irti sokerikoukusta tapoineen päivineen sekä saada ainaisen ”pöhöttyneen olon” pois. Joulun aikaan kerroin saavuttaneeni -15kg merkkipaalun, ja Maaliskuun puolivälissä kerroin miten paino on junnannut tammikuusta asti. Paino junnasikin sellaisen pari kuukautta, ennenkö muutamien muutosten jälkeen se on lähtenyt nyt laskuun. Hitaasti, mutta varmasti.

Missä vaiheessa päätös oli selkeä?

Kuten sanoin alussa, oli mun alkuperäiset tavoitteet todella selkeät. Näistä tavotteista on nyt 3/3 saavutettu ja ylipäätään lupasin itselle, että jatkan tuota tiettyä ruokavaliota niin pitkään kun se tuntuu hyvältä ja nyt se ei enää tuntunut siltä täydelliseltä vaihtoehdolta. Ja n. kuukausi sitten se ei enää tuntunut.

Päätös ei rehellisesti sanottuna tullut nopeasti tai iskenyt kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ketogeenisen ruokavalion lopettaminen on ollut yksi niistä asioista, jotka pyöri mielenpäällä viimeisen kuukauden.

Punnitsin, pohdin ja mietin asiaa todella paljon. Keskustelin, Googlailin ja selvittelin asioita. Mietin miten sen tekisin ja mitä se tarkoittaisi. Myönnetään, käytin myös vähän liian kauan aikaa koko asian puimiseen. Tässä oli kuitenkin niin paljon kiinni, että en halunnut miettimättä ja selvittämättä päätöstä tehdä.

Onko ketogeenisen lopettamisesta peloteltu?

Pohdin tässä myös, että missä vaiheessa ns. ”uskallan” vaihtaa pois ketogeeniseltä. Totta on, että jos nyt alan mättämään hirveitä määriä hiilaria mm. pastassa ja pitsassa, nappaa kroppa kiinni kaikesta hiilarista ja sokerista mitä se saa. Ja etenkin tuolle sokerille olen tällä hetkellä todella herkkä. Ja tästä jos mistä on joskus peloteltu aivan hirveästi, turhaan.

Olin joulun sekä alkuvuoden Montrealin työreissun aikaan tauolla ketogeeniseltä ruokavaliolta ja kyllä, kroppa nappasi kiinni noista saamistaan hiilareista ja pöhö palasi. Tuolloin söin tasan mitä halusin, herkuttelin paljon mm. karkin ja sipsin muodossa, söin sokeripitoista aasialaista ruokaa, nautin uppopaistetusta ruoasta ja ylipäätään join aivan liian paljon Canada Drytä (sama sokerimäärä kuin perinteisessä kokiksessa). Yh, tulee jo paha olo kun muistelee tätä.

Siltikin, nuo kaikki ns. ”pöhökilot” lähtivät kun palasin ruotuun ja normaaliin arkeen juhlista sekä reissaamisesta. En siis ole todellakaan huolissani ns. ”kilojen palaamisesta” nyt, kun siirryn syömään hiukan enemmän hiilaria. On painoa pudotettu ja ylläpidetty ennenkin syömällä hiilaria.

Onko vähähiilarinen ”the” tapa itselle?

Lupasin itselleni, että olen ketolla niin pitkään kuin se tuntuu hyvälle. Nyt enemmän houkuttelee vähähiilarinen, salliva ruokavalio ainakin alkuun kokeille gluteenitonta ja vehnätöntä versiota. 

Siirryin tosiaan pari viikkoa sitten vähähiilihydraattiselle, jossa raja menee n. 100g hiilaria päivä. En ole tähänkään asti kuin silloin tällöin laskenut makroja todetakseni että kyllä, ne pysyy kuosissa mututuntumalla. Tämä tarkoittaa sitä, että voin elää ns. ”normaalimpaa arkea” miettimättä ruokavaliotani liian tarkasti, mutta käyttäen niitä oppeja hyväksi jotka olen tässä lähes vuoden projektissa saanut.

Ai gluteeniton, vehnätön? Kyllä, sillä veikkaan että jompi kumpi näistä ruis ja sokeri mukaan otettuna on syypää siihen hirveään pöhöön, jonka alaisena olen aikaisemmin ollut. Nyt esim ketotauolla joulun aikaan tajusin hyvin, miten vaalean sämpylän syödessäni vatsa huuti hoosiannaa. Tuota pöhöä en halua enää takaisin ja nyt koenkin, että olisi aika kokeilla ja testailla mikä sen aiheuttaa.

Jotkut myös puhuvat myös rasva-adaptaatiosta, jossa kropan oltua pitkään ketoosissa käyttää se rasvaa pääasiallisena polttoaineena hiilaripohjaisen sijaan vaikkei 20g hiilaria päivässä -rajoitteen mukaan menisikään. Tälle ei ole vedenpitäviä todisteita (ja no, mille ruoka-asialle nyt koskaan onkaan 100%), joten en asiaan ota sen enempää kantaa. Olisihan se hienoa, että vaikka olisi vähän vapaampi hiilareiden kanssa, kroppa silti käyttäisi rasvaa pääasiallisena energialähteenä ja kuluttelisi tuota vararengasta pois.

Mites painonpudotuksessa eteenpäin?

Haluan tehdä tämän vaiheittain ja painonpudostusta vaarantamatta, eli olla miinuskaloreilla ja vähällä hiilarilla, mutta myös vähentää nauttimani rasvan määrää. Tehdä homman sillein järkevästi ja pysytellä edelleen siinä uudessa elämäntavassa jonka olen opetellut. Ei viikottaisi herkkuja ja ylipäätään jos herkutellaan, sitten myös tehdään se kohtuudella.

Nyt testaillaan, kokeillaan ja katsotaan miten kroppa reagoi. Tässä on onneksi vielä hyvä tovi aikaa ennenkö edes voi kuvitella ulos lähtevänsä syömään tai lounaalle, joten saa aika hyvin olla itse vastuussa siitä mitä suuhunsa laittaa ja tietää tasan mistä mikäkin ruoka on tehty. Parasta, kun maailma avautuu uudelleen!

Miltä teistä on tuntunut Ketogeenisen ruokavalion lopettaminen, tai jonkin muun ruokavalion vaihto?