Hae
Hannamaria

Mitä tehdä, kun keho ja mieli ei kulje käsi kädessä

Mun mieli on  selkäleikkauksen jälkeen”palautunut” paljon paremmin kuin kroppa ja tuntuukin, että melko usein mennään vielä aivan epäsynkassa. Leikkauksesta tulee ensi viikolla kolme kuukautta ja vihkosen mukaan pitäisi pystyä käymään jo liikunnallisemmassakin harrastustoiminnassa, hieronnassa ja ylipäätään elämään aivan normaalia elämää. Mulle noi ei kuitenkaan ole vielä mahdollisia, siltä ainakin tuntuu.

Löydät kaikki selkänongelmiin liittyvät postaukset Selkäongelmat -tagin alta.

Kuukausi fysioterapiaa & ahkeraa treeniä

Aiemmin kerroin, että pääsen käymään vesifysioterapiassa ja muutenkin seurataan kuntoutumista fyssarin ohjeilla ainakin tän syksyn ajan. Pääsinkin tuolla käymään ja hän antoi tosi hyviä keskivartalon harjoitteita, venytyksiä sekä vasenta jalkaa vahvistavia liikkeitä joita tehdä vedessä. Noita vesiharjoitteita olen tehnyt nyt pääasiallisesti kahdesti viikossa, samalla kun olen käynyt vesijuoksemassa.

Oon käynyt myös saman henkilön paikkeilla useamman kerran ihan Mehiläisen toimitiloissa. Hän on neuvonut uusia venytyksiä sekä etenkin vasenta jalkaa vahvistavia ja aktivoivia liikkeitä joita tehdä. Myös faskiakalvojen hierontaa on täytynyt alkaa taas tehdä pallon sekä Mutjuttimen kanssa. Ryhtihommat sentään on nykyään kunnossa kun oon käyttänyt aktiivisesti saamaani ryhtiremmiä.

Kroppa laaHaa & ärsyttää

Jo fyssarikin sen huomasi, että mulla ottaa pään päälle suuresti tämä kunnon heikkous sekä hidas edistyminen. Etenkin oon huomannut itessäni sen, että turhaudun ihan todella pahasti kun todella yksinkertaiset liikkeet ei joko onnistu tai onnistuvat niin huonosti aikaisempaan verrattuna.

Kantakävely on ihan mahdotonta, vasemman jalan pohje ja takareisi ovat tosi voimattomia, koko jalka on todelllla jumissa, päivittäinen venyttely ei tunnu auttavan ja tuntuu, että vatsa- ja selkälihaksissa ei ole mitään voimaa jäljellä.

Pää sen sijaan on niin virkeä ja haluaisin jatkuvasti kokeilla jo kaikkea enemmän ns. aktiivisempaa liikuntaa, kuten pallopelejä tai kunnon punttitreenejä mitä aiemmin tein. Tiedän kuitenkin, että hommaa ei voi tai kannata liikaa hoputtaa mutta kyllä se välillä turhauttaa.

Jotain kehitystä sentään

Kroppa sanoo toista ja mieli toista, joten on kuitenkin mentävä sen ns. ”heikomman” mukaan eteenpäin ja tässä kohtaa se on kroppa. Seison työpäivien ajan pääosin (liika istuminen alkaa tuntumaan jäykkyytenä alaselässä), syön suhteellisen terveellisesti jotta jaksan arjessa ja muistan myös ottaa täysin lepoaikaa, vaikka paljon töitä ja liikuntaharrastuksia onkin.

Pakko siis sanoa, että 2x vesiurheilua ja 2x salia viikossa alkaa jossain näkymäänkin myös lihaskunnossa. Pystyn jo paremmin seisomaan varpaillani vasemmalla jalalla (ei meinannut onnistua vielä pari viikkoa sitten ollenkaan) ja parissa viikossa myös askelkyykky on alkanut sujua, vaikka vasen jalka väsyykin ihan todella nopeaan. Myös syvät vatsat ovat kehittyneet jonkin verran.

Mutta turhaudun silti ylettömästi etenkin vasemman jalan heikkoudesta edelleen. Oon koittanut miettiä miten päästä yli tästä turhautumisesta, mutta samaan syssyyn miettinyt että ehkä en ihan täysin siitä haluakaan päästä irti, sillä turhautuminen puskee vain tekemään kovemmin töitä asian eteen.

Mulla on huomenna tiistaina jälleen fysioterapia ja täytyy pyytää hiukan muutoksia etenkin keskivartalon treeniin. Katsotaan myös, että haluaako hän mun vielä käyvän hänen paikkeillaan yhtä tiheään ja huomaisiko hän jotakin muutosta asiassa vaikka itse sitä ei meinaa huomata.

Onko teillä joskus turhautumista kropan ja mielen epätasapainoisuuden osalta?

Seuraa minua: Instagram / Facebook

Tutustu Suhteellista Podcastiin – asiaa ihmissuhteista ja ilmiöistä niiden ympärillä.

Lue myös:
Selkäleikkauksesta toipuminen on alkanut
Mummoksi 26-vuotiaana (välilevyn pullistuma nuorella -edition)
Selkäleikkauksesta kuntoutuminen nytkähti etiäpäin

Kaikki Selkäongelmat -tagin alla olevat postaukset

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *