Voe kuulkaas toverit, ei kukaan ole täydellinen. Kirjoitin jo kesällä 2017 siitä, miten kauneusbloggaajatkin mokaa ihan jatkuvasti ja missä etenkin itsellä olisi parantamisen varaa. Tuota listaa katsoessa näin 2,5v jälkeen voi vain todeta että kyllä sitä edistystä on tapahtunut, mutta joissain asioissa edelleen laahaan.

Mikä ei ole muuttunut

Jotkin asiat ne eivät vain tällä saralla muutu. Edelleen pidän välillä aivan luonnottoman pitkän pesuvälin hiuksissa ja pahimmillaan pesuväli on ollut jopa 10 päivää. Tuo ei tee millään tavalla hyvää päänahalle, mutta laiskuus on voittanut ja joinain kertoina ”hiukset eivät vain ole tuntuneet niin likaisilta”. Pääosin kuitenkin pesen hiukset 2-3 kertaa viikossa, no worries toverit.

Vuonna 2017: ”Otin ripsipidennykset vaikka tiesin allergisoituvani.” Tämä toistui ihan suoraan viime syksyllä, jolloin otin Englannissa ollessa ripsipidennykset vaikka tiesin että silmänympärykset hiukan turpoavat ja fiilis tulisi olemaan ilkeä laiton jälkeen. Tuon jälkeen kirjoitinkin sitten postauksen jossa kerron miksen enää ota ripsienpidennyksiä ja olen päätöksessä pysynyt. Omat ripset + hetkittäiset tehosteet riittävät vallan mainiosti.

Lepsuilen myös edelleen käsien, kynsinauhojen ja jalkapohjien rasvaamisessa etenkin kesäaikaan jolloin ”tuntuu ettei tarvitse rasvaa niin paljoa” vaikka kosteuttaminen on tärkeää ympäri vuoden. Talvella ongelman vain huomaa paremmin ja tajuaa ryhdistäytyä, vaikka ongelma olisi voitettavissa ennakoinnilla. Monessa asiassa ymmärrän ennakoida, mutta ilmeisesti tämä ei kuulu niihin (kuten kuvasta näkyy, tämä on tulos heti ensimmäisten pakkasten jälkeen – onneksi tilanne on nyt kunnossa!).

Uusia paljastuksia…?

Se perinteinen – liikaa hajuvettä. Etenkin konsulenttitöitä tehdessä sitä nenä ns. ”sokeutuu” sille tuoksumäärälle, jonka vuoksi etenkään osastolla ollessa ei välttämättä tajua miten paljon itsellä on tuoksua (ennenkö lähdet ja tajuat perässäsi leijuvan kunnon tuoksuvana). Nykyään kyllä kiinnitän määrään entistä enemmän huomiota enkä vuosikausia sitten olleeseen tapaan enää ”ui” hajuvedessä  kuin silloin tällöin nenän ollessa ihan pihalla tai vahinkolaukauksen käytyä pullon kanssa.

Skippaan ilta-ajan hampaiden pesun aivan liian usein. Tiedän, tiedän – pitäisi muistaa pestä hampaat aamuin illoin mutta jotenkin se iltapesu jää ihan tahattoman usein. Asiaa ei toki auta se, että multa ei vielä ole tarvinnut hampaita paikata tai viisureita poistaa joten ns. ”pakottavaa tarvetta” ei ole, vaikka hampaista onkin huolta pidettävä ja tuo on ihan väärä ajattelutapa asian suhteen. Oon aatellut myös siirtyä sähköhammasharjaan jotta voisin pitää hampaista entistä parempaa huolta (joo, en omista sellaistakaan vielä).

Missä olen edistynyt

Aurinkorasvan käytössä ihan jokaiselle alueelle. En ole sitä sorttia joka palaisi lähes koskaan, vaikka viettäisinkin piiiitkän ajan suorassa auringonpaisteessa – peruja porukoilta, jotka vain ruskettuvat eivätkä pala juuri koskaan. Nykyään käytän aurinkorasvaa ihan todella paljon ja lähes aina kun on menoa ulos. Erityishuomiota olen kiinnittänyt myös dekolteen, kaulan ja niskan alueeseen, sillä nuo kokevat kesällä ”suojattomuutta” eniten ollen samalla herkimmät alueet. 

En enää töki silmääni silmämeikkikynällä! Harmittava vahinko, josta pääsin onneksi pois (ja tämä siis johtui siitä, että arkimeikkiini kuuluu edelleen vaalea kajali silmän sisärajauksena ja tuolla meinasin tökkiä silmään jatkuvasti). Jotakin kehitystä tapahtunut lähiaikoina sentäs, hehe.

Ja plussana sellainen jota en listannut viime kerralla: Olen alkanut käyttää silmänympärysvoidetta ihan todella aktiivisesti. Näin maagisessa 25 vuoden iässä on hyvä aika viimeistään aloittaa ennaltaehkäisevä työ tulevaisuutta varten. Ja toki asiaa on edistänyt se, että silmänympärykseni ovat alkaneet turpoilla kuivuttuaan liikaa ja luomet kuivumaan, joten asialle on ollut pakko tehdä jotakin.

*****

Vai että sellaista. Toivottavasti vielä palaatte blogin pariin hyvien vinkkien, inspiraation sekä hyvinvointipostausten perässä ettekä aivan katoa kun paljastin nämä! Ja hei, vertaistukea saa ja pitää antaa, jookosta?

Muistakaa muuten vastata mun ja Ellan opparikyselyyn kestävästä kehityksestä kilpailuetuna kosmetiikkaverkkokaupan markkinoinnissa (mahdollisuus voittaa 50€ S-ryhmän lahjakortti) sekä käydä lukaisemassa mun Adventtikalenterin ensimmäisen luukun takaa vaatetarinaa ja osallistukaa 50€ Lindexin lahjakortin arvontaan!

Kertokaa nyt etten ole ainut?

Muistatteko alkuvuodesta Instagramissa pyörineen haasteen, jossa piti julkaista omia kuvia vuosien takaa? Meikäläinen muistaa, sillä kiinnitin huomiota hiustyylinvaihtuvuuden lisäksi vaatteisiin ja nostinkin asian jo tuolloin esille – mulla on edelleen käytössä vaatteita, jotka on ketjuliikkeeistä mutta ovat vuosia vanhoja.  Tekin jopa huomasitte asian!

Nuo vaatekappaleet ovat kestäneet mun ”pese-pidä” -rumbaa ihan todella hyvin ja tajusinkin, että mullahan on ollut kapselivaatekaappi käytössä jo ennenkö termi ite rantautu Suomeen! Viime syksynä Englannissa ollessa kirjoitin myös siitä, miten kapselivaatekaappi syntyi ihan sattumalta kyseistä vaihtosyksyä varten.

Puhuinkin tuolloin tuotteista, joita multa puuttuu ja nyt olen viimein siinä pisteessä, jossa multa puuttuu enää vyö mekkojen kanssa käytettäväksi. Oletan tosin, että joitakin uusia hankintoja (etenkin housujen suhteen) joudun tekemään jossain vaiheessa painon tippumisen vuoksi – tosin jo nyt olen voinut shoppailla omassa vaatekaapissa pienempiä vaatteita, jotka ei vielä 10kg sitten menneet päälle.

Harmaa neulepusero merinovillaa ja kašmirvillaa – *Lindex Premium Quality
Mustat legginsit, korkeavuötäröiset – *Lindex (Ekoviskoosi)
Vaaleansininen palmikkoneulepusero alpakkavillasekoitetta – *Lindex Premium Quality
Tummansininen hame – *Lindex Holly & Whyte, Sustainable Choice

Mistä nykyinen vaatekaappi koostuu

Mulla vaatekaappi koostuu sekalaisesti  useasta eri lähteestä: täysin suomalaisista tuotteista, kierrätetyistä materiaaleista (jotka ovat ketjuliikkeiden vaatteita), hintavemmista merkkituotteista etenkin asuste- ja kenkäpuolella sekä arkipäiväisempien ketjulikkeiden, kuten Marks & Spencer, H&M ja etenkin Lindex, vaatteista ja asusteista.

Komero onkin vuosien saatossa kehittynyt, kasvanut ja kokenut karsimista mm. painon muuttuessa ja ymmärryksen kasvaessa. Esimerkiksi ennen Englantiin lähtöä karsin ison osan pieneksi jääneitä vaatteita, jotka osan vein kierrätykseen ja osan myin eteenpäin. Kävin myös alusvaatteete, kengät sekä asusteet läpi ja vain parhaat yksilöt jäivät. Nämä kuvien vaatteet täydentävät vaatekaappini tämänhetkiseen muotoonsa.  Etenkin tuo Lindex Premium Quality -villakangastakki oli ihan nappivalinta kyllä!

Tummansininen villasekoitetakki – *Lindex Premium Quality
VIhreä kiiltäväpintainen tunika (mulle mekko, hehe!) – *Lindex Sustainable Coice

Mihin haluan vaatekaapillani pyrkiä

Mamma Voutilainen voi todistaa, että mitä tulee vaatteisiin oon aina ollut tarkka siitä miltä ne näyttää enkä ole ostanut sellaista mikä ei tunnu oikealta. Oli kyse sitten vaatteista, asusteista, asunnoista tai sisustusjutuista. Vuosien kuluessa tämä on vaan korostunut, sillä laatu on alkanut korvaamaan määrän.

Viime syksynä Englannissa opiskelijavaihdossa kapselivaatekaapilla ollessa tajusin entistä paremmin sen, että hyvälaatuiset, itselle mieluiset, ”pese-pidä” -rumbaa kestävät ja mieluusti jopa kierrätysmateriaaleista tehdyt vaatteet ovat entistä enemmän se mun juttu.

Nyt haluankin alkaa olla entistä tarkempi sen kanssa miten pitkään vaatteet ja asusteet kestää, miten laadukkaita ne ovat, miten vaatteita voi huoltaa oikein ja voiko tässä viidakossa löytää myös tuotteita, jotka sopivat omalle (vielä osaksi) opiskelijalompakolle sekä tähän mentaliteettiin olemalla myös kierrätysmateriaalista tehtyjä.

Täydellinen vaatekappale

Mikä mulla sitten tekee täydellisen vaatekappaleen? Se jakaantuu neljään osaan: kestävyys (”pese-pidä”-rumba on aika raffia), istuvuus, hinta sekä hyvä laatu. Nämä on usein melko vaikea yhdistelmä, mutta oon helmiä löytyy nykyään *Lindex Premium Quality sekä *Sustainable Choice -valikoimista (myös alun vertailukuvan raitapaita on Lindexiltä ostettu!).

Nämä kuvien vaatteet ovat suurin osa jomman kumman kategorian tuotteita ja täydentävät vaatekappiani. Tykkään eritoten tuosta pesulapun rimpsusta, joka kuvastaa hyvin sitä miten haluan vaatteideni, kenkieni ja asusteideni kanssa toimia: rakasta minua, pue ja pidä minut päällä, hoida minut kuntoon, pue minut päälle uudelleen, lähetä rakkautta eteenpäin ja kierrätä minut.

Painon tippuessa kun joudun etenkin uusia housuja, alusvaatteita ja joitakin yläosia hankkimaan, aion ostaa ne kirpputoreilta sekä suunnata vakkarikauppaani Lindexille  tutkimaan valikoimaa. Etenkin farkut kiinnostaa, sillä ne on sellaiset jotka tykkään ostaa uutena. Ne on sitten seuraavana listalla kun kiloja on lähtenyt!

*****

ARVONTA

Lindex haluaa arpoa yhden 50€ lahjakortin heidän liikkeisiinsä sekä verkkokauppaansa osana tätä joulukalenteripostausta!

• Yksi ääni: Jätä kommentti tähän postaukseen vastaten kysymykseen ”Mistä oma vaatekaappisi rakentuu?” nimimerkkisi ja sähköpostisi kera.
• + yksi lisä-ääni kun seuraat blogiani Instagramissa
• + yksi lisä-ääni kun seuraat Youtube -kanavaani
• + yksi lisä-ääni kun seuraat Facebookissa

Jätä kommenttiin myös vastaus mikäli seuraat sosiaalisen median kanavissa, jotta tiedän tarkastaa tämän. Osallistumisaikaa on n. viikon verran, eli lauantaihin 7.12. klo 23.59 asti.

Lisätiedot GDPR:n vuoksi: Arvontaan osallistuminen on vapaaehtoista. Sähköposti vaaditaan kommentin yhteyteen sille varatulle riville, jotta voin olla voittajaan yhteydessä. Näin annat minulle oikeuden käyttää tuota sähköpostia lisätietojen (kuten osoitteen ja puhelinnumeron) pyytämiseen, joka tulee olemaan niiden ainoa käyttötarkoitus. Kommentoimalla hyväksyt sen, että nimimerkkisi sekä antamasi lisätiedot tulevat säilymään kommenttikentässä. Mikäli haluat kommenttisi poistettavaksi, tulee sinun vastata laittamaasi kommenttiin ja pyytää kommentin (jonka kautta yhteystietojesi) poistoa tai lähettää minulle aiheesta sähköpostia sivupalkissa näkyvään osoitteeseen. Kommentit säilytetään toistaiseksi. Arvonta suoritetaan lappuäänestyksellä osallistumisajan päätyttyä.