Aivan uskomatonta, että selkäleikkauksesta on jo puoli vuotta! Aika on mennyt ihan törkeän nopeasti ja kun vielä joulukuussa puhuin siitä miten kroppa ja mieli ei mene käsi kädessä, on tilanne nyt aivan eri.

Kertauksena: Keskiviikkona 16.9.2020 leikattiin kaksi välilevynpullistumaa eri väleistä alaselästä ja hoidettiin ahtaumaa. Selkä oli oireillut 4,5 vuotta ja pahiten keväästä 2020 lähtien alkaen säteilemään vasempaan jalkaan.

Löydät kaikki selkänongelmiin liittyvät postaukset Selkäongelmat -tagin alta.

Olo on hyvä ja kunto parantunut

Piti oikein erikseen miettiä mitä olen viimeksi kirjoittanut. Joulukuun jälkeen oon päässyt käymään pelaamassa sulkapalloa, kohottamaan kuntoa sekä ottamaan salillakin hiukan sykettä nostattavampaa liikettä mukaan. Toki nyt ei hetkeen salitreeni ole olleet läsnä, koska maailmantilanne ja muutto. Sen sijaan oon keskittynyt venyttelyyn, kävelylenkkeihin ja kotona tehtävään jumppaan.

Kun on päässyt kunnolla liikkeelle on huomannut miten huonoon kuntoon on päässyt vuosien kipurajoitusten takia. Aiemmin ei juokseminen ja pomppiminen ollut ongelma, mutta ensimmäiset kerrat sulkapalloa oli aivan tuskaa. Koko ylä- ja keskikroppa aivan rikki pari päivää ja hengästyin pelatessa PALJON.

Ilo on ollut kuitenkin huomata, että kehitystä tapahtuu todella nopeasti ja vanha ”urheilijatausta” on edelleen asenteen muodossa sekä painotasoissa läsnä. Nykyään pääsenkin jo ihan OK liikkeelle, vaikkakin toivon että urheilukertoja olisi enemmän kalenterissa (nykyiset rajoitukset ei kyllä yhtään auta asiaa, sillä kotijumpan lisäksi haluaisin sitä sulkapalloa!). Onneksi miehellä on crosstrainer, joten sen kanssa pääsee kohta parvekkeella huristelemaan.

Fysioterapia jatkuu varmaan ikuisesti

Viimeksi kävin helmikuun alussa näyttämässä naamaani fysioterapeutilla. Tuolloin sainkin nuo uudet ohjeet, joiden kanssa oon saanut jalkojen hermokireyttä aukaistua (olin venyttänyt vaan lihasta, vaikka hermokudos oli jumissa) ja joilla saan salillakin hiukan sykettä ylös.

Etenkin venytykset on auttaneet suuresti. Joudun todennäköisesti silti käymään fysioterapeutilla vielä muutaman kerran, jotta saan tietooni mitä liikkeitä saan tehdä ja mitä en; esimerkiksi lankutusta en saa tehdä tällä hetkellä, myös alaselkää pitää vahvistaa reverse back extension -tyylillä perinteisen sijaan.

Mulla vaivaa myös lonkan bursiitti tasaisin väliajoin ja nyt se on päällä oikeassa lonkassa. Tähänkin oon saanut fyssarilta joskus ohjeet, mutta tällä kertaa se ei ole mennyt kotihoidolla (kipulääkkeet, venytykset, voiteet) ohitse, joten nyt tiistaina käyn kysymässä mahdollisuutta kortisonipiikkiin.

Tarinani on toiminut vertaistukena & olen saanut tukea teiltä

Sain hiljattain eräältä seuraajalta viestiä, joka pysäytti. Hän kertoi saaneensa todella paljon tukea kirjoittamastani matkasta, sen ylä- ja alamäistä, leikkauskokemuksista ja toipumiskertomuksista.

Tämä on juuri se, minkä takia tämän matkan dokumentoin näin tarkasti. Tulen niin iloiseksi jos tarinastani joku saa tukea, apua ja tsemppiä. Toki jokaisen tarina on hänen omansa, mutta parasta on kun kuulee useamman eri tarinan.

Oon myös itse saanut suunnattomasti vertaistukea Instagramissa useammilta seuraajilta. He ovat kertoneet omia tarinoitaan, tsempanneet, eläneet mukana matkassa ja olenkin saanut uskomattoman paljon useita erilaisia tarinoita kuultavakseni. Kiitos jokaiselle jakamastaan, arvostan sitä todella paljon!

*****

Elämä siis jatkuu. Työpaikallakin HR sanoi, ettei edes muistanut mun käyneen selkäleikkauksessa sillä fiilis on ollut niin hyvä ja energiaa on näyttänyt olevan. Fiilis keväästä on siis todella hyvä ja en malta odottaa että pääsee jumppailemaan parvekkeellakin enemmän.

Millaisella fiiliksellä te lähdette kevääseen?

Seuraa minua: Instagram / Facebook

Tutustu Suhteellista Podcastiin – asiaa ihmissuhteista ja ilmiöistä niiden ympärillä.

Lue myös:
Selkäleikkauksesta toipuminen on alkanut
Mummoksi 26-vuotiaana (välilevyn pullistuma nuorella -edition)
Selkäleikkauksesta kuntoutuminen nytkähti etiäpäin
Kaikki Selkäongelmat -tagin alla olevat postaukset

Reilu viikko sitten sunnuntaina se tapahtui – musta tuli turkulainen! Tuo viikko oli kyllä yksi kiireisimmistä tänä vuonna, sillä keskiviikkona 17.2. oli sekä mun syntymäpäivä että yhteistyön postauspäivä ja olin vielä toimistolla töissä, piti hoitaa viikon aikana loput pakkailusta, sunnuntaina valvoa muuttajien kamojen kantoa autoon, siivota asunto sekä ajaa vielä Turkuun. Tämän lisäksi työt ja ystävien näkemiset, joten ei ihme että olin vielä viime viikonkin aivan loppu.

Tässä vasta puolet muuttokuormasta

Muutin ”miehen perässä”

Kyl vain, parisuhde toi Turkuun. Jo pidempään oli sellainen fiilis, että Jyväskylä on sille hetkeä nähty eikä voinut tarjota juurikaan mitään uutta ja jännittävää. Varsinkin nyt, kun kaikki paikat on suljettu ja karsastan isoja väkijoukkoja, ei pelkät kävelyhetket tarjonneet enää mitään uutta sillä kulmat olivat niin tutut.

Jään toki kaipaamaan ystäviä ja perhettä, mutta käyn kylässä vähintään kerran kuussa. Onneksi nettiyhteydet pelaa, luurilla voi soittaa ja muuta vastaavaa. Tällä hetkellä täällä on kuitenkin todella hyvä, vaikka mietin hetkittäin edelleen että ”millos sitä tarttikaan lähteä kotikaupunkiin”.

Semi-OK eteinen, vielä on työtä

Yhdessä päivässä vasemmanpuoleisesta oikeanpuolimmaiseen. Ja tästäkin ollaan jo edetty.

Kaaos edelleen läsnä

Asunto sen sijaan on edelleen melkoinen kaaos. Tällä viikolla sentään huoltoyhtiö asentaa parvekkeen maton, jotta pääsen viemään ulkokamppeita sinnekin ja saattamaan järjestelyä loppuun. Sen jälkeen odotellaankin vielä sohvaa saapuvaksi parin viikon päästä, jotta voidaan mylläyttää järjestys kertaalleen vielä ympäri.

Ostamatta on kattolamput, kirjahylly/vitriini, Turku-taulu (kartta) sekä peili eteiseen. Mutta kaikki aikanaan, onneksi ei ole tämän sisustamisen kanssa kiire. Verrattuna siihen mitä tämä oli aivan alussa, on homma edistynyt jo huomattavasti ja nyt jäljellä on enää ne muutamat kuuluisat laatikot. Oon kuvannut teille järjestelyvideoitakosmetiikasta, joten niitä tulossa lähipäivinä Instagramiin.

Nuo kuvien tuolit, jotka tällä hetkellä palvelee sohvan tilalle on muuten Hay Hee Lounge -tuolit jotka ostin aikoinaan parvekkeelle. Sinne ne päätyvät jälleen, kunhan saadaan sohva tilalle.

Roinat kasassa – semijärjestelty kaappi (en oo edelleenkään 100% tyytyväinen)

osa asioista ei muutu

Siltikin, vaikka on uusi arki ja kaikkea, osa asioista ei muutu. Samat työt ja edelleen kotona koneen ääressä vietetty arki. Nyt sentään on ihana että joku riuhtaisee mut koneen äärestä tekemään muutakin iltaisin ja viikonloppuisin. Ja muistin jälleen miten rakastankaan järjestelyä!

Pakko myöntää, että viimeisen parin viikon aikana en ole noudattanut ketogeenistä ruokavaliota (se alkoi olla päälle ja kropalle aivan liikaa kaiken muun päälle) saatika käynyt salilla. Tulevan kulkemisen kiristyksen myötä en ole edes varma otanko salia ennen maaliskuun loppua, mutta sen sijaan otan arkeen lenkit sekä ahkerammat kotijumpat selän kuntouttamiseksi.

*****

Semmoinen updaate! Aion palata mahdollisimman pian normaaliin postausrytmiin, eli julkaista tiistaina ja torstaina postauksen. Mikäli tässä välissä sulta meni ohi mun haastattelu mun kotipaikkakunnan paikallislehteen, lue se Petäjävesi-lehden sivuilta otsikolla ”Vaikuttajat ovat uusi media – Hanna Voutilainen viihtyy sometyöntekijän uralla”.

Mikä iso muutos teillä on vastassa tänä keväänä?

Seuraa minua: Instagram / Facebook

Seuraa Hannamaria Mediaa: Instagram / Facebook / LinkedIn

Tutustu Suhteellista Podcastiin – asiaa ihmissuhteista ja ilmiöistä niiden ympärillä.

Lue myös:
Postaukset Lifestyle -kategorian takaa
Postaukset Sisustus -kategorian takaa
Sisustussunnuntai: Iittala on mun ikisuosikki