Ihana Diiskuneiti haastoi mut jo useampi viikko sitten vastaamaan tähän haasteeseen, jossa käsitellään milloin viimeksi teit sitä ja tätä. Tämä on täydellinen postaus tähän hetkeen, sillä puolikas vuodesta 2021 on kohta taputeltu ja on hyvä katsella hiukan peräpeiliin. Eli, milloin viimeksi…

Ajoit autoa?  Viimeksi sunnuntaina, kun ajelin Jyväskylästä takaisin kotiin Turkuun. Pääosin tulee ajettua useamman kerran viikossa.

Halasit ei perheenjäsentä, ajattelematta onko se turvallista? Halaan avopuolisoa joka ikinen päivä, enkä viimeisimmällä visiitillä Jyväskyläänkään ajatellut hetkeäkään onko lähimmäisten halaaminen turvallista. Vanhempi sukupolvi on saanut jo rokotteet ja tapausten määrä on niin alhainen, että uskaltaa jo höllentää 🙂

Urheilit? Käväisin eilen (ja sama setti tänään) reippaalla kävelylenkillä ja tein fyssarin ohjeilla keskivartalon jumppaa.

Olit pelokas? Viime viikon torstaina sekä jälleen maanantaina parin puhelun vuoksi. Näitä ennen oikeaa pelkoa (ei jännitystä) koin ennen leikkausta, kun mielessä pyöri mahdolliset komplikaatioriskit yms.

Itkit? Maanantaina tuon jännittäneen puhelun aikana.

Söit vain herkkuja lounaaksi?  Varmaan viime juhannuksena? Tai leikkauksen jälkeisenä aikana viime syksynä.

Sheivasit? Eilen!

Olit kateellinen jollekin toiselle? Lähestulkoon joka ikinen päivä jostakin pienestä, ohimenevästä asiasta. Isosti kateellinen muistan olleeni viime syksynä veljelle, kun keskustelimme Suhteellista Podcastin jaksossa sisarussuhteista ja hänen olemisesta 2v nuorempi, mutta silti omistavan jo omistusasunnon.

Olet sijoittanut rahaa osakkeisiin tai rahastoon? Palkkapäivänä menee kuukausittain 150€ summa matalariskiseen rahastoon säästöön. Osakkeita ostin vuoden 2020 humpsahduksen aikaan.

Olit yksin kotona? Tänään – olen joka päivä yksin kotona, sillä teen kotoa töitä ja mies käy työpaikalla.

Sait olla yksin? Tänään, sama syy!

Nauroit niin, että meinasi tulla pissat housuun? Viikonloppuna Jyväskylässä perheen ja ystävien kanssa ollessa, toisen kerran tällä viikolla avopuolison ansiosta.

Valvonut aamulla kello neljään? Tästä on todella pitkä aika, mutta todennäköisesti viime joulunalusaikkana illanistujaisissa?

Olet bailannut aamuun saakka? Tuolloin ei kyllä bailattu, joten viimeisin tälläinen kerta sijoittuu todennäköisesti syksyn 2018 paikkeille.

Teit jotain mitä et ikinä uskonut tekeväsi? Viime viikolla sekä syksyllä selkäleikkauksen aikaan.

Rukoilit? Joskus lapsena. En ole vuosiin enää kuulunut kirkkoon enkä ole uskonnollinen ihminen.

Kävit Alkossa? Viimeisimpänä viikonloppuna Jyväskylässä, käytiin hakemassa pienet eväät minipiknikille!

Kävit ulkomailla? Voe jehna, syksyllä 2019. Hinku ulkomaille reissuun on kyllä todella kova, vaikka on tässä Turussakin ”ihan pikkuisen” vielä tutkittavaa ja ihmeteltävää.

Kävit järvessä uimassa?  Viime sunnuntaina! Mamma Voutilainen pisti heittämään talviturkin jo lauantaina.

Söit ulkona ravintolassa? Lauantaina käytiin Merin kanssa Revolutionissa (ai että ne ruoat!) ja perjantaina Katrin kanssa sushilla.

Maistoit itsellesi uutta ruokaa? Lasketaanko tutun tuotteen uusi versio? Jos kyllä, niin kokeilin Santa Marian gluteenittomia tortilloja sunnuntaina – ei jatkoon- ja kokeilin uutta makua Jungle Juice Barissa! Muussa tapauksessa tästä on parisen kuukautta, tein ensimmäisen kerran itse pesto-mozzarellakanaa.

Kiroilit? Joka ikinen päivä. Nykyään tosin paljon vähemmän kuin ennen, mikä on jo itsessään saavutus.

Turhauduit? Viime viikolla. Olen herkästi turhautuva ihminen etenkin tilanteessa jossa ammattitaitooni tai kokemukseeni ei luoteta tai jokin työhön liittymätönkin asia vie turhan pitkään, vaikka se on toteutettavissa paljon nopeammin eri tavalla tehtynä. Kärsivällisyyttä tässä koitetaan opetella…

Juoksit Cooperin testin? Joskus koulussa? En tosin muista oliko meillä Cooper vai 1500m juoksu?

Nukuit yön yli? Viime yönä sain yllättävän hyvin nukuttua enkä herännyt kertaakaan. Tämä on poikkeuksellista, sillä yleensä herään vähintään kerran tai kaksi yössä joko pistävään kipuun tai vain katsomaan kelloa.

Mietit omia arvojasi? Niitä on tässä viimeisen muutaman viikon aikana tullut mietittyä ihan kunnolla. Arvomaailma on osaltaan pysynyt samana, mutta alkanut pikku hiljaa muuttumaan useamman tekijän summana ja sieltä koostuu tietyt asiat.

Teit hutiostoksen? Nykyään tulee ostettua todella vähän mutta harkiten, joten näitä ei juurikaan pääse syntymään. Viimeisin on ehkä eräs kukka joka ei kestänytkään parvekkeemme kuumuutta.

Puhuit englantia? Töissä ja kavereiden kanssa joka päivä.

Olit rohkea? Viime viikolla ja ennen tuota selkäleikkausta edeltävänä päivänä, kun päätös leikkauksesta tuli.

Sanoit minä rakastan sinua?  Tänään 🙂

Maksoit laskun? Eilen, taisi olla sähkölasku.

Lahjoitit hyväntekeväisyyteen? Viime jouluna, tein rahallisen lahjoituksen ja vein vaatteita sekä kosmetiikkaa eteenpäin.

Koit olevasi hyvä äiti? En ole äiti, joten en koskaan?

Ajattelit onnistuneesi? Pyrin siihen, että useamman kerran viikossa tulisi edes pieni onnistumisen fiilis. Siltikin, nämä fiilikset on olleet nyt pidemmän aikaa jossakin kadoksissa, mutta pakko mainita yksi sopimuksen jatko ja parvekkeen kuntoonsaanti.

Ostit itsellesi jotain ihanaa? Lasken tähän viime viikon hemmottelut, kun kävin kampaajalla sekä kynsihuollossa. Ne ovat aivan parasta omaa aikaa ja hemmottelua, josta en enää luovu.

Häpesit jotain sellaista, jota joutuu oikeasti käsittelemään? Viime viikolla, vaikka ei ole mitään syytä hävetä tai tuntea syyllisyyttä.

On tullut verta nenästä? Tästä on jo hetki! Yhteen aikaan tuli jatkuvasti, mutta olisiko viime vuoden puolella viimeksi?

Myönsit olleesi väärässä? Viime viikolla.

Annoit positiivista palautetta tuotteesta/palvelusta? Viikonloppuna useampaan otteeseen!

Pyysit apua ystävältä? Oon aika huono pyytämään ystäviltä apua, ihan konkreettista apua taisin pyytää muutossa? Piti saada patjat pakettiin eikä olisi millään onnistunut yksin, kiitos siis Katrille!

Pyysit anteeksi? Eilen puhuessani työkaverin kanssa.

Nolasit itsesi? No joka ikinen päivä, jatkuvasti pääsee joku aivopieru tai kömmähdän jotakin.

*****

Olipa tosi mukava haaste! Ihan kaikkeen en voi antaa vastausta yhtä laajasti kuin haluaisin, mutta suurimpaan osaan onneksi löytyy vastaus. Välillä tulee ikävä kyllä näitä perinteisiä blogihaasteita, joten nämä ovat kyllä mukavaa vaihtelua!

Särähtikö joku korvaasi, haluatko kuulla jostakin aiheesta lisää?

Seuraa minua: Instagram / Facebook

Seuraa Hannamaria Mediaa: Instagram / Facebook / LinkedIn

Tutustu Suhteellista Podcastiin – asiaa ihmissuhteista ja ilmiöistä niiden ympärillä.

Kirjoitin jo n. 1,5 kuukautta sitten kuinka kohta allkaa elämäntapamuutos viikko viikolta. Ensin piti kaivaa motivaatio, sitten ottaa mukaan veden juonti ja selkää kuntouttavat jumpat, jonka jälkeen ketogeeninen ruokavalio ja sitten päivittäiset kävelylenkit tai -crosstrainer-sessio. Noooooo ei se nyt ihan noin mennyt.

Mikä on kuitenkin onnistunut?

Oon ollut nyt tuon lähes puolitoista kuukautta ketogeenisellä ruokavaliolla ja saanut taas vedenjuonnin takaisin arkeen. Vatsa on myös voinut nyt paljon paremmin ja hyvin todennäköisesti mulla on jonkinasteinen gluteenin yliherkkyys ja/tai IBS.

Näiden lisäksi unen arvostus ja mielen hyvinvointi on ollut omalla tapetilla useamman viikon ajan. Etenkin kun kroppa prakaa, niin sitä tekee kaikkensa että uni ei enää kärsisi – toisin kuin vielä muutama vuosi sitten, silloin ajatteli että kyllä unesta voi uhrata.

Mielen hyvinvointiin oon myös hakenut apua, sillä kaikki muutokset ja päivätyön kuormitus alkoi käydä vähän liian raskaaksi hetkittäin. Oman firman asiat on aivan parasta, samoin vaikuttaja-asiat, mutta nyt kaipasin hands-on -neuvoja ja apuja käsitellä päivätyön ja muun elämän jatkuvaa muutosta ihan konkreettisin keinoin.

Kropan hyvinvointi onkin sitten prakannut

Piti oikein tarkistaa, että milloin kävin alakropan vaivasta ensimmäisen kerran tänä vuonna lääkärissä ja se oli 16.3. eli about kaksi kuukautta sitten. Olin tuota ennen mennyt kipulääkkeen kanssa useamman viikon jo, eli joskus maaliskuun alussa alkoi kipuilu.

Ensin vaivaa hoidettiin Jyväskylässä lonkan bursiittina (josta kirjoitinkin että lääkärissä siihen laitettiin kortisonia). Tuosta useampi viikko ja soitin jälleen lääkäriin, joka kirjoitti lähetteen ortopedille. 8.4. kävin Turussa ortopedillä, sitä seuraavana päivänä magneettikuvassa ja maanantaina 12.4. ortopedi totesi, että oikean puolen pieni pakaralihas on revennyt 5mm alueelta sen yläosasta liitoksistaan. Tarjosi keppejä, sanoin että ei kiitos ja ekat kolme viikkoa elin kotona käymättä edes ruokakaupassa.

Tuosta on nyt reilu viisi viikkoa ja kipuja on edelleen tietyissä asennoissa ja rasituksen jälkeen. Ensi viikolla menen fysioterapeutille, jonka kanssa katsotaan miten tuota aletaan hoitaa. Kipulääkkeet olen nyt tiputtanut vain yöajalle ja mikäli päivällä kipu yltyy mahdottomaksi, otan lääkkeen vain todella tarvittaessa.

Voi siis sanoa, että perse on revennyt kaatumisen seurauksena, jeij 🙂 Onneksi tästä on saanut revittyä huumoria tasaisin väliajoin, sillä onhan tilanne nyt aivan absurdi – kaadut liukkaalla jäällä, vaivaa hoidetaan väärin ja se pahenee, jonka jälkeen oletkin kuukausia kävelemättä JUURI SEN JÄLKEEN, kun yli 4,5 vuotta kestänyt selkävaiva on saatu päiväjärjestyksestä pois. NIIKÖ MITÄ, kuka näiden nallekarkkien jaoista päättää! 

No kuis nyt se painonpudotus & muu fiilis

Fiilis on tällä hetkellä edelleen ärtynyt siitä, että kroppa vain lahoaa. Tuo vaiva estää tällä hetkellä selän ja keskikropan kuntoutuksen selkäleikkauksen jälkeen, kaikenlaisen pidemmän kävelyn (eilen kävin 1,5km hipsuttelukävelyllä ja kipu vihlaisi pari kertaa todella pahasti) ja syö motivaatiota urakalla, vaikka koitankin asian ottaa huumorilla.

Nyt kun askeleita ei välttämättä tule päivässä edes tuhatta, on motivaatio painonpudotukseenkin jossain kaukana. Syön tällä hetkellä edelleen ketogeenisesti, mutta olen ajatellut tuon vaihtoa IBS-ystävälliseen, vähähiilariseen ja -gluteeniseen ruokavalioon joka on sallivampi kuin keto (kaipaan mm. marjoja ja hedelmiä).

Paino ei tällä hetkellä liiku mihinkään, eli tasapaino on onneksi liikkumattomuuden ja ruokamäärän kanssa löytynyt (heittelee edelleen viikosta riippuen 1-2kg). Tämä sentään on todella positiivinen asia, sillä se voisi helposti vain nousta koska edes päivittäistä hyötyliikuntaa ei tule. Olen päättänyt laittaa painonpudotuksen nyt backburneriin ja palata siihen kun muut asiat selkenee.

*****

Yleisfiilis onkin väsynyt ja tilanteeseen uupunut,mutta parempi kuin parisen viikkoa sitten. Olen onnellisessa asemassa että työterveys on näin hyvä sekä fyysisen, että henkisen hyvinvoinnin puolesta ja apua löytyy kumpaankin. Vielä on paljon matkaa että arki sujuu millään tavalla normaalisti, mutta sitä kohti ollaan menossa. Mutta onneksi elämäntapamuutos ei ole kisajuoksu.

Kuinka teidän hyvinvointi ja mahdollinen elämäntapamuutos?

Seuraa minua: Instagram / Facebook

Seuraa Hannamaria Mediaa: Instagram / Facebook / LinkedIn

Tutustu Suhteellista Podcastiin – asiaa ihmissuhteista ja ilmiöistä niiden ympärillä.

Lue myös:
Miten ketogeenisen ruokavalion aloitus onnistuu?
Miksi ketogeeninen ruokavalio epäonnistuu & miten vältät sudenkuopat
Puoli vuotta selkäleikkauksesta – miten palautuminen on edennyt?

Lue kaikki aiheen ketogeeninen ruokavalio -postaukset.
Lue kaikki aiheen Selkäongelmat -postaukset.