Jep, uusi tavoite on asetettu! Kirjoitin siitä, mitä olen oppinut ketogeeniseltä ruokavaliolta ottamaan matkaani suvaitsevaisempaa ruokavaliota etsiessä ja nyt siitä, sekä vuodenajan kääntymisestä syksyyn olen saanut uutta inspiraatiota. Kesän otin todella rennosti syömisten osalta, mutta painoa ei silti kertynyt yhtään lisää. Onnellinen tasapaino on olemassa, joten tästä on hyvä lähteä alaspäin.

Laihdutus ja painon kommentointi

Kannattaa muuten lukea myös Monnan postaus ”Demonisoitu painonpudotus”. Hän tuo esille hyvin sen, kuinka ihmisten on OK laihduttaa ja kuinka se kannattaa tehdä esimerkiksi samoista syistä, joihin pohjasin omani. Halusin olla terveempi, halusin nähdä vaikuttaako se selkäni kuntoon (ei vaikuttanut), halusin jaksaa paremmin ja ylipäätään oppia terveellisemmät ruokailutavat.

Haluan myös tässä sanoa sen, että mulle on OK sanoa jos huomaa mun laihtuneen tai huomaa mun olevan iloisempi, terveempi ja jaksavampi – se on mun tavoite. Ja no, jos sanot mulle painon noususta niin väliäkö tuolla – todennäköisesti olen itse huomannut sen aikaisemmin enkä jaksa välittää muiden mielipiteestä, vaan omastani.

Silti tulee olla tarkkana ja katsoa kenen painosta sanoo, sillä kaikille se ei välttämättä ole OK mainita asiasta ja painon nousu tai lasku ei ole omasta halusta tai tavoitteista kiinni. Siksi on parempi pysyä hiljaa ennenkö tietää miten toinen suhtautuu asiaan ja nyt tiedätte mun kannan asiaan omalla kohdalla. Ja ylipäätään muiden arvostelu painon tai ulkonäin suhteen saa loppua, turha arvostelu eroaa kuitenkin huomattavasti siitä tietääkö ja tukeeko toisen tavoitteita.

mun Seuraava painotavoite on tasan 80kg

Ensin oli tavoite saada tuo -15kg pois ja nyt kun kroppa saadaan kuntoutukseen ja kuntoon, on painotavoite 80 kiloa. Aloitin painonpudotuksen viime vuoden elo-syyskuussa, joten aika lailla vuosi on tätä prokkista tehty ja en voisi olla tyytyväisempi jo tähän mennessä lopputulokseen painon ja henkisen puolen osalta.

Olen aikuisiällä painanut vähimmilläni 79,8kg (tarkistin juuri HeiaHeiasta), joten en osaa kuvitella itseäni edes tuon pienempänä. Ja totuus on, että etenkin alakropan lihasten takia en koskaan tule pääsemään edes lähelle 60kg – jos pääsen, niin olen aika tikissä ja jo matkalla lavakuntoon.

Tätä kohti jatkuu matka nyt pääosin ruokavalion avulla, sillä en pysty juuri kunnon urheilua tekemään. Suurin osa tästä -18kg on mennyt myös ruokavalion kautta, toki yhdistettynä vesijuoksuun ja kevyeen lihaskuntoon. Onneksi ruokavalio alkaa tätä nykyä olla kunnossa ja muutenkin syömiset tasapainossa, joten kun pitää tavoitteen kirkkaana mielessä on siihen helpompi päästä.

Muut tavoitteet kunnon suhteen

Ihan ensimmäisenä kuntoudutaan ja saadaan selkäasia pois päiväjärjestyksestä. Syvät vatsat, keskivartalon vahvuus ja muu on saatava ensin raiteilleen ennenkö mitään voi kunnolla edes haaveilla.

Seuraavana haluan tehdä paluun kuntosalille oikeasti kunnollisen ohjelman kanssa ja sisällyttää siihen pyöräilyä. Mun on tullut pyöräiltyä nyt todella vähän vaikka siitä tykkäänkin. Ulkona kävelytkin tahdon takaisin arkeen, niiden aikaan on ihana kuunnella mm. podcasteja.

Siitä kun alkaa kroppa pikku hiljaa herätä eloon, haluan vielä joskus päästä pelaamaan lentopalloa sekä käymään potkunyrkkeilyssä tai aloittaa harrastamaan jotain kamppailulajia. Ne on aina kiehtoneet, mutta oon ollut joko niin kiireinen tai muissa maailmoissa että uuden lajin aloitus ei ole käynyt mielessä. Potkunyrkkeily etenkin on sellainen josta oon lajina nauttinut, se oisi harrastuksena oikein kuntoo kohottava ja kiva.

*****

Jos mietit mistä tulen, lue tämä aikaisempi ”-15kg syksyn aikana = yksi merkkipaalu saavutettu (painonpudottaminen ketogeenisellä ruokavaliolla)” postaus, ”Ja sitten paino jumahti, äh!” postaus sekä ”Ketogeenisen ruokavalion lopettaminen – voe helvete!” postaus. Näiden kautta saat tarkemmin tietoa missä mennään ja miksi, kaikki painonpudotukseen ja ketoon liittyvät postaukset löydät Painonhallinta ja Ketogeeninen ruokavalio -tagien takaa.

Asetatteko te itsellenne kuntotavoitteita?

Siinäpä päivän kysymys, joka on tavallaan surullinen ja tavallaan vaan riemastuttava asia – etenkin jos niistä ei halua luopua vaikka ne ovat hiukan rähjäisiäkin! Painoa on siis pudonnut tällä hetkellä painavimmasta kohdasta n. 17 kiloa ja nyt ollaan jo 90 kilon alla. Eli aikaisemmin kertomastani jumista ollaan päästy eteenpäin, vaikkakin vielä on tavoitteeseen matkaa.

Lempivaatteet, jotka jää isoksi

Olen tässä vaiheessa jo huomannut, että jotkin mun ihan suosikeimmat vaatteet on alkaneet jäädä isoksi. Esimerkiksi tämä kuvan paita on tullut hankittua useampi vuosi sitten ja ikää sillä onkin jo reilu viitisen vuotta – aika hyvä ikä alepaidaksi Marks & Spenceriltä. Se on yksi ihan mun lemppareista, mutta alkaa käydä hiukan isoksi ja tuo harmittaa mua melko lailla.

Mulla on vaatekaapissa nykyään vain iloa tuottavia vaatekappaleita ja sellaisena haluan sen pitää (kirpparikassi odottaa tällä hetkellä muuten vain julkiseksi laittoa, siellä kaikki mitkä ei enää tuota iloa). Mietin jatkuvasti kuitenkin, että miten käy kun tästä paino putoaa vielä lisää ja osa isoimmista, mutta silti niin rakkaista vaatteista alkaa roikkumaan päällä. Yksikään kun ei ole kuitenkaan niin arvokas, että niitä kannattaisi käyttää suutarilla tai räätälillä pienentämässä. Omat taidot riittävät johonkin asti, mutta eivät kaikkeen.

Iloitsekin siitä, että paino putoaa, mutta samaan aikaan koen huolta lempparivaatteiden jäämisestä isoksi.

Paita – Marks & Spencer
Housut – Marks & Spencer
Kengät – Timberland
Kello – Suunto 3 Fitness (postaus kellosta)

Mitäs jos ne on vielä rikkikin?

Ylläoleva kuva kertoo hyvin siitä, miten vaatteitani rakastan ja miten haluan niille vain hyvää. Tämän paidan vasen kyynärpää oli niin haperoa kangasta, että se otti ja repesi viime syksynä. Olen tuon paikannut neulalla ja langalla pariin otteeseen, mutta silti en saa sitä pysymään kasassa!

Olenkin miettinyt, että voisin kyynärpäihin laittaa tai laitattaa nahkapaikat tai jonkinlaiset vihreät tai siniset kangaspaikat. Molempien kyynärpäiden kangas alkaa nimittäin olemaan todella haperoa, mutta koska paita on muuten kunnossa, en halua tästä luopua. Tässä kun on muuten kaikki niin kohallaan ja se saa mulle itsevarman olon (ainakin vielä kun tämä joten kuten istuu roikkumatta päällä).

Shoppailu omassa vaatekaapissa

Olen kuitenkin siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että mun ei heti tarvitse lähteä shoppailemaan vaikka paino nyt putoaakin. Olen nimittäin vielä muutama vuosi sitten ollut melkeen samassa painossa kuin nyt (ja hiukan pienempikin), jonka vuoksi vaatekaapissa on rakkaita, mutta vielä tällä hetkellä päälle mahtumattomia vaatteita. Toki muoti on muuttunut ja iso osa aikoinaan tuli laitettua kiertoon, mutta kyllä siellä vielä jotain on.

Tällä hetkellä olen myös kerännyt kasaan kirpparipussiin sellaiset vaatteet, jotka ovat auttamattomasti aivan liian isoja ja joita ei enää sen vuoksi tule käytettyä. Sen sijaan tasaisin väliajoin testailen päälle muutamaa vaatekappaletta, joiden käyttöä en jälleen malta odottaa! Ratsia pitäisi tehdä vielä huivi- ja asustelaatikkoon, jotta voisi kirpparikamppeet laittaa myyntiin.

Yleisfiilis siis on jees ja dääm samaan aikaan! Olen iloinen, mutta samaan aikaan surullinen. Pääseepähän ainakin nyt tulevaksi kesäksi hankkimaan kesävaatteita, niiden kanssa kun mulla on aina ollut suuri ongelma löytämisen ja päälle istumisen kanssa!

Ootteko te kohdanneet samaa?