Kirjoitin jo n. 1,5 kuukautta sitten kuinka kohta allkaa elämäntapamuutos viikko viikolta. Ensin piti kaivaa motivaatio, sitten ottaa mukaan veden juonti ja selkää kuntouttavat jumpat, jonka jälkeen ketogeeninen ruokavalio ja sitten päivittäiset kävelylenkit tai -crosstrainer-sessio. Noooooo ei se nyt ihan noin mennyt.

Mikä on kuitenkin onnistunut?

Oon ollut nyt tuon lähes puolitoista kuukautta ketogeenisellä ruokavaliolla ja saanut taas vedenjuonnin takaisin arkeen. Vatsa on myös voinut nyt paljon paremmin ja hyvin todennäköisesti mulla on jonkinasteinen gluteenin yliherkkyys ja/tai IBS.

Näiden lisäksi unen arvostus ja mielen hyvinvointi on ollut omalla tapetilla useamman viikon ajan. Etenkin kun kroppa prakaa, niin sitä tekee kaikkensa että uni ei enää kärsisi – toisin kuin vielä muutama vuosi sitten, silloin ajatteli että kyllä unesta voi uhrata.

Mielen hyvinvointiin oon myös hakenut apua, sillä kaikki muutokset ja päivätyön kuormitus alkoi käydä vähän liian raskaaksi hetkittäin. Oman firman asiat on aivan parasta, samoin vaikuttaja-asiat, mutta nyt kaipasin hands-on -neuvoja ja apuja käsitellä päivätyön ja muun elämän jatkuvaa muutosta ihan konkreettisin keinoin.

Kropan hyvinvointi onkin sitten prakannut

Piti oikein tarkistaa, että milloin kävin alakropan vaivasta ensimmäisen kerran tänä vuonna lääkärissä ja se oli 16.3. eli about kaksi kuukautta sitten. Olin tuota ennen mennyt kipulääkkeen kanssa useamman viikon jo, eli joskus maaliskuun alussa alkoi kipuilu.

Ensin vaivaa hoidettiin Jyväskylässä lonkan bursiittina (josta kirjoitinkin että lääkärissä siihen laitettiin kortisonia). Tuosta useampi viikko ja soitin jälleen lääkäriin, joka kirjoitti lähetteen ortopedille. 8.4. kävin Turussa ortopedillä, sitä seuraavana päivänä magneettikuvassa ja maanantaina 12.4. ortopedi totesi, että oikean puolen pieni pakaralihas on revennyt 5mm alueelta sen yläosasta liitoksistaan. Tarjosi keppejä, sanoin että ei kiitos ja ekat kolme viikkoa elin kotona käymättä edes ruokakaupassa.

Tuosta on nyt reilu viisi viikkoa ja kipuja on edelleen tietyissä asennoissa ja rasituksen jälkeen. Ensi viikolla menen fysioterapeutille, jonka kanssa katsotaan miten tuota aletaan hoitaa. Kipulääkkeet olen nyt tiputtanut vain yöajalle ja mikäli päivällä kipu yltyy mahdottomaksi, otan lääkkeen vain todella tarvittaessa.

Voi siis sanoa, että perse on revennyt kaatumisen seurauksena, jeij 🙂 Onneksi tästä on saanut revittyä huumoria tasaisin väliajoin, sillä onhan tilanne nyt aivan absurdi – kaadut liukkaalla jäällä, vaivaa hoidetaan väärin ja se pahenee, jonka jälkeen oletkin kuukausia kävelemättä JUURI SEN JÄLKEEN, kun yli 4,5 vuotta kestänyt selkävaiva on saatu päiväjärjestyksestä pois. NIIKÖ MITÄ, kuka näiden nallekarkkien jaoista päättää! 

No kuis nyt se painonpudotus & muu fiilis

Fiilis on tällä hetkellä edelleen ärtynyt siitä, että kroppa vain lahoaa. Tuo vaiva estää tällä hetkellä selän ja keskikropan kuntoutuksen selkäleikkauksen jälkeen, kaikenlaisen pidemmän kävelyn (eilen kävin 1,5km hipsuttelukävelyllä ja kipu vihlaisi pari kertaa todella pahasti) ja syö motivaatiota urakalla, vaikka koitankin asian ottaa huumorilla.

Nyt kun askeleita ei välttämättä tule päivässä edes tuhatta, on motivaatio painonpudotukseenkin jossain kaukana. Syön tällä hetkellä edelleen ketogeenisesti, mutta olen ajatellut tuon vaihtoa IBS-ystävälliseen, vähähiilariseen ja -gluteeniseen ruokavalioon joka on sallivampi kuin keto (kaipaan mm. marjoja ja hedelmiä).

Paino ei tällä hetkellä liiku mihinkään, eli tasapaino on onneksi liikkumattomuuden ja ruokamäärän kanssa löytynyt (heittelee edelleen viikosta riippuen 1-2kg). Tämä sentään on todella positiivinen asia, sillä se voisi helposti vain nousta koska edes päivittäistä hyötyliikuntaa ei tule. Olen päättänyt laittaa painonpudotuksen nyt backburneriin ja palata siihen kun muut asiat selkenee.

*****

Yleisfiilis onkin väsynyt ja tilanteeseen uupunut,mutta parempi kuin parisen viikkoa sitten. Olen onnellisessa asemassa että työterveys on näin hyvä sekä fyysisen, että henkisen hyvinvoinnin puolesta ja apua löytyy kumpaankin. Vielä on paljon matkaa että arki sujuu millään tavalla normaalisti, mutta sitä kohti ollaan menossa. Mutta onneksi elämäntapamuutos ei ole kisajuoksu.

Kuinka teidän hyvinvointi ja mahdollinen elämäntapamuutos?

Seuraa minua: Instagram / Facebook

Seuraa Hannamaria Mediaa: Instagram / Facebook / LinkedIn

Tutustu Suhteellista Podcastiin – asiaa ihmissuhteista ja ilmiöistä niiden ympärillä.

Lue myös:
Miten ketogeenisen ruokavalion aloitus onnistuu?
Miksi ketogeeninen ruokavalio epäonnistuu & miten vältät sudenkuopat
Puoli vuotta selkäleikkauksesta – miten palautuminen on edennyt?

Lue kaikki aiheen ketogeeninen ruokavalio -postaukset.
Lue kaikki aiheen Selkäongelmat -postaukset.

Aivan uskomatonta, että selkäleikkauksesta on jo puoli vuotta! Aika on mennyt ihan törkeän nopeasti ja kun vielä joulukuussa puhuin siitä miten kroppa ja mieli ei mene käsi kädessä, on tilanne nyt aivan eri.

Kertauksena: Keskiviikkona 16.9.2020 leikattiin kaksi välilevynpullistumaa eri väleistä alaselästä ja hoidettiin ahtaumaa. Selkä oli oireillut 4,5 vuotta ja pahiten keväästä 2020 lähtien alkaen säteilemään vasempaan jalkaan.

Löydät kaikki selkänongelmiin liittyvät postaukset Selkäongelmat -tagin alta.

Olo on hyvä ja kunto parantunut

Piti oikein erikseen miettiä mitä olen viimeksi kirjoittanut. Joulukuun jälkeen oon päässyt käymään pelaamassa sulkapalloa, kohottamaan kuntoa sekä ottamaan salillakin hiukan sykettä nostattavampaa liikettä mukaan. Toki nyt ei hetkeen salitreeni ole olleet läsnä, koska maailmantilanne ja muutto. Sen sijaan oon keskittynyt venyttelyyn, kävelylenkkeihin ja kotona tehtävään jumppaan.

Kun on päässyt kunnolla liikkeelle on huomannut miten huonoon kuntoon on päässyt vuosien kipurajoitusten takia. Aiemmin ei juokseminen ja pomppiminen ollut ongelma, mutta ensimmäiset kerrat sulkapalloa oli aivan tuskaa. Koko ylä- ja keskikroppa aivan rikki pari päivää ja hengästyin pelatessa PALJON.

Ilo on ollut kuitenkin huomata, että kehitystä tapahtuu todella nopeasti ja vanha ”urheilijatausta” on edelleen asenteen muodossa sekä painotasoissa läsnä. Nykyään pääsenkin jo ihan OK liikkeelle, vaikkakin toivon että urheilukertoja olisi enemmän kalenterissa (nykyiset rajoitukset ei kyllä yhtään auta asiaa, sillä kotijumpan lisäksi haluaisin sitä sulkapalloa!). Onneksi miehellä on crosstrainer, joten sen kanssa pääsee kohta parvekkeella huristelemaan.

Fysioterapia jatkuu varmaan ikuisesti

Viimeksi kävin helmikuun alussa näyttämässä naamaani fysioterapeutilla. Tuolloin sainkin nuo uudet ohjeet, joiden kanssa oon saanut jalkojen hermokireyttä aukaistua (olin venyttänyt vaan lihasta, vaikka hermokudos oli jumissa) ja joilla saan salillakin hiukan sykettä ylös.

Etenkin venytykset on auttaneet suuresti. Joudun todennäköisesti silti käymään fysioterapeutilla vielä muutaman kerran, jotta saan tietooni mitä liikkeitä saan tehdä ja mitä en; esimerkiksi lankutusta en saa tehdä tällä hetkellä, myös alaselkää pitää vahvistaa reverse back extension -tyylillä perinteisen sijaan.

Mulla vaivaa myös lonkan bursiitti tasaisin väliajoin ja nyt se on päällä oikeassa lonkassa. Tähänkin oon saanut fyssarilta joskus ohjeet, mutta tällä kertaa se ei ole mennyt kotihoidolla (kipulääkkeet, venytykset, voiteet) ohitse, joten nyt tiistaina käyn kysymässä mahdollisuutta kortisonipiikkiin.

Tarinani on toiminut vertaistukena & olen saanut tukea teiltä

Sain hiljattain eräältä seuraajalta viestiä, joka pysäytti. Hän kertoi saaneensa todella paljon tukea kirjoittamastani matkasta, sen ylä- ja alamäistä, leikkauskokemuksista ja toipumiskertomuksista.

Tämä on juuri se, minkä takia tämän matkan dokumentoin näin tarkasti. Tulen niin iloiseksi jos tarinastani joku saa tukea, apua ja tsemppiä. Toki jokaisen tarina on hänen omansa, mutta parasta on kun kuulee useamman eri tarinan.

Oon myös itse saanut suunnattomasti vertaistukea Instagramissa useammilta seuraajilta. He ovat kertoneet omia tarinoitaan, tsempanneet, eläneet mukana matkassa ja olenkin saanut uskomattoman paljon useita erilaisia tarinoita kuultavakseni. Kiitos jokaiselle jakamastaan, arvostan sitä todella paljon!

*****

Elämä siis jatkuu. Työpaikallakin HR sanoi, ettei edes muistanut mun käyneen selkäleikkauksessa sillä fiilis on ollut niin hyvä ja energiaa on näyttänyt olevan. Fiilis keväästä on siis todella hyvä ja en malta odottaa että pääsee jumppailemaan parvekkeellakin enemmän.

Millaisella fiiliksellä te lähdette kevääseen?

Seuraa minua: Instagram / Facebook

Tutustu Suhteellista Podcastiin – asiaa ihmissuhteista ja ilmiöistä niiden ympärillä.

Lue myös:
Selkäleikkauksesta toipuminen on alkanut
Mummoksi 26-vuotiaana (välilevyn pullistuma nuorella -edition)
Selkäleikkauksesta kuntoutuminen nytkähti etiäpäin
Kaikki Selkäongelmat -tagin alla olevat postaukset