Tähän vissiin pätee sanonta ”ei menny niinku strömsössä?” Vuosi 2020 ei mennyt kunnon, laihduttamisen sekä selkäjuttujen osalta ihan niinkö piti. Kirjoitin alkusyksystä siitä, mitä on mun seuraavat tavoitteet kuntotason sekä painon suhteen mutta vähänpä tiesin, että ei se ihan niin menisikään.

Tavoitteena oli alkusyksystä siis saada selkä ja kroppa kuntoutettua syyskuisen selkäleikkauksen jälkeen nopeasti, jotta pääsen takaisin laihdutusprojektin pariin. Asetin tuolloin myös itselleni 80kg painotavoitteen, mutten mitään aikaa asialle.

Vastaus: en yhtään

Mutta en kevään jälkeen kyllä varsinaisesti yrittänytkään. Aloitin vuoden painamalla n. 90 kiloa ja siinä ollaan edelleen, joulun jälkeen tarkemmin ottaen siellä 92-93kg hujakoilla josta voi taas lähteä alaspäin.

Kun sain tietää selkäleikkauksesta, siirtyi motivaation kohde selän ja kropan kuntouttamiseen laihduttamisen sijasta. Mua ei ole haitannut ollenkaan se, etten ole laihtunut tässä kuntoutumisen ohessa ollenkaan. En oo ottanut asiasta ollenkaan ressiä ja kuten oon aiemminkin kertonut, oon kiitollinen siitä että ketogeeninen ruokavalio on kuitenkin opettanut järkevämpää syömistä.

Tiedän itse tasan tarkkaan mitä olisi pitänyt tehdä toisin, jotta painoa olisi tippunut. Mielenkiinto on sen sijaan ollut keskivartalon vahvistamisessa, ryhdin korjauksessa ja vasemman jalan herättelyssä sekä vahvistamisessa.

Paino ei siis oo liikahtanut juuri suuntaan tai toiseen, mihin oon oikein tyytyväinen. Olisi voinut käydä niinkin, etten ole oppinut mitään ja sitä olis vaan kertynyt takasin ja olisin lipsunut kaikkiin vanhoihin huonoihin tapoihin. Pidän tätä ylläpitovaiheen onnistumistakin jo oikein hyvänä edistysaskeleena.

https://www.instagram.com/p/CGAdl1zh_F5/

Edistymistä kuntoutuksen kanssa

Mulla on ollut nyt kuntoutumisen kanssa sen verran enemmän haastetta kuin osasin odottaakaa. Olin ensin kuukauden sairaslomalla, jonka jälkeen lähes 1,5 kuukautta osasairauspäivärahan kanssa 60% töissä ja vasta nyt joulukuun alusta täysipäiväisesti.

Keskivartalo saatiin melko äkkiä ihan hyvään kuosiin, mutta pullistumat ja ahtauman alku sai jo ”rampautettua” eli heikennettyä meikäläisen vasenta jalkaa aika tehokkaasti. Neljä ja puoli vuotta jatkunut heikkous, säteily ja ongelmat oli tehneet sen, että vasemman jalan liikkuvuus on superheikko ja voimatasot tosi paljon alhaisemmat kuin oikean. 

Nyt kolmen kuukauden jälkeen leikkauksesta tilanne alkaa olla jo ihan hyvä ja oon saanut mm. voimaa jalkaan takaisin. Väsyminen on edelleen läsnä pitkiä matkoja mennessä, faskiakalvot on tosi tiukat (jumissa? en tiedä mikä on oikee sana) ja lihakset menevät vasemmalla puolella jalasta sekä alaselästä aivan erilailla jumiin.

*****

Tuun kertomaan hiukan myöhemmin alkuvuonna vuoden 2021 hyvinvointisuunnitelmista, mutta sen voin jo kertoa että painonpudotusta aletaan taas tekemään ja ruokavalion laitetaan kondikseen.

Nyt kuitenkin haluan aloittaa tän aivan rauhassa pikkuhiljaa ja itse taas asiaan totutellen, ennenkö palaan vastailemaan kaikkiin kysymyksiin. Näistä aiheista teillä niitä nimittäin riittää!

Kuinka koette oman vuoden 2020 menneen hyvinvoinnin osalta?

Seuraa minua: Instagram / Facebook

Tutustu Suhteellista Podcastiin – asiaa ihmissuhteista ja ilmiöistä niiden ympärillä.

Lue myös:
-15kg syksyn aikana = yksi merkkipaalu saavutettu (painonpudottaminen ketogeenisellä ruokavaliolla)
-18kg vuodessa: Tulevaisuuden tavoitteet ovat selvillä
Kaikki Painonhallinta-tagin postaukset
Kaikki Ketogeeninen ruokavalio -tagin postaukset

Mun mieli on  selkäleikkauksen jälkeen”palautunut” paljon paremmin kuin kroppa ja tuntuukin, että melko usein mennään vielä aivan epäsynkassa. Leikkauksesta tulee ensi viikolla kolme kuukautta ja vihkosen mukaan pitäisi pystyä käymään jo liikunnallisemmassakin harrastustoiminnassa, hieronnassa ja ylipäätään elämään aivan normaalia elämää. Mulle noi ei kuitenkaan ole vielä mahdollisia, siltä ainakin tuntuu.

Löydät kaikki selkänongelmiin liittyvät postaukset Selkäongelmat -tagin alta.

Kuukausi fysioterapiaa & ahkeraa treeniä

Aiemmin kerroin, että pääsen käymään vesifysioterapiassa ja muutenkin seurataan kuntoutumista fyssarin ohjeilla ainakin tän syksyn ajan. Pääsinkin tuolla käymään ja hän antoi tosi hyviä keskivartalon harjoitteita, venytyksiä sekä vasenta jalkaa vahvistavia liikkeitä joita tehdä vedessä. Noita vesiharjoitteita olen tehnyt nyt pääasiallisesti kahdesti viikossa, samalla kun olen käynyt vesijuoksemassa.

Oon käynyt myös saman henkilön paikkeilla useamman kerran ihan Mehiläisen toimitiloissa. Hän on neuvonut uusia venytyksiä sekä etenkin vasenta jalkaa vahvistavia ja aktivoivia liikkeitä joita tehdä. Myös faskiakalvojen hierontaa on täytynyt alkaa taas tehdä pallon sekä Mutjuttimen kanssa. Ryhtihommat sentään on nykyään kunnossa kun oon käyttänyt aktiivisesti saamaani ryhtiremmiä.

Kroppa laaHaa & ärsyttää

Jo fyssarikin sen huomasi, että mulla ottaa pään päälle suuresti tämä kunnon heikkous sekä hidas edistyminen. Etenkin oon huomannut itessäni sen, että turhaudun ihan todella pahasti kun todella yksinkertaiset liikkeet ei joko onnistu tai onnistuvat niin huonosti aikaisempaan verrattuna.

Kantakävely on ihan mahdotonta, vasemman jalan pohje ja takareisi ovat tosi voimattomia, koko jalka on todelllla jumissa, päivittäinen venyttely ei tunnu auttavan ja tuntuu, että vatsa- ja selkälihaksissa ei ole mitään voimaa jäljellä.

Pää sen sijaan on niin virkeä ja haluaisin jatkuvasti kokeilla jo kaikkea enemmän ns. aktiivisempaa liikuntaa, kuten pallopelejä tai kunnon punttitreenejä mitä aiemmin tein. Tiedän kuitenkin, että hommaa ei voi tai kannata liikaa hoputtaa mutta kyllä se välillä turhauttaa.

Jotain kehitystä sentään

Kroppa sanoo toista ja mieli toista, joten on kuitenkin mentävä sen ns. ”heikomman” mukaan eteenpäin ja tässä kohtaa se on kroppa. Seison työpäivien ajan pääosin (liika istuminen alkaa tuntumaan jäykkyytenä alaselässä), syön suhteellisen terveellisesti jotta jaksan arjessa ja muistan myös ottaa täysin lepoaikaa, vaikka paljon töitä ja liikuntaharrastuksia onkin.

Pakko siis sanoa, että 2x vesiurheilua ja 2x salia viikossa alkaa jossain näkymäänkin myös lihaskunnossa. Pystyn jo paremmin seisomaan varpaillani vasemmalla jalalla (ei meinannut onnistua vielä pari viikkoa sitten ollenkaan) ja parissa viikossa myös askelkyykky on alkanut sujua, vaikka vasen jalka väsyykin ihan todella nopeaan. Myös syvät vatsat ovat kehittyneet jonkin verran.

Mutta turhaudun silti ylettömästi etenkin vasemman jalan heikkoudesta edelleen. Oon koittanut miettiä miten päästä yli tästä turhautumisesta, mutta samaan syssyyn miettinyt että ehkä en ihan täysin siitä haluakaan päästä irti, sillä turhautuminen puskee vain tekemään kovemmin töitä asian eteen.

Mulla on huomenna tiistaina jälleen fysioterapia ja täytyy pyytää hiukan muutoksia etenkin keskivartalon treeniin. Katsotaan myös, että haluaako hän mun vielä käyvän hänen paikkeillaan yhtä tiheään ja huomaisiko hän jotakin muutosta asiassa vaikka itse sitä ei meinaa huomata.

Onko teillä joskus turhautumista kropan ja mielen epätasapainoisuuden osalta?

Seuraa minua: Instagram / Facebook

Tutustu Suhteellista Podcastiin – asiaa ihmissuhteista ja ilmiöistä niiden ympärillä.

Lue myös:
Selkäleikkauksesta toipuminen on alkanut
Mummoksi 26-vuotiaana (välilevyn pullistuma nuorella -edition)
Selkäleikkauksesta kuntoutuminen nytkähti etiäpäin
Kaikki Selkäongelmat -tagin alla olevat postaukset