Kirjoitin jo n. 1,5 kuukautta sitten kuinka kohta allkaa elämäntapamuutos viikko viikolta. Ensin piti kaivaa motivaatio, sitten ottaa mukaan veden juonti ja selkää kuntouttavat jumpat, jonka jälkeen ketogeeninen ruokavalio ja sitten päivittäiset kävelylenkit tai -crosstrainer-sessio. Noooooo ei se nyt ihan noin mennyt.

Mikä on kuitenkin onnistunut?

Oon ollut nyt tuon lähes puolitoista kuukautta ketogeenisellä ruokavaliolla ja saanut taas vedenjuonnin takaisin arkeen. Vatsa on myös voinut nyt paljon paremmin ja hyvin todennäköisesti mulla on jonkinasteinen gluteenin yliherkkyys ja/tai IBS.

Näiden lisäksi unen arvostus ja mielen hyvinvointi on ollut omalla tapetilla useamman viikon ajan. Etenkin kun kroppa prakaa, niin sitä tekee kaikkensa että uni ei enää kärsisi – toisin kuin vielä muutama vuosi sitten, silloin ajatteli että kyllä unesta voi uhrata.

Mielen hyvinvointiin oon myös hakenut apua, sillä kaikki muutokset ja päivätyön kuormitus alkoi käydä vähän liian raskaaksi hetkittäin. Oman firman asiat on aivan parasta, samoin vaikuttaja-asiat, mutta nyt kaipasin hands-on -neuvoja ja apuja käsitellä päivätyön ja muun elämän jatkuvaa muutosta ihan konkreettisin keinoin.

Kropan hyvinvointi onkin sitten prakannut

Piti oikein tarkistaa, että milloin kävin alakropan vaivasta ensimmäisen kerran tänä vuonna lääkärissä ja se oli 16.3. eli about kaksi kuukautta sitten. Olin tuota ennen mennyt kipulääkkeen kanssa useamman viikon jo, eli joskus maaliskuun alussa alkoi kipuilu.

Ensin vaivaa hoidettiin Jyväskylässä lonkan bursiittina (josta kirjoitinkin että lääkärissä siihen laitettiin kortisonia). Tuosta useampi viikko ja soitin jälleen lääkäriin, joka kirjoitti lähetteen ortopedille. 8.4. kävin Turussa ortopedillä, sitä seuraavana päivänä magneettikuvassa ja maanantaina 12.4. ortopedi totesi, että oikean puolen pieni pakaralihas on revennyt 5mm alueelta sen yläosasta liitoksistaan. Tarjosi keppejä, sanoin että ei kiitos ja ekat kolme viikkoa elin kotona käymättä edes ruokakaupassa.

Tuosta on nyt reilu viisi viikkoa ja kipuja on edelleen tietyissä asennoissa ja rasituksen jälkeen. Ensi viikolla menen fysioterapeutille, jonka kanssa katsotaan miten tuota aletaan hoitaa. Kipulääkkeet olen nyt tiputtanut vain yöajalle ja mikäli päivällä kipu yltyy mahdottomaksi, otan lääkkeen vain todella tarvittaessa.

Voi siis sanoa, että perse on revennyt kaatumisen seurauksena, jeij 🙂 Onneksi tästä on saanut revittyä huumoria tasaisin väliajoin, sillä onhan tilanne nyt aivan absurdi – kaadut liukkaalla jäällä, vaivaa hoidetaan väärin ja se pahenee, jonka jälkeen oletkin kuukausia kävelemättä JUURI SEN JÄLKEEN, kun yli 4,5 vuotta kestänyt selkävaiva on saatu päiväjärjestyksestä pois. NIIKÖ MITÄ, kuka näiden nallekarkkien jaoista päättää! 

No kuis nyt se painonpudotus & muu fiilis

Fiilis on tällä hetkellä edelleen ärtynyt siitä, että kroppa vain lahoaa. Tuo vaiva estää tällä hetkellä selän ja keskikropan kuntoutuksen selkäleikkauksen jälkeen, kaikenlaisen pidemmän kävelyn (eilen kävin 1,5km hipsuttelukävelyllä ja kipu vihlaisi pari kertaa todella pahasti) ja syö motivaatiota urakalla, vaikka koitankin asian ottaa huumorilla.

Nyt kun askeleita ei välttämättä tule päivässä edes tuhatta, on motivaatio painonpudotukseenkin jossain kaukana. Syön tällä hetkellä edelleen ketogeenisesti, mutta olen ajatellut tuon vaihtoa IBS-ystävälliseen, vähähiilariseen ja -gluteeniseen ruokavalioon joka on sallivampi kuin keto (kaipaan mm. marjoja ja hedelmiä).

Paino ei tällä hetkellä liiku mihinkään, eli tasapaino on onneksi liikkumattomuuden ja ruokamäärän kanssa löytynyt (heittelee edelleen viikosta riippuen 1-2kg). Tämä sentään on todella positiivinen asia, sillä se voisi helposti vain nousta koska edes päivittäistä hyötyliikuntaa ei tule. Olen päättänyt laittaa painonpudotuksen nyt backburneriin ja palata siihen kun muut asiat selkenee.

*****

Yleisfiilis onkin väsynyt ja tilanteeseen uupunut,mutta parempi kuin parisen viikkoa sitten. Olen onnellisessa asemassa että työterveys on näin hyvä sekä fyysisen, että henkisen hyvinvoinnin puolesta ja apua löytyy kumpaankin. Vielä on paljon matkaa että arki sujuu millään tavalla normaalisti, mutta sitä kohti ollaan menossa. Mutta onneksi elämäntapamuutos ei ole kisajuoksu.

Kuinka teidän hyvinvointi ja mahdollinen elämäntapamuutos?

Seuraa minua: Instagram / Facebook

Seuraa Hannamaria Mediaa: Instagram / Facebook / LinkedIn

Tutustu Suhteellista Podcastiin – asiaa ihmissuhteista ja ilmiöistä niiden ympärillä.

Lue myös:
Miten ketogeenisen ruokavalion aloitus onnistuu?
Miksi ketogeeninen ruokavalio epäonnistuu & miten vältät sudenkuopat
Puoli vuotta selkäleikkauksesta – miten palautuminen on edennyt?

Lue kaikki aiheen ketogeeninen ruokavalio -postaukset.
Lue kaikki aiheen Selkäongelmat -postaukset.

Mun mieli on  selkäleikkauksen jälkeen”palautunut” paljon paremmin kuin kroppa ja tuntuukin, että melko usein mennään vielä aivan epäsynkassa. Leikkauksesta tulee ensi viikolla kolme kuukautta ja vihkosen mukaan pitäisi pystyä käymään jo liikunnallisemmassakin harrastustoiminnassa, hieronnassa ja ylipäätään elämään aivan normaalia elämää. Mulle noi ei kuitenkaan ole vielä mahdollisia, siltä ainakin tuntuu.

Löydät kaikki selkänongelmiin liittyvät postaukset Selkäongelmat -tagin alta.

Kuukausi fysioterapiaa & ahkeraa treeniä

Aiemmin kerroin, että pääsen käymään vesifysioterapiassa ja muutenkin seurataan kuntoutumista fyssarin ohjeilla ainakin tän syksyn ajan. Pääsinkin tuolla käymään ja hän antoi tosi hyviä keskivartalon harjoitteita, venytyksiä sekä vasenta jalkaa vahvistavia liikkeitä joita tehdä vedessä. Noita vesiharjoitteita olen tehnyt nyt pääasiallisesti kahdesti viikossa, samalla kun olen käynyt vesijuoksemassa.

Oon käynyt myös saman henkilön paikkeilla useamman kerran ihan Mehiläisen toimitiloissa. Hän on neuvonut uusia venytyksiä sekä etenkin vasenta jalkaa vahvistavia ja aktivoivia liikkeitä joita tehdä. Myös faskiakalvojen hierontaa on täytynyt alkaa taas tehdä pallon sekä Mutjuttimen kanssa. Ryhtihommat sentään on nykyään kunnossa kun oon käyttänyt aktiivisesti saamaani ryhtiremmiä.

Kroppa laaHaa & ärsyttää

Jo fyssarikin sen huomasi, että mulla ottaa pään päälle suuresti tämä kunnon heikkous sekä hidas edistyminen. Etenkin oon huomannut itessäni sen, että turhaudun ihan todella pahasti kun todella yksinkertaiset liikkeet ei joko onnistu tai onnistuvat niin huonosti aikaisempaan verrattuna.

Kantakävely on ihan mahdotonta, vasemman jalan pohje ja takareisi ovat tosi voimattomia, koko jalka on todelllla jumissa, päivittäinen venyttely ei tunnu auttavan ja tuntuu, että vatsa- ja selkälihaksissa ei ole mitään voimaa jäljellä.

Pää sen sijaan on niin virkeä ja haluaisin jatkuvasti kokeilla jo kaikkea enemmän ns. aktiivisempaa liikuntaa, kuten pallopelejä tai kunnon punttitreenejä mitä aiemmin tein. Tiedän kuitenkin, että hommaa ei voi tai kannata liikaa hoputtaa mutta kyllä se välillä turhauttaa.

Jotain kehitystä sentään

Kroppa sanoo toista ja mieli toista, joten on kuitenkin mentävä sen ns. ”heikomman” mukaan eteenpäin ja tässä kohtaa se on kroppa. Seison työpäivien ajan pääosin (liika istuminen alkaa tuntumaan jäykkyytenä alaselässä), syön suhteellisen terveellisesti jotta jaksan arjessa ja muistan myös ottaa täysin lepoaikaa, vaikka paljon töitä ja liikuntaharrastuksia onkin.

Pakko siis sanoa, että 2x vesiurheilua ja 2x salia viikossa alkaa jossain näkymäänkin myös lihaskunnossa. Pystyn jo paremmin seisomaan varpaillani vasemmalla jalalla (ei meinannut onnistua vielä pari viikkoa sitten ollenkaan) ja parissa viikossa myös askelkyykky on alkanut sujua, vaikka vasen jalka väsyykin ihan todella nopeaan. Myös syvät vatsat ovat kehittyneet jonkin verran.

Mutta turhaudun silti ylettömästi etenkin vasemman jalan heikkoudesta edelleen. Oon koittanut miettiä miten päästä yli tästä turhautumisesta, mutta samaan syssyyn miettinyt että ehkä en ihan täysin siitä haluakaan päästä irti, sillä turhautuminen puskee vain tekemään kovemmin töitä asian eteen.

Mulla on huomenna tiistaina jälleen fysioterapia ja täytyy pyytää hiukan muutoksia etenkin keskivartalon treeniin. Katsotaan myös, että haluaako hän mun vielä käyvän hänen paikkeillaan yhtä tiheään ja huomaisiko hän jotakin muutosta asiassa vaikka itse sitä ei meinaa huomata.

Onko teillä joskus turhautumista kropan ja mielen epätasapainoisuuden osalta?

Seuraa minua: Instagram / Facebook

Tutustu Suhteellista Podcastiin – asiaa ihmissuhteista ja ilmiöistä niiden ympärillä.

Lue myös:
Selkäleikkauksesta toipuminen on alkanut
Mummoksi 26-vuotiaana (välilevyn pullistuma nuorella -edition)
Selkäleikkauksesta kuntoutuminen nytkähti etiäpäin
Kaikki Selkäongelmat -tagin alla olevat postaukset